Tämä teksti on pitempi versio Tringa-lehdessä 2/2016 ilmestyneestä artikkelista. Erityisesti ruokailuhavaintoja selostan yksityiskohtaisemmin kuin lehdessä.
Valkoselkätikkojen talvisesta esiintymisestä ja ruokailukäyttäytymisestä Helsingin Vanhankaupunginlahdella (Tringa, 2/2016)
Hannu Sarvanne
Valkoselkätikkanaaras ruokailee tervalepällä, 12.3.2016 Pornaistenniemi
Valkoselkätikat vaelsivat ennätysmäärin syksyllä 2015. Syys – lokakuun aikana havaittiin Suomessa n. 2000 valkoselkätikkaa (Kontiokorpi 2016). Vaelluksen seurauksena myös Vanhankaupunginlahdella nähtiin runsaasti valkoselkätikkoja. Liikehdinnän päätyttyä marraskuun puolivälissä jäi lahden rantametsiin talvehtimaan useita yksilöitä, joiden esiintymistä ja ruokailukäyttäytymistä käsittelen tässä artikkelissa.
Talvehtijoiden määrä ja esiintyminen
Vanhankaupunginlahdella on talvehtinut 2000- luvulla 1 – 3 valkoselkätikkayksilöä vuosittain. Vuoden 2015 marraskuun puolivälistä maaliskuun 2016 puoliväliin tehtiin Vanhankaupunginlahdella havaituista valkoselkätikoista Tiira – lintutietopalveluun 256 ilmoitusta kaikkiaan kuudesta eri yksilöstä. Tatu Hokkasen 24.11 Fastholmassa rengastama värirengastettu koiras (vasemmassa jalassa kullankeltainen, oikeassa kaksi valkoista) havaittiin lahdella läpi talven. Toinen, jossain muualla värirengastettu koiras (punainen rengas oikeassa jalassa) nähtiin kerran, 14.12 Fastholmassa (Peter Buchert). Renkaaton koiras havaittiin talven aikana monessa paikassa. Oliko kyse useammasta kuin yhdestä yksilöstä? Ainakaan yhtään samanaikaishavaintoa kahdessa eri paikassa ei renkaattomasta koiraasta tehty. Rengastettu naaras nähtiin kerran, 9.1 Mölylän metsässä (Sami Kiema, Henriika Haapakoski). Samasta metsästä tavattiin 14.1 kaksi naarasta (Antti Salovaara), joista ainakin toinen oli renkaaton. Lopputalvesta näkyi lahdella kaksi renkaatonta, päälaen vaaleiden höyhenten määrän perusteella eri naarasta. Tiiraan ilmoitettujen havaintojen perusteella alueella talvehti vähintään neljä valkoselkätikkaa: kaksi koirasta ja kaksi naarasta. Kartalle 1 olen sijoittanut ne havainnot, joista ilmeni linnun tarkka paikka (kartan rajaukset ovat Tringan lintualuetietokannan rajauksia (ks. Tringa – lehti 3/2014).
Talvehtijoiden määrä ja esiintyminen
Vanhankaupunginlahdella on talvehtinut 2000- luvulla 1 – 3 valkoselkätikkayksilöä vuosittain. Vuoden 2015 marraskuun puolivälistä maaliskuun 2016 puoliväliin tehtiin Vanhankaupunginlahdella havaituista valkoselkätikoista Tiira – lintutietopalveluun 256 ilmoitusta kaikkiaan kuudesta eri yksilöstä. 24. marraskuuta Fastholmassa rengastettu värirengastettu koiras (vasemmassa jalassa kullankeltainen, oikeassa kaksi valkoista) havaittiin lahdella läpi talven. Toinen, jossain muualla värirengastettu koiras (punainen rengas oikeassa jalassa) nähtiin kerran, 14. joulukuuta Fastholmassa. Renkaaton koiras havaittiin talven aikana monessa paikassa. Oliko kyse useammasta kuin yhdestä yksilöstä? Ainakaan yhtään samanaikaishavaintoa kahdessa eri paikassa ei renkaattomasta koiraasta tehty. Rengastettu naaras nähtiin kerran, 9. tammikuuta, Mölylän metsässä. Samasta metsästä tavattiin 14. tammikuuta kaksi naarasta, joista ainakin toinen oli renkaaton. Lopputalvesta näkyi lahdella kaksi renkaatonta, päälaen vaaleiden höyhenten määrän perusteella eri naarasta. Tiiraan ilmoitettujen havaintojen perusteella alueella talvehti vähintään neljä valkoselkätikkaa: kaksi koirasta ja kaksi naarasta. Kartalle 1 olen sijoittanut ne havainnot, joista ilmeni linnun tarkka paikka.
Vain värirengastetun koiraan liikkeitä oli mahdollista seurata. Lukuun ottamatta marraskuisia ja joulukuun alkupuolen vierailuja alueen länsirannalla, se viihtyi tiiviisti lahden itäpuolella, Fastholmassa. Helmikuun alussa se siirtyi kuitenkin pysyvästi länsipuolelle, Pornaistenniemen ympäristöön. Renkaattoman koiraan (tai koiraiden) liikkeet jäivät arvoitukseksi, koska suuressa osassa koirashavainnoista ei ilmaistu oliko havaitulla koiraalla nähty rengasta vai ei. Mielenkiintoista on, että naaraat pysyttelivät aina maaliskuuhun saakka itärannan metsissä.
Havaintojen perusteella valkoselkätikan suosimia alueita olivat Kivinokan vanha metsä, Fastholma, Ryönälahden tervaleppäluhta, Mölylän metsä, Hakalanniemi ja Pornaistenniemen lehto. Myös lintuharrastajia liikkui näillä paikoin eniten (etenkin Fastholmassa), jonka voisi ajatella vääristävän valkoselkätikkojen todellista esiintymiskuvaa. Itse kuljin laajalti Vanhankaupunginlahden metsissä ja rannoilla ja merkitsin muistiin valkoselkätikkojen lehtipuihin hakkaamia uusia koloja, ns. suppiloita. Näiden suppiloiden esiintyminen oli likipitäen yhdenmukainen Tiiraan ilmoitettujen havaintojen kanssa (Kartta 2).
Lahopuualueita on Vanhankaupunginlahdella rajoitetusti, kuten myös talvipäivän valoisia tunteja. Voisi olettaa, että tällaisessa tilanteessa valkoselkätikalle olisi edullista opetella jonkin alueen ruokailukohteet hyvin ja pysytellä opituilla paikoilla, kuin liikkua laajalti. Mutta oliko yksilöillä omat ruokailualueet, ei voi varmuudella sanoa. Ainakaan ne eivät puolustaneet niitä yhtä tiukasti kuin käpytikat talvisia reviirejään. Yhtään valkoselkätikkojen välistä yhteenottoa en nähnyt Vanhankaupunginlahdelle talven aikana tekemilläni retkillä (67 käyntiä, 23 valkoselkätikkahavaintoa). Ruokailukohteelta toiselle siirtyessään valkoselkätikat ääntelivät yleensä aktiivisesti, mikä saattoi ehkäistä yksilöiden ajautumista toistensa lähelle. Hyvillä ruokailupaikoilla, kuten Fastholman ruokinnalla ja sen tuntumassa, nähtiin useana päivänä kaksi, kerran kolme eri yksilöä. Kuitenkin 15. marraskuuta havaittiin Pornaistenniemessä kaksi Lammassaaresta rähisten saapunutta koirasta, jotka jatkoivat kiistelyään puun rungolla (Timo Koskinen, Petri Lankila, Mikko Alestalo).
Valkoselkätikkojen talviaikaisesta ruokailukäyttäytymisestä
Seurasin valkoselkätikkojen ruokailua kymmenen kertaa aikavälillä 29. helmikuuta – 14. maaliskuuta, yhteensä 1112 minuuttia (18 h 32 min) eri puolilla Vanhankaupunginlahtea. Merkitsin muistiin ruokailukohteen ja sen luonteen (esim. kaatunut ja pystyssä seisova koivupökkelö olivat erilaisia kohteita), rungon halkaisijan kuin myös ruokailukorkeuden silmämääräisesti, ruokailutavan (esim. kuoriko tikka koivua), kohteella käytetyn ajan sekä huomiota tikan muusta käyttäytymisestä. Päivät olivat leppeitä ja vähätuulisia, joten valkoselkätikat löytyivät ääntelyn ja/tai koputuksen perusteella helposti. Lunta oli metsissä viitisen senttiä, osin paljas.
Tarkkailin renkaatonta naarasta viidesti, värirengastettua koirasta kolmesti ja renkaatonta koirasta kaksi kertaa. Havainnoin tikkoja mahdollisimman etäältä, jotta läsnäoloni ei olisi vaikuttanut niiden ruokailukäyttäytymiseen. Yksilöiden arkuudessa oli kuitenkin eroja. Naarasta saatoin havainnoida lähempää kuin koiraita. Useasti naaras lennähti vain muutaman metrin päähän ruokailemaan. Valppain oli renkaaton koiras, joka tarkkaili yhtenään tarkkailijaa hakkuutyönsä lomassa.
Valkoselkätikkojen ruokailua luonnehti vaihtelevuus. Tikka saattoi ruokailla tunnin yhdessä tervaleppäpökkelössä, ottaa siivet alleen ja lentää toisaalle, missä ruokailukohde saattoi vaihtua minuutin välein: ensin lahopuulle, sitten nuorille haavoille ja sen jälkeen koivua lahottavalle käävälle, kunnes eteen osui kuollut kuusi, mistä toukkia löytyi isommaksi urakaksi. Esitän seuraavassa yhteenvedon jokaisesta tarkkailukerrasta, jotta ruokailutapahtumien erilaisuus kävisi ilmi.
Valkoselkätikkakoiras ruokailee käävillä, Pornaistenniemi 12.3.2016
29. helmikuuta, Kivinokan vanha metsä
Naaras, renkaaton. Tarkkailuaika 64 minuuttia (klo 11.53 – 12.57), josta aktiivista ruokailua eli kohteiden hakkaamista ravinnon esiin saamiseksi 48 minuuttia. Loput ajasta kului siirtymiin ja sopivien kohteiden valikointiin. Ruokaili kahdella puulajilla: kuusella ja pihlajalla. Kuuset olivat ns. maapuita ja kaatuneet kymmenen – viisitoista vuotta sitten. Ruokaili kuusten runkojen sillä puolella, joka oli maata kohden. Rungot oli eri tikkalajien toimesta hakattu aiempina vuosina lähestulkoon kaarnattomiksi, mutta naaras löysi vielä jonkin verran kaarnallisia kohtia, joita tutkia. Se hakkasi myös lahon valtaamaa paljasta kuusen puuainesta, johon teki n. sentin syvyisiä vierekkäisiä koloja. Äänteli aktiivisesti siirtymien aikana ja etsiessään seuraavaa sopivaa ruokailupuuta. Liikkui n. 400 m. Lähti lopulta lännen suuntaan mökkialueelle.
1. maaliskuuta Mölylän metsä
Naaras, renkaaton. Tarkkailin ruokailevaa lintua 100 minuuttia (klo 15.30 – 17.10), josta aktiivista ruokailua 85 minuuttia. Loput ajasta kului siirtymiin ja kohteen valikointiin. Ruokaili neljällä eri puulajilla: pihlajalla, kuusella, haavalla ja koivulla. Ruokailukohteita oli yhteensä 11 (pihlajia 6, koivua lahottavia kääpiä 2 sekä haapoja, koivuja ja kuusia 1). Pihlajista neljä oli muutaman metrin korkuisia pystyssä seisovia pökkelöitä, yksi maassa makaava pökkelö ja yksi vanha ja n. 15 m korkea. Käävät olivat kookkaita, halkaisijaltaan n. 20 – 25 cm ja kasvoivat kahdessa eri koivussa. Kuusi oli kuollut ja halkaisijaltaan 10 cm. Haapa oli n. 6 m korkeudelta katkennut pökkelö, kun taas koivu oli kaatunut parisen vuotta sitten myrskyssä. Eniten aikaa kului haapapökkelössä (32 minuuttia). Pihlajapökkelöistä naaras sekä kiilasi tuohta irti että hakkasi lahoa puuainesta, kuusesta se kiilasi kaarnaa irti. Elävän pihlajaan naaras hakkasi kaksi suppiloa. Kääpiä se hakkasi sekä ala- että yläpuolelta ja haapaan se teki viisi suppiloa. Koivusta naaras kuori yhtä oksaa ja poimi paljastuneelta pinnalta toukkia. Kaikista kohteista naaras löysi syötävää, joistain jopa runsaan tuntuisesti, esimerkiksi kuusesta näin sen noukkivan reilusti toistakymmentä muutaman millin kokoista vaaleaa toukkaa/koteloa. Äänteli aktiivisesti siirtymien aikana. Lopulta naaras lähti kaakon suuntaan, ilmeisesti yöpymään. Ruokaili n. 150 x 200 m alueella.
Valkoselkätikkanaaras kiilaa kuolleen kuusen kaarnaa, 1.3.2016 Mölylä
2. maaliskuuta, Pornaistenniemi
Koiras, värirenkaallinen (vasemmassa jalassa keltainen, oikeassa kaksi valkoista rengasta). Seurasin koiraan ruokailua 60 minuuttia (klo14.03 – 15.03). Se vietti koko ajan n. 12 m korkeassa tervaleppäpökkelössä 6 – 8 m korkeudella. Teki tuona aikana 9 suppiloa. Kuori myös kaarnaa, jonka alta poimi ravintokohteita. Hakkasi myös kaksi n. sentin levyistä ja kolme – neljäkymmentä senttiä pitkää pystysuuntaista uraa, joista poimi syötävää. Ei äännellyt. Nousi lopuksi korkean pihlajan latvaan ja lähti koilliseen suuntaan.
3. maaliskuuta, Mölylän metsä
Koiras, renkaaton. Seurasin ruokailua 50 minuuttia (klo 12.10 – 13.00) Mölylän kaakkoisreunassa, Ryönälahden tervaleppäluhdan rajalla. Aktiivista ruokailua oli 46 minuuttia, josta koiras käytti 43 minuuttia pajupensaikossa, missä hakkasi yhteensä 5 suppiloa, sekä lukuisan joukon matalia koloja n. 1 m korkeudella pensaan tyvestä. Pajupensaikon lisäksi hakkasi suuren koivun tyven kaarnanrakoja 3 minuuttia. Loput ajasta kului siirtymiin ja ruokailukohteen valintaan. Äänteli aktiivisesti ruokailukohteiden etsinnän aikana. Liikkui n. 50 m x 50 m alueella. Tarkkailu loppui, kun kadotin linnun.
8. maaliskuuta, Kuusiluoto
Koiras, värirenkaallinen (vasemmassa jalassa keltainen, oikeassa kaksi valkoista rengasta). Seurasin koiraan ruokailua 141 minuuttia (klo 11.49 – 14.30). Tästä ajasta koiras käytti aktiiviseen ruokailuun 95 minuuttia. Vietti kaksi lepohetkeä, joista ensimmäinen klo 13.10 – 13.15 ja toinen 13.29 – 13.49. eli yhteensä 25 minuuttia. Levon aikana koiras oli pörhöllään paikoillaan, josta pisimmän ajan (20 min) korkean koivupökkelön latvassa, n. 10 m korkeudessa. Loput ajasta kului ruokailukohteen valintaan, esim. koputti hieman jotain puuta, mutta ei aloittanut varsinaista käsittelyä. Ruokaili neljällä eri puulajilla: koivulla, pihlajalla, haavalla ja vaahteralla. Etsi aktiivisesti ruokaa 20 kohteesta, joita olivat: viisi suurta koivupökkelöä, kaksi pihlajapökkelöä, yksitoista haapaa (joihin hakkasi suppiloita), sekä yksi isokokoinen haapa, josta hakkasi kaarnanrakoja ja yksi isokokoinen vaahtera. Koivupökkelöissä koiras hakkasi yhtä oksantyveä, neljän rungon kaarnaa, teki yhden suppilon, hakkasi kahdella rungolla lahoa aluetta ja teki yhdellä rungolla matalia, noin puolen sentin syvyisiä kuoppia. Pihlajapökkelöissä hakkasi rungon tyvialuetta. Haavoissa hakkasi suppiloita (yhteensä ainakin 10) sekä matalia, n. sentin syvyisiä kuoppia yhdellä rungolla, ja poimi yhden rungon kaarnalta ravintokohteita. Vaahterassa koiras hakkasi kaarnan rakoja. Kauiten viihtyi yhdessä suuressa koivupökkelössä, missä käytti ruokailuun aikaa 32 minuuttia ja lepoon 20 minuuttia. Liikkui tarkkailun aikana n. 100 x 80 m alueella. Äänteli ruokailukohdetta etsiessään aktiivisesti. Koiras lähti lopulta saaren luoteisosaan, mistä en enää löytänyt sitä.
Valkoselkätikkakoiras hakkaa suppiloita haapaan, 8.3.2016 Kuusluoto
9. maaliskuuta, Ryönälahden tervaleppäluhta
Naaras, renkaaton. Seurasin naaraan ruokailua 223 minuuttia (klo 9.41 – 14.38), josta lintu oli osan aikaa kateissa. Naaras viihtyi ensin Ryönälahden tervalepikossa 67 minuuttia ja lopun ajan Fastholmassa. Aktiivista ruokailua oli 184 minuuttia. Tämän lisäksi naaras piti kaksi lyhyttä taukoa (2 minuuttia, kun kanahaukka laskeutui läheiseen tervaleppään, sekä 6 minuuttia, jolloin naaras kohenteli höyheniään, jonka jälkeen kökötti pörheänä puunrungolla). Loput seuranta-ajasta (31 minuuttia) kului ruokailukohteen valintaan. Tarkkailun aikana etsi ruokaa 49 kohteesta, joista 22 oli Ryönälahden tervaleppäluhdalla, 1 Rajakallion länsireunassa ja 26 Fastholmassa. Ruokaili kahdeksalla eri puulajilla (tervaleppä, harmaaleppä, mänty, koivu, raita, pihlaja, haapa ja lajilleen määrittämätön paju) ja kaikkiaan 11 erilaisessa kohteessa, joita olivat: tervaleppätervaleppäpökkelö (20), kaatunut tervaleppäpökkelö (2), elävä tervaleppä (2), laho männyn kanto (1), koivupökkelö (8), harmaaleppäpökkelö (2), raitapökkelö (7), kaatunut pihlaja (2), elävän koivun kuolleen oksan tyvi (1), pajupensaan tyvi (1), elävä haapa (2), koivua lahottava kääpä (1). Ryönälahden tervaleppäluhdalla ruokaili lähes yksinomaan tervalepillä (23 eri tervalepällä). Fastholmassa naaraan käyttämien ruokailukohteiden valikoima oli monipuolisempi, sillä siellä se ruokaili kymmenellä eri kohteella. Yhdeltätoista tervaleppäpökkelöltä naaras hakkasi kaarnan pois ja poimi paljastuneelta alalta toukkia/hyönteisiä. Viidellä tervaleppäpökkelöllä se hakkasi myös matalia koloja tai syvempiä suppiloita, neljällä se tutki vanhoja suppiloita ja seitsemällä se hakkasi lahoa puuainesta. Kahdella tervaleppäpökkelöllä naaras hakkasi pitkittäiset pystysuuntaiset (n. 20 cm pituiset) urat, joista poimi toukkia. Kuudella koivupökkelöllä hakkasi koloja lahoon puuainekseen ja teki suppiloita seitsemällä. Yhdellä koivupökkelöllä kuori kaarnan pois ja etsi ravintoa paljastuneelta pinnalta. Suppiloita kuin myös pitkittäistä uraa naaras hakkasi yhdellä koivun pökkelöllä. Yhdellä harmaaleppäpökkelöllä hakkasi suoraan kuoren läpi koloja, kun taas kahdella raitapökkelöllä se hakkasi kaarnan läpi koloja ja kolmella poisti kaarnan ennen kuin hakkasi koloja. Kerran naaras hakkasi harmaaleppäpökkelön lahoa puuainesta. Maassa makaavasta raitapökkelöstä se hakkasi kuoren läpi koloja. Kaatuneissa pihlajissa naaras hakkasi lahoa puuainesta, kun taas elävässä tervalepässä kaarnanrakoja. Kahden elävän haavan tyvelle se teki koloja tai suppiloita. Pajupensaan tyvelle naaras teki koloa, kuten myös kuolleen koivunoksan tyveen. Äänteli aktiivisesti ruokailukohteita etsiessään. Jäi paikalle, kun poistuin. Liikkui tarkkailun aikana n. 1200 metriä, josta suoraviivaisimmin Ryönälahden tervaleppäluhdalla, kun taas Fastholmassa vain n. 150 x 100 m alueella, lähinnä hypähdellen.
10. maaliskuuta, Mölylän metsä
Koiras, renkaaton. Seurasin koiraan ruokailua 71 minuuttia, josta 66 minuuttia klo 10.56 – 12.02 ja 5 minuuttia klo 15.30 – 15.35. Aktiivista ruokailua 47 minuuttia, loput 24 minuuttia ruokailukohteen etsintää. Ei vaikuttanut löytävän kovin hyvin toukkia valikoimistaan kohteista. Jätti usein hakkaamisen kesken ja vaihtoi uuteen puuhun. Hakkasi aktiivisesti kaikkiaan 22 ruokailukohdetta yhteensä viidessä eri puulajissa: mänty, haapa, harmaaleppä, pihlaja ja raita. Ruokaili seuraavissa kohteissa: elävien haapojen tyviosat 18, mäntykelon laho tyvi 1, kaatunut harmaaleppä 1, pihlajapökkelö 1, kaatunut raita 1. Viidessä haavassa koiras hakkasi suppiloita ja teki 12 rungon tyviosaan matalia koloja. Kerran se hakkasi haavan kaarnaa rungon tyviosasta ja kerran tyviosan lahoa. Harmaalepässä ja raidassa koiras hakkasi lahoa, pihlajassa poisti kaarnaa ennen kuin etsi ravintoa sen alta. Äänteli ruokailukohdetta etsiessään. Nousi lopulta mäntykelon latvaan, mistä lähti Mölylän itäreunaa kohden. Klo 15.30 – 15.35 oli hetken näkyvillä Mölylän kaakkoisreunassa, mistä siirtyi korkealle koivuun, jonka jälkeen en enää löytänyt sitä.
12. maaliskuuta, Kuusiluoto, Lammassaari
Koiras värirengastettu (vasemmassa jalassa keltainen, oikeassa kaksi valkoista rengasta). Seurasin koiraan ruokailua Kuusiluodossa ja Lammassaaressa yhteensä 95 minuuttia (Kuusiluodossa 65 minuuttia (klo 11.27 – 12.34) ja Lammassaaressa 28 minuuttia (klo 12.52 – 13.20)). Aktiivista ruokailua tuosta ajasta oli 62 minuuttia, tämän lisäksi 10 minuutin tauko korkean vaahteran latvassa, missä koiras puhdisteli höyhenpukuaan. Loput 23 minuuttia kului ruokailukohteen etsintään. Ruokaili neljässä puulajissa ja viidessä kohteessa: kahdessa haavassa, yhdessä koivussa, yhdessä vaahterassa ja kahdessa tervalepässä. Haavoissa teki yhteensä viisi suppiloa. Koivussa hakkasi kaarnaa ja lahoa oksaa. Vaahterassa hakkasi oksantyveä. Tervalepissä hakkasi kaarnaa pois sekä kaarnan rakoja. Kauiten kului aikaa yhdessä haavassa (32 min), johon teki ainakin neljä suppiloa. Lähti Pornaistenniemen suuntaan, missä havaitsin linnun vähän ajan kuluttua. Siellä keskityin kuitenkin naaraan ruokailun seuraamiseen.
12. maaliskuuta, Pornaistenniemi
Naaras, renkaaton. Seurasin naaraan ruokailua 196 minuuttia (klo 13.39 – 16.65), josta aktiivista ruokailua oli 137 minuuttia. Tämän lisäksi koiraan ja naaraan kohtaamiseen kului 10 minuuttia, yhteen höyhenpuvun huoltamistaukoon 1 minuutti, ja yhteen haukalta suojautumiseen 3 minuuttia. Loput 45 minuuttia kului ruokailukohteen etsimiseen ja valintaan. Naaras ruokaili kuudessa puulajissa ja kahdessatoista erilaisessa kohteessa. Yhteensä ruokailukohteita oli 35. Eri kohteet olivat: Lajilleen määrittämätön pajupensas 1, kaatunut raita 1, raitapökkelö 1, koivua lahottava kääpä 3, koivupökkelö 4, kaatunut harmaaleppäpökkelö (kaatunut) 2, tervaleppäpökkelö 2, kaatunut tervaleppä 3, pihlajanoksa (maassa) 2, kaatunut koivupökkelö 14, kasa koivunoksia 1, ajopuu (kaarnaton, puulaji tuntematon) 1. Naaras ruokaili seuraavilla tavoilla: pajupensaan oksaan se hakkasi koloa, kaatuneessa raidassa lahoa, raitapökkelössä se poisti kaarnaa ja hakkasi lahoa, käävissä hakkasi yläpuolta (yhden käävän hakkasi kokonaan rikki). Kahdessa koivupökkelössä naaras hakkasi koloja, kahdessa lahoa ja yhdessä se työnsi nokkansa vanhaan suppiloon. Kolmessa kaatuneessa harmaaleppäpökkelössä se hakkasi lahoa, kun taas tervaleppäpökkelössä vanhaa, aiemmin hakattua puuainesta. Kaatuneessa tervalepässä naaras hakkasi kaarnaa. Kahdessa maassa lojuvassa pihlajanoksassa se hakkasi lahoa ja yhdessä suppiloita. Yhdeksään kaatuneeseen koivupökkelöön naaras hakkasi koloja ja viiteen se teki pitkät, yli puolen metrin mittaiset urat. Koivunoksakasassa naaras hakkasi koloja kaarnan läpi, kun taas lahoon ajopuuhun se teki kymmenen suppiloa ja löysi lähes jokaisesta yli sentin mittaisen toukan. Kauiten naaras ruokaili koivunoksakasassa (30 min) ja ajopuulla (28 min). Naaras jäi ruokailemaan, kun lopetin tarkkailun. Sekä koiras että naaras ääntelivät etsiessään ruokailukohdetta. Liikkuivat usein maassa, pompahdellen. Koiras kulki tarkkailun aikana 1500 m (klo 11.27 – 15.30), josta Kuusiluodossa n. 20 x 150 m alueella ja Lammassaaressa n. 250 m matkan sekä Pornaistenniemessä n. 50 x 250 m alueella. Naaras liikkui klo 13.39 – 16.55 n. 50 x 250 m alueella. Ainakin naaras jäi paikalle, kun lopetin tarkkailun.
14. maaliskuuta, Mölylän metsä
Naaras, renkaaton. Seurasin naaraan ruokailua 106 minuuttia (klo 12.52 – 13.01 ja klo 13.12 – 14.49). Aktiivista ruokailua oli 75 minuuttia. Tämän lisäksi naaras piti kaksi höyhenten puhdistustaukoa (1 ja 6 min) sekä piiloutui pystyasentoon puun rungolle haukkahälytyksen vuoksi (5 min). Loput ajasta (19 min) kului ruokailukohteelta toiselle siirtymisiin. Naaras ruokaili kuudella puulajilla: koivu, haapa, raita, tervaleppä, harmaaleppä, pihlaja. Ruokailukohteita oli kaikkiaan 23 ja erilaisia ruokailukohteita 11, joita olivat: kaatunut koivupökkelö 1, elävä haapa 1, huonokuntoinen haapa 1, kaatunut raita 1, kaatunut tervaleppä 1, pihlajanoksat maassa 11, huonokuntoinen pihlaja 1, kaatunut harmaaleppäpökkelö 3, kaatunut harmaaleppä 1, elävä harmaaleppä 1. Kaatuneella koivupökkelöllä naaras hakkasi lahoa. Elävällä sekä huonokuntoisella haavalla se hakkasi koloja kuolleiden oksien tyviin, kaatuneella raidalla kaarnan rakoja. Kaatuneella tervalepällä naaras hakkasi sekä lahoa puuainesta että kaarnaa. Maassa makaavilta pihlajanoksilta naaras poisti kaarnaa ja hakkasi lahoa puuainesta ja teki kaksi n. 30 cm mittaista ja parin sentin syvyistä uraa lahoon puuhun. Kaatuneilla harmaaleppäpökkelöillä se hakkasi koloja kaarnan läpi, poisti kaarnaa sekä hakkasi lahoa puuainesta, kun taas huonokuntoisessa pihlajassa rungon halkeamia. Kaatuneeseen harmaaleppään naaras hakkasi runkoon matalia n. sentin syvyisiä koloja, kuten myös elävään harmaaleppään n. 6 – 8 m korkeudelle sekä hakkasi saman harmaalepän lahoa oksaa. Naaras liikkui lähes yksinomaan maassa pompahdellen, maapuulta toiselle ja äänteli aktiivisesti siirtymisten aikana. Liikkui n. 400 m, johon lukeutui yksi n. 150 m siirtymä. Suurimman osan ajasta (97 min) naaras ruokaili n. 50 m x 30 m alueella. Jäi paikalle, kun lopetin tarkkailun.
Valkoselkätikkanaaras hakkaa harmaaleppäpökkelöä, 14.3.2016 Mölylä
Talvisesta ravinnosta
Valkoselkätikat syövät ympäri vuoden varsinkin kovakuoriaisten toukkia, erityisesti lukuisia sarvijäärälajeja, joita ne etsivät niin elävien, huonokuntoisten kuin kuolleiden lehti- ja havupuiden kaarnan alta sekä itse puuaineksesta. Huonokuntoisten tai kuolleiden havupuiden ja koivun kaarnan alta ne hakevat kaarnakuoriaislajeja. Raidoista, ja myös joistain muista lehtipuulajeista, ne hakkaavat esiin erään perhoslajin, puuntuhoojan, meheviä toukkia. Jonkin verran kuuluu ruokavalioon myös puupistiäisten sekä kaksisiipisten, kuten vaaksiaisten toukkia. Ja jos kohteesta löytyy jonkin hyönteislajin kotelo tai aikuinen, syö valkoselkätikka myös sen. Kaikki eläinravinto kelpaa, myös puun kylkeen ripustettu läski. Tämä teko voi lumisena pakkastalvena pelastaa valkoselkätikan.
Ruokailutavoista
Havaitsin valkoselkätikkojen etsivät ravintoa neljältä eri syvyydeltä: 1) kaarnan raoista, 2) kaarnan alta, 3) n. ½ – 1 cm syvyydeltä puun pintakerroksesta ja 4) useamman sentin syvyydeltä, riippuen puuaineksen kovuudesta. Joillain puilla tikat ruokailivat kaikissa em. syvyyksissä. Valkoselkätikan nokka on pitkä ja kapea, kärjestään erittäin terävä, ja mahdollistaa monenlaisen operoinnin erityyppisillä kohteilla. Huonokuntoisilla tai kuolleilla kuusilla ne poistivat kaarnan kiilaamalla, eli iskemällä parisen kertaa sivusuunnassa. Kuolevilla koivuilla valkoselkätikat poistivat kaarnan sekä hakkaamalla että ottamalla nokallaan kiinni kaarnan reunasta ja repimällä sitä sivusuunnassa. Pystyssä seisovilla tervaleppäpökkelöillä valkoselkätikat saattoivat vierailla useana päivänä, edeten pinnan ruokailualueilta kohti puun ydintä niin, että lopulta pökkelöstä oli jäljellä vain tulitikunohut, loistava ranko. Mitä lahompi puu oli, sitä helpompi oli etsiä kohteen eri kerroksessa kehittyviä toukkia. Niinpä tikat tekivät myös kauan sitten kaatuneiden kuusien lahoalueisiin matalia koloja, puhumattakaan harmaaleppä- tai koivupökkelöistä, jotka ne hakkasivat säpäleiksi.
Näin valkoselkätikkojen hakkaamia, kapeita ja syviä koloja, ns. suppiloita, yhdeksässä lehtipuulajissa (haapa, koivu, raita, tervaleppä, harmaaleppä, pihlaja, vaahtera, tuomi ja lajilleen määrittämätön pensasmainen paju). Puulajeista useimmin suppilot tehtiin raitaan (42 %), kun mukaan lasketaan kaikki Vanhankaupunginlahden alueelta talven aikana löytämäni uudet suppilot (n = 260). Muiden lajien osuuksia olivat mm. haapa 18 %, koivu 17 % sekä pihlaja ja tervaleppä 8 %. Suppilot olivat halkaisijaltaan n. 1 – 3 cm ja syvyydeltään n. 3 – 5cm. Lahossa puussa suppilo saattoi olla syvempi. Yleensä suppiloita hakattiin yksi tai kaksi, niin että seuraava syntyi edellisen yläpuolelle. Joskus suppilon teko jätettiin kesken. Lahoissa puissa yhdestä suppilosta saattoi kehittyä pystysuuntainen monikymmensenttinen ura. Suppilon tekoon kului aikaa pari – kolme minuuttia (vaihteluväli 1 – 15 min.). Kymmenen tarkkailun aikana näin valkoselkätikkojen tekevän yhteensä 54 suppiloa eli suppilon keskimäärin 21 minuutin välein (1112 min/54).
Kun valkoselkätikka valikoi sopivaa kohdetta haavoista tai muista ei – lahoista lehtipuista, se koputteli useaan kohtaan rungon tyviosassa. Läheskään aina se ei hyväksynyt puuta, ehkä vain joka toisen. Se saattoi myös työntää nokkansa kaarnaan kuin korkkiin ja ikään kuin tunnustella kaarnan alta. Tämän jälkeen se joko aloitti matalan kolon tai suppilon hakkaamisen, jos ei vaihtanut puuta. Kohteen fyysisen tunnustelemisen ohella valkoselkätikkojen sanotaan käyttävän myös kuuloaan toukkien vaivaaman puun valikoinnissa. Toukkien liikkeet kun tuottavat ääniä.
Ruokailukohteet
Tarkkailujeni aikana valkoselkätikat ruokailivat yhteensä 177 kohteella. Suosituimpia olivat elävät haavat (20 %), pystyssä seisovat tervaleppäpökkelöt (13 %) sekä kaatuneet koivupökkelöt ja maassa makaavat pihlajanoksat (8 %) (Taulukko 1). Erilaisia kohteita oli 34.
Koivulla kasvavia kääpiä lukuun ottamatta kaikki ruokailukohteet olivat puita. Puulajien suosituimmuusjärjestys oli seuraava (175 havaintoa): koivu 24 %, haapa 21 %, tervaleppä 19 %, pihlaja 15 %, raita 6 %, harmaaleppä 6 %, kuusi 5 %, lajilleen määrittämätön pajupensaikko 2 %, mänty 1 % ja vaahtera 1 % (Taulukko 2). Vastaavasti Keski-Ruotsissa tehdyn selvityksen 150 havainnosta koivujen osuus oli 32 %, haavan 25 %, tervalepän 15 %, tammen 11 %, pajujen 7 %, harmaalepän 3 %, männyn 3 %, kuusen 3 % ja vanhojen tukkipuiden 1 % (Ahlen et al. 1978).
Ruokailukohteita oli seitsemän päätyyppiä. Yleisimmin valkoselkätikat ruokailivat pystyssä seisovilla pökkelöillä, joita kohteista oli 36 % (joista tervaleppä 37 %, koivu 30 %, pihlaja 14 %, raita 14 %, harmaaleppä 3 %, haapa 2 %). Loput kohteet olivat järjestyksessä: 2) elävät ja/tai huonokuntoiset lehtipuut 28 % (joista haapa 73 %, tervaleppä 8 %, lajilleen määrittämätön pajupensaikko 7 %, vaahtera 4 %, pihlaja 4 %, koivu 4 %), 3) kaatuneet pökkelöt ja maassa makaavat oksat 20 % (joista koivu 42 %, pihlaja 40 %, harmaaleppä 12 %, tervaleppä 6 %), 4) kaatuneet puut 11 % (joista kuusi 35 %, harmaaleppä 20 %, tervaleppä 20 %, raita 15 %, pihlaja 5 %, koivu 5 %), 5) koivua lahottavat käävät 3 % (6 havaintoa), 6) kuolleet pystyssä seisovat havupuut ja niiden kannot 1,5 % (3 havaintoa, joista mänty 2, kuusi 1), 7) muut: ajopuu 0,5 % (1 havainto).
Pystyillä puilla valkoselkätikat ruokailivat yleisimmin n. ½ m korkeudella, mutta useasti myös muutamaa metriä ylempänä (Taulukko 3). Maahan rojahtaneilla pökkelöillä näin valkoselkätikan ruokailevan 44 ja pystypökkelöillä 103 kertaa eli hieman yli kaksi kertaa maassa lojuvia useammin.
Mistä ruokailukohteista ravintoa löytyi parhaiten? Kiikarilla näin vain pienen osan toukista, joita tikat löysivät ja aineistoni on asian suhteen muutenkin riittämätön. Erot ajankäytössä (Taulukko 4) eri kohteilla voisivat kertoa ravinnon määrästä, mutta kohteessa vietettyyn aikaan vaikutti myös mm. kohteen luonne: oliko kaarna kenties paperinohutta? Joskus puu oli lujaa, joskus lahoa. Kerran valkoselkätikka hakkasi 15 minuuttia yhtä suppiloa ja sai palkinnoksi suuren jäärän toukan, kun taas kuolleen kuusen kaarnan alta se lipoi pienellä vaivalla pieniä toukkia, kuin riisiä lautaselta. Tehtyyn työhön nähden energiansaanti saattoi kuitenkin olla molemmissa tapauksissa sama.
Valkoselkätikat ruokailivat useammin maahan rojahtaneilla pihlajapökkelöillä kuin pystyssä pysyneillä, kun taas koivupökkelöillä enemmän pystyillä (Taulukko 5). Ajankäytössä ei kuitenkaan näkynyt eroa, vaan tikat ruokailivat sekä maa- että pystypökkelöillä yhtä kauan. Sen sijaan kaatuneilla harmaaleppäpökkelöillä ne viihtyivät selvästi pitempään kuin pystyillä. Valkoselkätikkoja näki kaatuneilla tervaleppäpökkelöillä vain harvoin, johtuen luultavasti niiden vähyydestä, mutta aikaa kaatuneen pökkelön käsittelyssä kului saman verran kuin pystyjen. Maapuiden etuna oli, ettei niille tarvinnut lennähdellä. Mutta oliko niillä enemmän toukkia, en tiedä.
Eniten valkoselkätikat ruokailivat työmiehen käsivarren paksuisilla rungoilla (halkaisija 10 – 15 cm), olivat kohteet sitten eläviä haapoja tai lahoja pökkelöitä (Taulukko 6). Osittain tämä saattoi johtua siitä, että tämän paksuisia lehtipuita on Vanhankaupunginlahden rantametsissä eniten tarjolla, sillä vain vähemmistö puuyksilöistä varttuu suuriksi ja vielä harvempi veden vaivaamilla alueilla. Loput kituuttavat tai kuolevat kilpailussa pois ja päätyvät lahopuuksi. Toisaalta: kun otetaan huomioon valkoselkätikan nokan pituus (4 cm kärjestä pään höyhenykseen), niin juuri tämän paksuisista puista valkoselkätikat pystyivät hyödyntämään kaikki kerrokset, aina ydinosaan saakka.
Aktiivisen ruokailun osuus, eli aika, jonka valkoselkätikat käyttivät ruokailukohteella työskentelyyn verrattuna muuhun ajankäyttöön, ennen kaikkea kohteen etsimiseen, oli 75 %. Osuus vaihteli paikasta toiseen (vaihteluväli 65 – 100 %) (Taulukko 7). Jos tarkkailujaksoon ei sattunut lepoa tai haukalta suojautumista, saattoi tikan aika kulua kokonaisuudessaan ruokailuun. Esimerkiksi värirengastettu koiras kolusi tunnin kestäneen tarkkailun aikana Pornaistenniemessä vain yhtä ainoaa tervaleppäpökkelöä, josta napsi yhtenään toukkia. Vastaavasti naaraan tehokkuus kahdella eri havaintokerralla Mölylän parhaimmissa ympäristöissä vaihteli: ensimmäisellä kerralla se käytti 85 % ja toisella 71 % ajastaan aktiiviseen ruokailuun. Vastaavasti renkaattoman koiraan aktiivisen ruokailun osuus oli yksipuolisemmalla Mölylän kallioalueella vain 61 %, mutta saman metsän paremmalla paikalla 92 %. Kallioalueella koiras kulutti paljon aikaa sopivan haavan etsinnässä.
Lopuksi
Valkoselkätikka luokiteltiin vaarantuneeksi (VU) tuoreessa Suomen lintujen uhanalaisuusarvioinnissa (Tiainen ym. 2016). Sen kanta on vahvistunut 1990-luvun pohjalukemista nykyiseen 170 – 210 pariin elinympäristöjen suojelun ja hoidon ansiosta. Eniten valkoselkätikkoja on Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, mutta kanta on levittäytynyt laajasti eteläiseen Suomeen. Lajia tavataan nykyään myös koko rannikkoalueellamme. Vaikka valkoselkätikka on Suomessa uhanalainen laji, sillä on hyvät mahdollisuudet menestyä myös kaupunki- ja talousmetsissä. Valkoselkätikkaa voidaan auttaa yksittäisillä metsätaloustoimenpiteillä, jotka eivät aiheuta metsänomistajalle taloudellisia menetyksiä, vaan voivat jopa säästää kustannuksia (UPM ym. 2015).
Valkoselkätikan Vanhankaupunginlahdella suosimilla alueilla ruokailukohteita on tiheässä. Viihtymisen edellytykset täyttyvät parhaiten luonnontilaisessa metsässä, missä lehtipuulajisto on runsas ja elinkaarensa eri vaiheissa: pienellä alueella on lahopuuta maassa ja pystyssä ja nuorempaa puustoa niiden välissä. Lumisina talven jaksoina suurin osa maassa makaavista lahopuista on kuitenkin valkoselkätikan tavoittamattomissa ja ruokailla voi vain pystyillä pökkelöillä ja puilla sekä myrskyjen kaatamilla suurilla rungoilla. Tällöin valkoselkätikka joutuu etsimään ravintonsa laajemmalta alueelta. On surullista, että kaupunkimetsien hoitotoimissa poistetaan tehokkaasti lehtipuulajien nuorinta sukupolvea, joka useiden lehtipuulajien lyhyen elinkaaren vuoksi tarjoaisi sekä nuoruus- (haavat, raidat) että lahovaiheessa (terva- ja harmaalepät, koivut, pihlajat, raidat) valkoselkätikoille ravintoa.
Vain pieni osa valkoselkätikalle tärkeistä alueista Vanhankaupunginlahdella on suojeltu (Ryönälahden tervaleppäluhta). Tilanne parantuu, kun Mölylän metsä, Pornaistenniemen lehto ja Kivinokan vanha metsä pääsevät lähiaikoina suojelun piiriin. Myös Helsingin uudessa luonnonsuojeluohjelmassa on ehdotettu suojeltaviksi kymmenvuotiskaudella 2015 – 2024 useita uusia metsäkohteita Vanhankaupunginlahdella (Saunalahden itäranta, Fastholma, Mäyrämetsä). Helsingin uudessa yleiskaavaehdotuksessa rakentamista osoitetaan kuitenkin moniin sellaisiin paikkoihin, joissa valkoselkätikat ruokailivat säännöllisesti talvella 2015/2016. Tällaisia alueita ovat mm. Saunalahden eteläosan itäpuolinen kallioalue, Herttoniemen metsäselänteen pohjoisosa, Viikintien viereinen radanvarsi sekä Pornaistenniemen – Viikin vanhan puhdistamon välinen alue. Kyllin ei voi korostaa suojelun ulkopuolelle jäävien alueiden merkitystä valkoselkätikan viihtymiselle. Jokainen ryteikkö, siinä kuin kaupunkimetsiin jätetty huonokuntoinen puu, edistää vaarantuneeksi luokitellun valkoselkätikan asettumista vakituiseksi pesimälajiksi Vanhankaupunginlahdelle. Vuonna 1994 valkoselkätikka yritti pesintää Vanhankaupunginlahdella ja v. 2011 sekä v. 2012 se myös onnistui siinä. Toivottavasti näin tulee käymään myös tulevina vuosina.
Kiitokset
Parhaimmat kiitokset Margus Ellermaalle ja Markku Mikkola-Roosille, jotka kommentoivat tekstiä käsikirjoitusvaiheessa ja Margukselle vielä erityiskiitos siitä, että hän luovutti Vanhankaupunginlahden pohjakartat käyttööni. Kiitos myös Auli Jukaraiselle, joka toimitti salatut valkoselkätikkahavainnot Tiirasta tätä artikkelia varten minulle. Suuret kiitokset myös kaikille Vanhankaupunginlahdella retkeilleille kanssaharrastajille, ja erityisesti heille, jotka ilmoittivat valkoselkätikkahavaintonsa Tiiraan.
Kirjallisuus
- Ahlen, I., Andersson, Å., Aulen, G., Pettersson, B. 1978: Vitryggig hackspett och mellanspett – två hotade arters ekologi. – Anser suppl. 3: s. 5 – 11.
- Cramp, S. (toim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe the Middle East and North Africa. The Birds of the Western Palearctic. Vol. IV: Terns to Woodpeckers. – Oxford University Press.
- Kontiokorpi, J.: 2016: Kaikkien aikojen valkoselkätikkavaellus. – Linnut 1: s. 14 – 19.
- Martiskainen, K., Taskinen, K. 2011: Valkoselkätikka. – Kustannusosakeyhtiö Moreeni.
- Mikkola – Roos, M., Rusanen, P., Haapanen, E., Lehikoinen, A., Pynnönen, P., Sarvanne, H. 2013: Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustonseuranta 2012. Vuosien 2000 – 2012 yhteenveto. − Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 20/2013.
- Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015. – The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s.
- UPM, WWF Suomi, Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus 2015: – Valkoselkätikka ja metsänkäsittely. Ohjeita metsäammattilaisille ja metsänomistajille. Helsinki.