Poimintoja havaintovihkostani, alkaen 1.huhtikuuta 2018.
27. huhtikuuta
Kuusi haapanapariskuntaa ruokaili Hakalanniemen lintutornin edustalla. Ne olivat pariutuneet talvehtimisalueillaan, todennäköisesti Pohjanmeren matalilla rantavesillä. Jokainen pariutumiseen päätynyt koiras ja naaras oli suoriutunut soitimeen kuuluvista vaiheista oikeaoppisesti ja asiaan kuuluvassa järjestyksessä. Liikkeitä oli monia ja ne täytyi tehdä täydellisesti, jotta haapanuus tuli todistetuksi. Pariteltukin oli, lukuisia kertoja ennen kuin pariskunnat olivat saavuttaneet pesimäalueet. Hyvä niin, sillä yksi pariutuneita koiraista kohtasi tänään elämänsä pään, aivan silmiemme edessä.
Vanha kanahaukkakoiras, yksi Viikissä pesivistä, onnistui yllättämään haapanaparven. Käyrät kynnet upposivat kirkasotsaiseen koiraaseen Klobbenin kannaksen rannassa. Vesi oli matalaa, mutta sitä oli riittävästi hukuttamaan puolisukeltajasorsan muutamassa minuutissa. Saaliiksi haapana oli painava, toisin kuin rastas tai kyyhky, jotka kanahaukka olisi kyydinnyt kuusikon rauhaan kynittäväksi. Nyt oli aterioinnin tapahduttava metrin päässä tappopaikasta, sillä kauemmas ei kanahaukka saanut elotonta ruumista raahatuksi. Noin sata varista, yhtä aikaa uteliasta ja pelokasta, seurasi ruokailun etenemistä petolinnun ympärillä. Ne halusivat osansa.
26. huhtikuuta
Selkälokki esiintyy useana alalajina Euroopassa. Itämerellä ja Suomessa pesivät mustaselkäiset selkälokit kuuluvat fuscus – alalajiin, jonka ulkoisesti näkyvin tuntomerkki on musta selkä. Muiden alalajien (graellsii, intermedius ja heuglini) selät ovat tummanharmaat. Lammassaaren hoitoniityn edustalla peseytyi tänään jonkin edellä mainitun tummanharmaaselkäisiin selkälokin alalajeihin lukeutuva yksilö. Näitä toisistaan vaikeasti erotettavien kolmen alalajin yksilöitä kutsutaan yhteisnimellä tuhkaselkälokki. Kerran aiemmin olen vastaavanlaisen selkälokin nähnyt Viikissä: 7.4.2014 vanhan puhdistamon altailla.
Ensimmäinen lapintiira lenteli kalatiiroja keveämpänä Purolahdella.
Lähdin illalla pääuutislähetyksen aikaan yölaulajaretkelle. Puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen kaksi luhtahuittia aloitti ääntelyn Pornaistenniemen takalampareella. Samalta suunnalta kuului myös kaulushaikara vuosien aikaiselta vakiopaikaltaan. Luhtakanat (6) hakkasivat kiivaasti ja lehtokurppa kierteli Pornaistenniemen ja Lammassaaren väliä, kunnes hämärä oli häipynyt. Pimeydessä jatkoivat vain huitit sekä metsäkaurispukki, joka urahteli Lammassaaren hoitoniityllä.
25. huhtikuuta
Västäräkit eivät pidä variksista, mutta eivät variksetkaan kaikista varislinnuista. Viitisenkymmentä varista jahtasi yhtä korppia pois Lammassaaresta. Yksin varis ei ehkä ryhtyisi samaan, mutta parvi on voimia antava tekijä.
Sataviisikymmentä yksilöä on vakio Lammassaaren ja vanhan puhdistamon välisellä alueella liikkuvassa varisparvessa, lukuun ottamatta talvisinta talvea. Aika ajoin, esimerkiksi jäidenlähdön ja kalojen kutuaikaan, on rannoilla tarjolla ravintoa ja silloin vahvistuu varislauma reilusti yli kahdensadan. Parven ydinjoukko muodostuu nuorista, pesimättömistä linnuista. Nuorilla menee parvessa useampi vuosi, että tilaa löytyy pesintään.
Laskin kevättalvella lahden rannoilta 38 variksen pesää. En ihmettelisi, jos löytymättä jäi toinen mokoma lisää, erityisesti havupuihin kätkeytyvät. Pesät sijaitsivat seuraavasti: Kyläsaari 7, Arabianranta 2, Verkatehtaanpuisto 4, Pornaistenniemi 9, Viikinranta 1, Keinumäki 1, Hakalanniemi 2, Ryönälahti 1, Fastholma 2, Saunalahti 2, Kivinokka 7. Suurin osa näkemistäni pesistä oli kyhätty lehtipuihin: koivuihin, haapoihin, leppiin, mutta männyissäkin niitä oli ja yksi myös kuusessa. Läheskään kaikki pesät eivät kuitenkaan ole käytössä. Useamman hyväkuntoisen olen huomannut huhtikuun aikana tyhjäksi. Mutta osassa haudotaan. Siitä ovat merkkinä risujen ylle kohoava pää, jos pesäpuun alle jää toviksi seisoman sekä puolison vaimea varoitus muutaman kymmenen metrin päästä.
Peukaloisreviirejä on tällä hetkellä kuusi, saman verran kuin useimpina viime vuosina, ja kaikki totuttuun tapaan itärannalla: Kivinokan vanha metsä, Fastholma (2 reviiriä), Ryönälahden tervaleppäluhta (2 reviiriä) ja Mölylä.
Kalatiiroja on saapunut ajankohtaan nähden runsaasti, jo 34 yksilöä koko lahden kiertolaskennassa. Sinisorsien parimäärä jää tänä vuonna sadan tuntumaan, mikä on kolmisenkymmentä vähemmän kuin viime pesimäkaudella.
Aamun sumussa huuteli lahden selällä härkälintu ja huono näkyvyys oli pakottanut myös juhlapukuisen kuikan laskeutumaan samoille vesille.
Kaulushaikara on aloittanut puhaltelunsa Pornaistenniemen takalampareella ja samoille lammille oli saapunut myös kolme räystäspääskyä ja yksi haarapääsky pyydystämään kevään vähäisiä sääskiä. Lampareiden vieressä, Lammassaaren niityllä, näkyi koiraskeltavästäräkki.
24. huhtikuuta
Sumut eivät yllätä. Kun vierellä makaa viileä meri ja taivas on kirkas yön yli, ovat kohteet, jotka sijaitsevat sataa metriä kauempana, aamuisin kadoksissa. On edettävä muistin varassa: tuolla seisoi eilen lato, mutta hallitsiko se aukeaa edelleen?
Kahlaajat yllättivät. Utupilvestä pudottautui kahdenkymmenenkolmen kapustarinnan parvi ja pian ne koskettivat jo kynnettyä multaa mustilla jaloillaan. Töyhtöhyyppäkoiras, jonka puoliso hautoi samalla lohkolla, tuiskautti välittömästi pohjoisiin lintuihin kiinni ja ajoi vieraat siivilleen. Oli etsittävä laajempi aukea vailla omistajan elkein esiintyviä hyyppiä.
Kun sumu oli hälvennyt laskin pelloilta 20 hautovaa hyyppää. Näistä 15:n pesät oli kuovittu kynnöksille ja loppujen laitumille.
Kalalokki jahtasi kokoistaan, vaaleansiniharmaata lintua puhdistamon suoralla. Hyvä, että ymmärsin pysäyttää polkemiseni ja katsahtaa, mistä oli kysymys. Arosuohaukkakoiraasta! Vanha lintu ylitti entisen puhdistamoalueen ja jatkoi luoteeseen.
Tavalliseen tapaan vievät muisteluissa voiton harvinaisuudet. Vai eikö kaksi mustapyrstökuiria, jotka laskeutuivat muutolta Lammassaaren hoitoniitylle, ole havaintona sykähdyttävämpi kuin kaksi viherpeippokoirasta, jotka kuuluttivat reviirejään peltojen reunamilla? Tottumus ohittaa tuttuja lintuja. Toivottavasti viherpeipot eivät vähene niin, että harvinaisuus tekee niistä huomioinnin arvoisia. Lajin vähenemisen vuoksi en ole kuullut lajin laulua Viikissä kuin korkeintaan kymmenessä paikassa tänä keväänä.
Kurkipari on asettunut taas Lammassaaren hoitoniitylle. Pyrstöjensä koristeet pörheinä ne astelivat tänään Lemmenlehtoon. Ja parittelivat.
23. huhtikuuta
Jänkäkurppa osui kaukoputken kuvaan tulvaniityn länsireunasta. Se, mikä kiinnitti huomion, oli ruokailevan kurpan keinunta; se hytkyi ylös alas. Mietin matkiiko saraikkoon sulautuva lintu tuulessa heiluvien ruohojen liikettä. Mutta niiailun tahdissa polki kurppa myös mutaa, jossa eteni. Tämä nosti painetta kurpan varpaiden alla, ikään kuin pumppasi selkärangattomia ruokailijan ulottuville.
Neljä – viisi paria kyhmyjoutsenia valmistautuu pesintään. Ne kokoilevat jäiden ja aallokon hajottamia pesiään ja mittailevat ruokailualueensa rajoja: kun koiraat kohtaavat, ne ovat ajautuneet liian lähelle toisiaan. Vankin pesäalusta on Kivinokan pohjoisen poukaman parilla, vuosia sitten ruoikon keskelle ajautunut laituri.
Tavien tämän kevään muutonhuippu, viitisensataa yksilöä, kesti muutaman päivän. Tänään näkyi sorsista pienimpiä vain parisensataa ruoikoiden reunoilla.
21. huhtikuuta
Peräti viisi härkälintua oli pysähtynyt muutollaan Vanhankaupunginselälle ja ne myös pysyttelivät siellä koko päivän. Lajia näkyy kerran tai kahdesti keväisin, ja useimmiten kyse on yksittäisistä linnuista. Oliko syynä kolea luoteistuuli, vai sisämaan jäässä pysyvät järvet, että pysähdys venyi normaalista puolen tunnin piipahduksesta pitemmäksi? Ehkä molemmista.
Jouhisorsajoukko, 14 lintua pareittain, oli suurin yksilömäärä tästä lajista tässä vaiheessa kevättä. Kuten myös 10 lapasorsaa ja 45 haapanaa Ryönälahdelle kerääntyneessä puolisukeltajasorsien sekaparvessa. Muiden kuin tavien lukemat ovat toistaiseksi olleet vaatimattomia ja pelättävissä on, että ne myös jäävät vähäisiksi.
Vanha merikotka käväisi rutiininomaisesti lahden selällä. Erikoista, että harvinaisuudesta on tullut jokapäiväinen näky.
Sinivuokot ovat värjänneet Rajakallion läntisen, Ryönälahden tervaleppäluhdan suuntaan avautuvan rinteen.
Laskin muistiin merkitsemäni metsäkaurishavainnot huhtikuun alusta tähän päivään. Olen nähnyt varmuudella eri yksilöitä yhteensä 17. Näistä vanhoja pukkeja on ollut 4 ja vanhoja naaraita 4. Nuoria pukkeja olen nähnyt 5 ja nuoria naaraita 4. Kauriita on todennäköisesti ainakin puolenkymmentä enemmän, esimerkiksi Fastholmassa ja Lammassaaressa.
Vanhat metsäkaurisnaaraat ovat raskaina vasoista ja vanhat pukit pyrkivät olemaan kantavien naaraiden lähistöllä. Kantavia naaraita oleskelee seuraavissa paikoissa (kussakin yksi): Mäyrämetsä – Sopulitien metsä, tulvaniitty – Mäyrämetsä, Keinumäki, Kivinokka.
Mäyrämetsän pohjoisenpuoleisella, radanvarren viereisellä laajalla peltolohkolla, näkee päivisin useasti kaurislauman laiduntamassa sängeksi niitetyllä kuminapellolla tai nurmella.. Enimmillään olen laskenut laumasta seitsemän yksilöä (vanha pukki, vanha naaras, nuori pukki ja neljä nuorta naarasta). Kivinokassa näin lauman, jossa oli pelkästään kolme nuorta pukkia. Vanhoista pukeista vain yksi on ehtinyt hangata suuret sarvensa paljaiksi, kun taas kolmen sarvia peittää vielä nukkapintainen nahka. Nuorien pukkien sarvet ovat niin vaatimattomat, että ne lähes katoavat korvien väliin.
20. huhtikuuta
Pikkukäpylintu äänteli Kivinokan vanhan metsän kuusikossa. Olin havainnut lajin, joka koko talven oli ollut vähissä, samassa metsässä myös 29. maaliskuuta ja 17. huhtikuuta. Minulla oli muualta Viikistä vain muutama pikkukäpylinnun liikkumishavainto helmikuun alun jälkeen, itse asiassa ainoat ilmoitetut havainnot alueelta. Viittasivatko Kivinokan havainnot pesintään?
Urpiainen lauloi Fastholman länsireunan lehtipuiden latvoissa. Viime vuonna Fastholmassa rengastettiin kaksi nuorta lintua ja samalla paikalla oli reviiri myös v. 2016.
Pähkinänakkeli viihtyy edelleen Viikissä. Varhain aamulla, kun ajelin kohti kiertolaskennan alkupistettä, Kivinokan länsikärkeä, kuulutti nakkeli voimakkaasti Majavakallion pohjoisreunalla. Fastholmasta, missä toinen Viikissä talvehtineista nakkeleista vielä huhtikuun ensimmäisellä viikolla varusteli käpytikan vanhaa koloa pesintään, on matkaa havaintopaikkaan 600 metriä. Olisivatko nakkelit löytäneet toisensa ja aloittelivat pesintää tämän päivän huutelupaikalla? Vai olivatko ne molemmat koiraita?
Viiksitimalihavainnot olivat läpi talven vähissä Vanhankaupunginlahdella. Alkaen maaliskuun viimeiseltä viikolta aina huhtikuun puoleenväliin ne olivat kokonaan kateissa. Missä ne tuolloin piilottelivat? Lähimmän viikon aikana timaleita oli alkanut taas näkyä ja kuulua, olisivatko etelästä tulleita? Tänään viiletti Klobbenin kannaksen ruoikon yllä kolme yksilöä matalalennossa, luultavasti kaksi koirasta ja naaras. Myös Pornaistenniemen takalampareen pohjoisreunalla huristeli timali ja laskeutui sankkaan ruoikkoon vähän ennen voimalinjaa. Siellä ja täällä rakenneltiin pesiä.
Tuulet olivat yöllä suotuisat, sillä Fastholman kaakkoisreunan lepikossa lauloi kevään ensimmäinen pajulintu. Samaan kosteanlehtevään kulmaukseen oli ilmaantunut myös peukaloinen, kuudes laulaja lahden itärannalla, minne enemmistö peukaloisreviireistä oli sijoittunut viime vuosina. Vuonna 2016 reviirejä oli lahden rannoilla 8 ja v. 2017 5.
Kirjasin vihkooni kaikki retken aikana (klo 6.40 – 18.30) näkemäni mustarastaat. Sain summaksi 27, joista koiraita oli 21 ja naaraita vain kuusi. Naaraista neljä oli koiraan, todennäköisesti puolisonsa seurassa. Luulen, että osa naaraista on aloittanut haudonnan ja sen vuoksi niitä myös näkyy vähän. Koiraiden taas on oltava toisille koiraille esillä, eivätkä äänekkäät rajankäynnit toisten koiraiden kanssa jää havainnoitsijalta huomaamatta. Nuoria koiraita näin vain 2, mikä hämmästytti, sillä vanhoja määritin kaikkiaan 19. Minne nuoret olivat hävinneet? Niiden osuus oli huomattavasti pienempi kuin talven loppuvaiheessa Viikissä talvehtineilla. Maaliskuun kolmella ensimmäisellä viikolla, jolloin kevätmuutto ei vielä ollut alkanut, nuoria koiraita oli n. 1/3 (33 %) ja vanhoja 2/3 (67 %) (kaikkiaan iälleen määritettyjä koiraita oli tuolla jaksolla 334 (vanhoja 223, nuoria 111)). Minne ne olivat kadonneet? Reuna-alueille, esimerkiksi vähemmän lehteviin metsiin, jotka eivät kelvanneet kokeneille koiraille?
Pikkutikoilla oli äänekäs päivä, sillä kuulin joko rummuttavia tai kiikittäviä lintuja viidellä paikalla: Kulosaaren kartanolla, Kivinokan uimarannalla, Viikin vanhan puhdistamon lepikossa, Pornaistenniemen lehdossa ja Lammassaaressa. Joku ääntelijöistä saattoi olla muutolta pysähtynyt, mutta enemmistö havaituista kuulutti oikeasti reviiriään. Vuosina 2013 – 2017 pikkutikkareviirejä on varmistunut Vanhankaupunginlahdella seuraavasti: 6, 6, 7, 5 ja 6.
Leppoisa lounaistuuli yhdessä jäiden lähdön kanssa lisäsivät kalatiirojen määrän nopeasti. Eilen 4 ja tänään jo 17. Sää suosi myös punajalkaviklojen saapumista, sillä hoitoniityiltä ja pelloilta laskemani 14 yksilöä enteili muutonhuipun lähestyvän. Viime vuoden suurin kerääntymä oli 20 yksilöä 5. toukokuuta.
Merimetsot viihtyvät vuosi vuodelta kasvavin joukoin Vanhakaupunginlahdella. Kivinokan eteläpuolella, Leposaaren länsipuolen laakealla luodolla, jolla lapintiirat koettavat joka kesä pesintäonneaan, seisoskeli tänään 31 merimetsoa. Muualta lahden vesiltä havaitsin vielä seitsemän lisää. Neljä yksilöä oli ruskeita, vatsapuoleltaan valkeita viime vuoden poikasia.
Kivinokassa kiekaisi kaksi koirasfasaania: ensin Kulosaaren kartanolla ja sitten Kivinokan länsikärjessä. Kivinokka on lajin vahvin alue Viikissä.
Päivän uusia vesilintuja olivat heinätavipari Ryönälahdella sekä harmaasorsat, kaikkiaan 6 (Ryönälahdella 3 koirasta ja vanhan puhdistamon altaassa 2 koirasta ja 1 naaras). Toinen altaan harmaasorsakoiraista oli pariutunut naaraan kanssa.
Muutolta oli saapunut myös lisää uiveloita, kaikkiaan 30 (15 koirasta ja 15 naarasta), joista 17 Ryönälahdella ja 13 Saunalahden ja Kivinokan pohjoisrannalla. Nämä ovat vuosi vuodelta uiveloiden suosimia ruokailupaikkoja, joista uivelot näyttävät saalistavan menestyksellä pikkukalaa.
19. huhtikuuta
Naurulokeista saapuvat aina ensin vanhat, juhlapukuun vaihtaneet linnut. Kuluu useita viikkoja ennen nuorien, edellisenä kesänä syntyneiden yksilöiden paluuta. Niillä ei ole kiire saapua näille sijoille, eiväthän ne aio pesiä. Kokemattomuuden merkkinä ne kantavat ensimmäisen poikasvaiheen jälkeen kasvanutta pukua, joka näin keväällä on hiukkasen kulunut, mutta välttää vielä. Tänään ruokaili kynnöspellolla kevään ensimmäinen nuori, yhtä sujuvasti kuin vanhat, huppupäiset toverinsa, kaksi päivää aiemmin kuin vuosi sitten. Ei kevät sittenkään ollut kaikilta osin myöhässä.
Töyhtöhyyppien haudonta on alkanut toden teolla. Laskin yhteensä kolmetoista hautojaa, joista yhdeksän kynnöspellolla. Tumma maa houkuttaa pesimään.
Kanahaukka laskeutui Klobbenin harmaahaikarakoloniaan. Ehkei sillä ollut aikomuksia haikaroiden suhteen, mitä nyt lepäili kukkimaan käyneen tervalepän oksalla, kymmenisen metriä lähimmästä haikaran pesästä. Sen sijaan pesijät ottivat petolinnun petolintuna. Ne karhistelivat kurkkuaan ja päästelivät rumia ääniä päälaentöyhdöt pitkinä. Kun haukka irtosi oksalta, hyppäsi myös iso osa haikaroista. Ne kaartelivat pienen saaren yllä, mikä oli vaikuttava näky, viitisenkymmentä suurta lintua. Pian palasivat hautojat muniensa päälle, mutta muista haikaroista näkyi epävarmuus: ne laskeutuivat ruoikon reunaan liki toisiaan.
Jäät lähtivät! Vapaa vesi toi lahdelle suuren osan lahden silkkiuikkukannasta, lähes yhdeksänkymmentä lintua. Koko päivän kellui silkkiuikkujen seurassa mustakurkku-uikku, surullisen harvinainen tapaus nykyisin.
Jalohaikara ilmaantui iltapäivällä Saunalahden rantaan, kuin tyhjästä, valkoinen höyhenpatsas.
18. huhtikuuta
Kalatiirat, neljä keveää yksilöä, saapui tänään lahdelle. Vain itäisellä selällä sitä sitoi jään haurastuva kenttä tiirojen kalavesiä, muualla oli turvallista syöksyä.
Illan hämärissä pyöräilin lahdelle kuuntelemaan yölaulajia. Erityisesti etsin luhtakanoja ja siksi suistossa oli oltava jo ennen auringonlaskua; tiesin kokemuksesta, että lajin ääntely oli kiihkeintä vähän auringonlaskun jälkeen ja niin tapahtui tälläkin kertaa. Lampareilla kovisteltiin ja kiljuttiin. Ja koska kanojen ääntely tapahtui sekä pimeän että ruokojen kätköissä, se oli kiehtovaa, kuten kaikki, minkä mielikuvitus sai maalata. Ääntely kesti kolmisen varttia alkaen auringonlaskusta ja loppui kuin leikaten n. klo 21.30. Kesken kaiken, leikkasi luhtahuitti piiskallaan luhtakanojen vuoropuhelun. Se oli säväyttävä, kevään ensimmäinen sivallus Pornaisenniemen takalampareen kaakkoisesta kulmasta. Myös lehtokurppa oli hereillä, ja kiersi kurppamaiseen tapaan lehtipuiden hallitsemaa reviiriään.
Illan kiintoisin nisäkäs oli kärppä, jonka kimmoisa olemus loikki yli ulkoilutien, kun pyrin puhdistamolta Pornaistenniemen suuntaan. Lahden itäpuolella ohitin tavallisen sammakon (Rana temporaria). Huomattavasti kärppää jäykempänä se näytti harkitsevan loikkaa keskemmälle ulkoilutietä, lähemmäs Ryönälahden vetistä luhtaa.
17. huhtikuuta
Lämmin aamu, lähes kymmenen astetta ja ilmassa utua. Tuuli puhalteli luoteen suunnalta. Oliko se virrannut muuttajien kannalta väärästä suunnasta läpi yön, näkyisi lahdelle kerääntyneiden lintujen määrissä. Olivatko joukot kasvaneet ihmisten nukkuessa?
Tiltaltteja ainakin oli tullut. Kun etsin töyhtöhyyppiä Kotiniityn tummalta kynnöspellolta, vilahti pellonreunan pajupensaan paljailla oksilla vihreä lintu. Sitten toinen samanlainen, joka pyrähteli vilkkaasti niin kynnöksille kuin tuulensuojaisessa tervaleppäluhdan reunassa. Ja vielä kaksi lisää, samaa tummajalkaista pajulintulajia, tiltaltteja. Ehkä tuuli oli käynyt yöllä toisaalta tai sitten se oli seisahtunut, niin kuin päivän toimet meillä muilla. Tähän viittaa myös kivitaskujen ensimmäinen aalto: yhteensä 13 (11 koirasta ja 2 naarasta) lahden kiertäneessä laskennassa.
Nokkavarpuspari näyttäisi asettuneen sekä Fastholmaan että Keinumäelle, sillä molemmilta paikoilta on parin viikon ajalta toistuvasti havaintoja kahdesta linnusta. Koiraan kirskahtelevaa laulua on kuulunut ja tuttu lintuharrastaja oli todistanut myös koiraan ja naaraan keskinäistä kosiskelua, toisin sanoen suhdetta vahvistavaa, lisääntymistä edeltävää pariutumiskäyttäytymistä Fastholmassa. Nisset olivat istuneet nokat vastakkain oksalla.
Laskin tämän kevään suurimman laulurastaskerääntymän pelloilta, 80 lintua. Eniten oli yksilöitä kynnöspeltojen märissä kohdissa.
Mustarastaiden pesintä näyttäisi edenneen ainakin kiireisimpien parien kohdalla haudontavaiheeseen. Näkemistäni 20 yksilöstä oli koiraita 18 ja naaraita vain kaksi, joka viittaa haudonnan alkuun. Muutaman seuraavan viikon, aina toukokuun toiselle viikolle, ovat havainnot naaraista vähissä. Sitten molemmat emot alkavat kantaa lieroja poikasille.
Talvella, kun verkkokalastajat kokivat pyydyksiään Vanhankaupunginselän avannoista, odotteli enimmillään kolmisenkymmentä merilokkia ylijäämäkaloja kalastajien vierellä. Kun jäät haurastuivat parisen viikkoa sitten, kalastus jääkannelta loppui ja lokeistamme suurimpien enemmistö poistui lahdelta. Mutta nyt, kun lahti on vapautumassa jäistä, pullahtelee talven aikana luonnollisen kuoleman kokeneita kaloja näkyville. Sulapaikkojen reunoille on kerääntynyt joukoittain merilokkeja, tänään 28 yksilöä, joista 24 aikuista lintua. Enemmistö pareittain.
Klobbenin harmaahaikarakoloniassa on asuttujen pesien määrä kohonnut jo 39:een, mikä ylittää viime vuotisen määrän yhdellä.
Telkät saapuivat tänä keväänä muutamaan edelliseen vuoteen verrattuna parisen viikkoa jäljessä, kiitos lahtea pitkään peittäneen jäisen kannen. Tänään lahden läntinen selkä oli avautunut Vantaanjoen suulta ulospäin, aina Kuusiluodon eteläisestä kärjestä parisensataa metriä Kulosaaren sillan suuntaan. Myös Purolahden, Saunalahden ja Hakalanlahden sula-alueet ovat laajentuneet niin, että telkille riittää ruokailuvesiä. Sulamista odotellessa ovat uuttukyyhkyt ehtineet varata ja myös munia pönttöihin, joita myös telkät havittelevat. Kuinkahan asiassa käy?
Ensimmäiset kaksi lapasorsaa (koiraita) näkyi tänään, toinen Purolahdella ja Kokkoluodon rannassa. Kokkoluodon vierellä lepäili myös kolme punasotkaa (2 koirasta ja 1 naaras) ja ulompana selällä vielä yksi koiras. Erittäin uhanalaiseksi taantunut punasotka on Birdlife Suomen vuoden laji ja siitä kerätään kaikki havainnot kuluvan vuoden aikana.
16. huhtikuuta
Sateinen ja lämmin yö toi pelloille rastaita. Nurmilla ja kynnöksillä ruokaili 550 räkättiä, 120 punakylkirastasta, 45 laulurastasta sekä naaraspukuinen sepelrastas. Aika moni rastas jäi laskematta, niin runsaasti metsien reunoissa säksätettiin, sirahdeltiin ja tiksutettiin, ilman että sain äänien aiheuttajista lukua.
Peltojen yltä, aamun matalasta utupilvestä, kuului tutunkarhea rääkäisy. Huono näkyvyyskö oli tuonut sinut sivuun kalavesistä? kysyin linjakkaalta linnulta, joka poistui vähin äänin, elegantisti lahden suuntaan. Arabianrannassa olisi räyskälle kaloja ja tulvien kuraamaa kalavettä.
Kaksi aikaista pikkukuovia muutti Hakalanniemen editse, kuoviparvessa koillista kohti. Pikkutyllejä oli kertynyt jo kahdeksan: kynnöksille seitsemän ja Lammassaaren hoitoniityllekin yksi.
Kolme töyhtöhyyppää oli aloittanut haudonnan, samana päivänä kuin viime keväänä. Yksi hautojista makasi laitumella ja kaksi kynnöksen pesäkuopassa. Kaikkiaan on pelloille asettunut kuutisenkymmentä hyyppää. Tänään näkyi koiraita 30 ja naaraita 28.
Vanhankaupunginlahden laajin sula on laajennut Vantaanjoen suulta Arabianrannan editse aina parisensataa metriä Kuusiluodon lounaisesta kärjestä kohti Kulosaaren siltaa. Jään reunalla seisoi tänään 11 merimetsoa ja niiden jatkoksi kalasteli vedessä yksi. Kaikilla oli juhlapuvut; Vanhankaupunginlahti on arvokas kalavesi. Tämän tiesivät myös silkkiuikut, joita oli kertynyt Kokkoluodon ympäristöön 26. Sulassa näkyi myös 36 nokikanaa ja 22 haapanaa.
Aikainen nuolihaukka näyttäytyi peltojen yllä.
13. huhtikuuta
Tein ensimmäisen, koko lahden kiertävän vesi- ja rantalintulaskennan tänä vuonna. Se on aikaa vievää puuhaa, joka näin kevään alkupuolellakin vie kymmenen tuntia. Koska yö oli käynyt taas pakkasen puolella ja jäädyttänyt lahdelle syntyneet sulapaikat, ei laskentaa kannattanut aloittaa ennen kuin riitteisiin oli syntynyt rakoja ja vesilinnuilla oli missä uida.
Yön kylmyydestä huolimatta oli tavien määrä lisääntynyt eilisestä: kun Purolahdella ui eilisellä 54 tavia (30 koirasta ja 24 naarasta), laskin niitä samasta, Viikinojan suulle levittäytyvästä sulasta tänään 81 (47 koirasta ja 34 naarasta). Sukupuolien lukumääräsuhde oli kuitenkin säilynyt lähes samana: naaraita oli molempina päivinä n. 40 % (12.4 44 % ja 13.4 42 %).
Sinisorsien lukumääräsuhde oli sama kuin taveilla: naaraita oli 41%. Tällä hetkellä on sinisorsien pesintä etenemässä pikaisesti haudontavaiheeseen, kun päivän keskilämpötila on noussut yli nollan. Naaraita ”häviää” lahden heinikoihin ja rantametsiin ja siitä johtuen parvet tulevat yhä koirasvoittoisemmiksi.
Talvisin ei närhiä tunnu olevan ollenkaan, mutta tällä hetkellä ne ovat sekä näkyviä että kuuluvia. Pesintä on alkamassa ja alueen kannasta saa parhaimman kuvan. Havaitsin tänään yhteensä seitsemän närheä kolmessa paikassa. Lähiviikkona olen kirjannut vihkooni rääkyviä ja pareittain liikkuvia, jopa laulavia närhiä, kolmelta muulta paikalta Viikissä. Alueen kanta lienee viiden – kymmenen parin välillä.
Huomasin kevään ensimmäisen tiltalttini Mölylän kallion viereisestä raidasta. Se noukki jotain oksilta, hiukan hermostuneen oloisesti, kun arvioin sitä ihmisen silmin.
Metsäviklot viihtyvät kynnöspeltojen ja hoitoniittyjen lätäköillä, tänään yhteensä 14 yksilöä.
Kurki piilotteli edellisvuosien reviirillä, Lammassaaren hoitoniityn länsireunan ruoikossa. Se pöyhötteli siipiensä ja pyrstönsä koristehöyheniä. Myös pään ja kaulan höyhenys pullistelivat pörheinä. Mutta miksi kurkia oli vain yksi? Oliko puoliso paremmassa piilossa? Oliko sitä?
Harmaahaikaran pesiä on tällä hetkellä asuttuna 33. Pesillä oli 52 juhlapukuista lintua ja koko lahdelta laskin haikaroita 67 (65 juhlapukuista ja 2 nuorta).
12. huhtikuuta
Päivä alkoi pakkasella. Mutta aamusta alkaen selkeältä taivaalta helottanut aurinko sulatti sen, minkä yö oli hyydyttänyt. Se pullautti näkyville suuren simpukan, joka oli tarttunut Purolahden jääkanteen kiinni. Tästä sai varis itselleen pähkinän: kuinka kuoret avattaisiin? Tämä oli tuttua keväiltä sellaisten talvien jälkeen, jolloin vesi oli laskenut matalalle. Pohjan eläimet jäivät jäihin jumiin.
Yksinäinen pyrstötiainen Hakalan kaakkoisreunan koivuissa herätti toiveita. Oliko sillä puoliso lähistöllä? Milloin laji oli pesinyt viimeksi Viikissä?
Kalasääski kalasti onnistuneesti hulevesialtailla! Epäonnistuneen yrityksen jälkeen se etsi kierrellen ja kaarrellen uutta kohdetta Viikintien vieren lätäköstä (n. 40 x 40 m), lekutti ja pudottautui jalat edellä lampeen. Saaliksi jäi parikymmensenttinen särkikala. Pienistä vesistä pienet sintit.
Harmaahaikaroita näkyi 32:ssa pesässä 40 juhlapukuista lintua. Neljässä pesässä oli emo jo hautoma-asennossa pesän pohjalla.
Fasaanikoiras kiekaisi pihallamme! Viime vuosina laji on käynyt vähiin niin Viikissä kuin useimmilla tahoilla Helsingissä. Keväällä 2017 kiekui koetilan alueella yksi koiras ja Kivinokassa toinen. Parvi fasaaneja (5 koirasta ja 5 naarasta) yritti talvehtimista Kivinokan kesämaja-alueen ruokinnoilla. Viimeisin havainto parvesta oli kynityn linnun jäänteet angervopensaan alla helmikuun lopun kovien pakkasten aikaan.
11. huhtikuuta
Kirkas taivas, kaakkoistuuli. Yö oli pakkasella, mutta lämpötila nousi lähelle kymmentä puoleen päivään mennessä. Ruskosuohaukkapäivä: vähintään viisi yksilöä vieraili ruoikoiden yllä (nuori koiras ja kaksi nuorta naarasta sekä kaksi hieman vanhempaa, mutta ei vielä aikuista naarasta). Vanhaa ruskosuohaukkakoirasta, joka on pysytellyt paikallisena usean päivän, ei näkynyt. Olisiko viime vuotinen pesijä?
Punatulkkuja näkyi ja kuului ilahduttavan useassa paikassa, tänään Rajakalliolla, Fastholmassa ja Saunalahden itärannalla. Laji pesii vähälukuisena Viikissä, muutamia pareja vuosittain. Pareja voi olla useampia, mitä havaitaan, sen verran piilottelevia yksilöt ovat pesimäaikaan.
10. huhtikuuta
Eilen oli maa paljas, mutta aamulla sillä hohteli muutama sentti lunta. Peltojen märille pälville kerääntyi lintuja, jotka olivat ehtineet jo hajaantua maastoon: pajusirkkuja (25), västäräkkejä (65) ja niittykirvisiä (30). Lehtokurpasta oli jäänyt jalanjäljet sekä Hakalan että Mölylän metsiin.
Viikissä talvehtineet isolepinkäiset (2) viivyttelevät pohjoiseen lähtöä. Tänne ne eivät jää pesimään. Pelloille pysähtyi myös toinen pohjoisen pesimälaji: kolmen pulmusen parvi lennähti hiekkatieltä, kun pyöräilin yli aukean.
Kolme metsävikloa lepäili Purolahden sulan jään reunalla ja yksi yritti löytää vapata vettä tulvaniityn jääkentältä. Purolahden sulaan oli saapunut lisää sorsalintuja: taveja 31 (18 koirasta ja 13 naarasta), jouhisorsia 5 (3 koirasta ja 2 naarasta) sekä 90 sinisorsaa. Harmaahaikaramäärä oli kasvanut sekin: 54 yksilöä, joista 49 aikuista ja 5 nuorta.
Pelloilla ruokaili Viikin kaikkien aikojen kevätennätys kanadanhanhia, 416 lintua. Viime vuoden huippulukema saavutettiin jo 24.3: 341 lintua. Myös valkoposkihanhet olivat ylittäneet sadan (102 yksilöä) ja merihanhiakin oli kertynyt laitumille jo 64. Viime vuoden kevääseen verrattuna valkoposkihanhia on kerääntynyt tähän mennessä selvästi vähemmän: 10.4. 2017 laskin laitumilta 960 yksilöä.
9. huhtikuuta
Töyhtöhyypät ovat asettuneet peltojen reviireilleen. Suosituin alue pelloilla näyttäisi olevan ladon lohko. Se oli laitumena usean vuoden ja kynnettiin syksyllä. Tumma pelto houkuttaa pesimäpaikkana. Yhteensä hyyppiä oli pelloilla 45 (27 koirasta, 12 naarasta ja 6, joiden sukupuolta en onnistunut määrittämään). Viime vuonna hyyppäpareja oli pelloilla 19, joten muutamia puuttunee vielä.
Ensimmäinen kivitasku (koiras) ruokaili tulvaniityn pohjoisosan kuivalla osalla. Kynnetyllä ladon lohkolla näkyi metsäviklo ja pelloilla viivähti myös punajalkaviklo. Muuttolennossa peltoaukean ylittänyt ampuhaukkanaaras jäykisti laitumella ruokailleet räkättirastaat.
Purolahdelle on auennut sula, joka ulottuu parisensataa metriä Viikinojan suulta selälle päin. Vapaaseen veteen oli saapunut yömuutolta 11 tavia (8 koirasta ja 3 naarasta). Sulassa ui myös jouhisorsapari sekä 90 sinisorsaa. Harmaahaikaroita näkyi Klobbenilla 41 juhlapukuista yksilöä 24:ssä pesässä.
7. huhtikuuta
Ensimmäinen peukaloinen rätisi puhdistamon suoran ruoikossa. Talvehtimista yritti Vanhankaupunginlahdella vähintään kymmenen yksilöä, joista ilmeisesti vain kaksi selvisi (Pornaistenniemessä ja Kivinokan vanhassa metsässä).
Selkälokkeja oli saapunut 5 (Arabianranta 4 ja puhdistamo 1). Kanadanhanhia kertyy yhä lisää, nyt 344 ruokailijaa pelloilla. Myös harmaahaikaroita on päivä päivältä enemmän, ja pesiä vallataan: Klobbenilla taiteili 28 juhlapukuista lintua 14:ssä pesässä. Nokkavarpuskoiras ruokaili Fastholman ruokinnalla ja toinen äänteli Mölylän kaakkoisreunan lehtipuissa.
6. huhtikuuta
Sadeaamu. Hippiäinen lauloi Keinumäellä! Ensimmäinen hippiäishavaintoni sitten helmikuun 18. päivän. Tämä yksilö oli varmaankin saapunut etelästä, niin vähiin hippiäiset kävivät kovien pakkasten aikaan Viikissä.
Västäräkkien joukot kasvavat nopeasti, sillä peltojen lätäköillä ruokaili jo 49 yksilöä. Myös kanadanhanhia kerääntyy laitumille lisää, tänään näkyi 238 yksilöä. Hanhien joukossa ruokaili 3 meri- ja kanadanhanhen risteymäyksilöä. Muuttavia metsähanhia havaitsin 255. Keinumäen rantalepikosta räpsähti kevään ensimmäisen lehtokurppa lentoon ja Mölylän kalliolta huomasin esiaikuisen ruskosuohaukkanaaraan Purolahdella.
5. huhtikuuta
Kaikki, mikä sijaitsi sataa metriä kauempana katsojasta, näyttäytyi epäselvänä eikä useimpia kohteita näkynyt ollenkaan. Epäselvyys ei johtunut katsojasta, vaan sumusta, joka oli syntynyt yöllä. Vähän ennen puoltapäivää kirkastui, jonka jälkeen alkoi muuttoryntäys. Laskin seitsemän tunnin retkellä 202 muuttavaa peippoa, 265 muuttavaa ja 172 paikallista töyhtöhyyppää sekä lähes 800 muuttavaa sepelkyyhkyä. Pohjoiseen suuntaavia metsähanhia näkyi 118 ja tundrahanhia, joita viime vuosien keväinä on näkynyt yhä yleisemmin, muutti metsähanhien seurassa 56.
Uusia lajeja saapui joukolla: västäräkki (2), niittykirvinen (3), pikkutylli (1), tylli (1), punakylkirastas (1), piekana (1) ja valkoposkihanhi (1)
4. huhtikuuta
Keltasirkkuja lauloi siellä, missä pelto rajautui metsään tai toisin päin. Kaikkiaan osui korviini kuusi laulavaa koirasta, enemmän kuin yhdenkään tämän kevään retken aikana. Talvehtivia keltasirkkuja viihtyi Viikissä kymmeniä, kiitos kuuden metsäkauriiden ruokintapaikan, joissa kaikissa oli tarjolla kauraa. Suurimmassa talven keltasirkkuparvessa näin kuutisenkymmentä yksilöä. Pesiviä pareja on Viikissä ollut viimeisenä kymmenenä vuonna lähempänä kahtakymmentä kuin kolmeakymmentä.
Harmaahaikaroiden haudonta alkoi viime ja toissa vuonna huhtikuun toisella viikolla. Kuluvan kevään myöhäisyyden vuoksi samaan ei päästä tänä vuonna. Klobbenin kolonian noin neljässäkymmenessä pesässä hautui tänään lunta, ei munia. Sulamista odotteli kuusitoista haikaraa sillä puolen saarta, jonne kaakkoistuuli ei osunut. Lahdella kierteli myös muutama irtonainen yksilö, etsien vapaata vettä.
Tiklien runsaus kuului. Valoisissa mäillä ja metsänreunoissa, joita koristi jokunen korkea ja tuuhealatvuksinen mänty, helisi tiklejä. Tänään niitä lauloi yhdeksällä paikalla ja muutamissa useampi kuin yksi.
Kevän ensimmäinen taivaanvuohi kierteli Gardenian peltojen yllä.
3. huhtikuuta
Maaliskuu oli kylmä ja kevätmuutto sitä myöten myöhässä, suunnilleen pari, kolme viikkoa aikataulusta, johon tällä vuosituhannella on taivuttu. Yömuuttajia, esimerkiksi punarintoja ja rastaita, ei ole vielä tullut, ja ainoat vesilinnut ovat tuttuja jo talven ajalta: sinisorsia ja muutama tavi, joitakin telkkiä puhdistamon altaalla ja kevään ensimmäinen isokoskelopari muutama päivä sitten Vanhankaupunginkoskella. Kanadan- ja merihanhia sekä joutsenia on saapunut vähäisessä määrin, ja kanadanhanhet ovat jopa yrittäneet ruokailla Viikin peltojen pienillä pälvillä. Alkukevään saapujista, kuten kiuruista, töyhtöhyypistä tai uuttu- sekä sepelkyyhkyistä, jotka kansoittavat maiseman tavallisesti jo maaliskuussa, ei tänä vuonna ole saanut nauttia kuin nopeasti ohi kiitävissä kohtauksissa.
Tänään tuli taivaalle kuitenkin täytettä. Laskin retkelläni klo 12.15 – 17.35 muuttajia seuraavasti: 321 sepelkyyhkyä, 104 kiurua, 94 töyhtöhyyppää ja 51 kottaraista. Yksinäinen kurki kaarteli Vanhankaupunginselän yllä ja kahden meikotkan parvi suuntaili itään.
Paikallisista näyttäytyi varisten kiusaama huuhkaja ja nokkavarpuspari, jonka koiras lauloi Fastholmassa. Myös pähkinänakkeli huuteli totuttuun tapaan Fastholman ruokinnan tuntumassa.
2. huhtikuuta
Lumipyry heitti toistakymmentäsenttiä nuoskaa vanhan lumen ja vähäisten pälvien päälle. Viherpeipot (12), jotka valmistelevat pesintää ruokintapaikkani läheisyydessä, kerääntyivät aterioimaan auringonkukansiemenillä.
1.huhtikuuta
Laulujoutsenpari ruokaili hulevesialtailla. Olisiko lahden hallitsijapari? Lahden ainoat sulavedet läikkyvät hulevesialtailla, vanhalla puhdistamolla, Vanhankaupunginkosken suvannossa ja Viikinojassa, joten vesilintujen ruokailupaikkoja on niukalti.
Koskikara sukelteli Vanhankaupunginkosken suvannossa vesiperhosen toukkia. Lehtopöllö päivehti lahden itärannan metsässä.
Kuulin, että lyhyen ajan sisällä maaliskuun lopussa on löydetty neljä menehtynyttä metsäkaurista Viikissä, kaksi näistä Keinumäen ympäristöstä. Eläimissä ei ole näkynyt ulkoisia vaurioita. Evira on saanut kauriit tutkittavakseen.