Vanhankaupunginlahden v. 2019 linnustonseurantalaskennan loppuraportti
Hannu Sarvanne
Tutkimusalue ja -menetelmät
Vanhankaupunginlahden linnuston tilaa seurataan hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti vuosittain. Tutkimusalue käsittää pesivien vesilintujen, kahlaajien ja lokkilintujen sekä vesilintujen poikuelaskentojen osalta koko Vanhankaupunginlahden kosteikkoalueen (Viikin – Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue ja Natura – 2000 – alue). Vuosittain kartoitetaan myös kosteikkoalueelle perustettujen hoitoniittyjen (Lammassaari/Ruohokari ja Purolahti) pesimälinnusto. Niittämällä ja laiduntamalla hoidettavien niittyjen yhteispinta-ala oli tämän vuoden pesimäkauden alussa 42 ha (Lammassaari/Ruohokari 19 ha (v. 1993 alkaen), Purolahti 13 ha (v. 2003) ja Lammassaaren hoitoniityn lounaispuolen laajennusosa 10 ha (v. 2017 loppukesä)).
Koska seurantalaskennoissa ei selvitetä kaikkien pesimäympäristöjen parimääriä, vain osa lahden pesimälajeista on edustettuina tuloksissa (esim. suuri osa yleisistä metsälajeista).
Kosteikkoalueen saarilta ja sitä ympäröiviltä reunametsä- ja täyttömaa-alueilta sekä pelloilta huomioin vain uhanalaiset ja harvalukuiset lajit. Niitä sekä yölaulajia havainnoin myös Vanhankaupunginlahden kosteikko- ja Natura – 2000 – aluetta laajemmalta alueelta, joka rajautuu Viikintien, Herttoniemen metsäselänteen, Itäväylän, Hermannin rantatien ja Hämeentien väliin. Koko Natura 2000 – alueen kattavat pesimälinnuston kartoitukset on tehty Suomen ympäristökeskuksen toimesta viimeksi v. 2004, 2007, 2012 ja 2018.
Toteutin laskennat Vanhankaupunginlahden linnuston seurannassa v. 1986 alkaen käytetyin menetelmin (Koskimies & Väisänen 1988, Mikkola-Roos ym. 2013). Laskentoihin sisältyi:
– Koko lahden kattavat kiertolaskennat (vesilinnut, kahlaajat, lokkilinnut) (5 kertaa): 23.4, 2.5, 13.5, 20.5 ja 28.5 sekä samalla reitillä tehdyt poikuelaskennat (3): 24.6, 4.7 ja 14.7.
– Hoitoniittyjen kartoituslaskennat (5): 30.4, 9.5, 17.5, 27.5 ja 4.6
– Yölaulajalaskennat (3): 24.4, 17.5 ja 7.6
– Pikkutikkojen pesien etsintä (4): 12., 13. ja 14.6
– Uhanalaisten ja harvalukuisten lajien havainnointi laskentojen ohessa ja laskentojen ulkopuolisina päivinä.
Ajoittaakseni erityisesti vesilintulaskennat oikein seurasin lepäilijämäärien kehittymistä tekemällä varsinaisten kiertolaskentojen ulkopuolisia kiertolaskentoja maaliskuulta alkaen. Joidenkin lajien parimäärien varmistaminen vaati varsinaisten laskentojen ulkopuolella tehtyä retkeilyä (esim. yölaulajat). Retkipäiviä seuranta-alueella kertyi 15.3. – 14.7. välisenä aikana 78.
Vesilintujen parimäärien tulkinnat tein kunkin lajin arvioitua pesinnän alkua lähimmän laskentakerran perusteella. Laulu- ja kyhmyjoutsenen, kanadan- ja merihanhen, telkän, isokoskelon, silkkiuikun ja nokikanan parimääräarviot perustuvat löydettyihin pesiin sekä osin myös poikue- ja reviirihavaintoihin.
Kahlaajareviirin vaatimuksena oli vähintään kaksi havaintoa samalta paikalta, joista toisen tuli ilmaista pesintää tai reviirikäyttäytymistä. Lokkilintujen parimäärät perustuivat hautovien emojen määrään.
Hoitoniittyjen kartoituslaskennoissa kiersin niityt jalkaisin niin, ettei mikään osa alueesta jäänyt yli 50 m:n päähän kulkureitistä. Tein laskennat aamuisin (n. klo 4.30 – 11.00) noin viikon välein. Laskennan kuluessa merkitsin havaitut linnut eri käyttäytymistä kuvaavin symbolein maastokartalle, josta siirsin ne myöhemmin lajikohtaisille yhteenvetokartoille, joista tein reviirien tulkinnat. Reviirin vaatimuksena oli vähintään kaksi lähekkäistä havaintoa, joista toisen tuli osoittaa reviirikäyttäytymistä (laulu, varoittelu, reviirikiista, ruokaa kannettiin pesään jne).
Samat reviirin tulkinnan vaatimukset koskivat hoitoniittyjen ulkopuolella tapaamiani lajeja, kuten yölaulajia sekä uhanalaisia ja harvalukuisia lajeja. Pysyvän reviirin ehtona oli vähintään kuusi päivää ensimmäisen ja toisen havainnon välillä. Kuitenkin joidenkin myöhään saapuvien lajien (esim. viitakerttunen) reviiriin riitti yksi reviirikäyttäytymistä osoittava havainto.
Telkän, isokoskelon, uuttukyyhkyn ja suurelta osin myös kottaraisen parimäärät selvitti pönttöjä tarkistanut Eero Haapanen.
Olosuhteet
Kevät alkoi melko varhain. Terminen kevät (vuorokauden keskilämpötila pysyvästi yli 0 °C) saavutettiin 14. maaliskuuta ja lahti vapautui jäistä 7.4. Kevät edistyi ripeästi ja huhtikuu oli keskimääräistä lämpimämpi (Hki Kaisaniemi, huhtikuun keskilämpötila 6,7 °C/ 1981 – 2010 3,9 °C). Toukokuussa viileni, mutta keskilämpötila oli pitkäaikaisten keskiarvojen mukainen (10,3 °C/10,2 °C), kun taas kesäkuu oli tavallista lämpimämpi (17,3 °C/14,6 °C). Huhtikuussa satoi vähän (Hki – Kaisaniemi 6 mm/ 1981 – 2010 32 mm), mutta toukokuussa satoi normaalia enemmän (62 mm/ 1981 – 2010 37 mm). Kesäkuussa oli kuivaa (Hki – Vantaa 16 mm/ 1981 – 2010 61 mm). Meriveden korkeus oli koko huhtikuun teoreettista keskiveden korkeutta alempana (kuun alkupuoliskolla – 20 cm ja lopussa – 50 cm). Touko- ja kesäkuussa vesi nousi, mutta pysytteli hieman keskivedenkorkeutta alempana. Suurta vedennousua ei esiintynyt ennen kuin heinäkuun toisella viikolla, jolloin vedenkorkeus käväisi + 20 cm:ssä.
Tulokset
Vuoden 2019 parimäärät/reviirit (suluissa v. 2013, v. 2014, v. 2015, v. 2016, v. 2017 ja v. 2018)
Vesilinnut
Sinisorsa 113 (61, 123, 110, 135, 118, 98), haapana 16 (12, 16, 17, 14, 25, 19), tavi 20 (7, 14, 18, 12, 12, 13), lapasorsa 6 (7, 8, 5, 7, 3, 4), harmaasorsa 3 (1, 2, 3, 3, 5, 3), heinätavi 3 (1, 3, 3, 2, 2, 2), isokoskelo 1 (2, 3, 3, 3, 4, 4), tukkakoskelo 2 (1, 1, 2, 1, 1, 1), telkkä 27 (34, 37, 38, 44, 36, 31), tukkasotka 2 (3, 2, 1, 1, 1, 1), punasotka 1 (1, 0, 0, 1, 0, 0), silkkiuikku 45 (45, 46, 44, 49, 64, 46), pikku-uikku 1 (0, 0, 0, 0, 0, 0), laulujoutsen 1 (0, 1, 1, 1, 1, 1), kyhmyjoutsen 9 (6, 7, 6, 8, 5, 7), kanadanhanhi 8 (0, 2, 4, 3, 1, 8), merihanhi 4 (0, 0, 2, 2, 4, 5), merimetso 7 (0, 0, 0, 0, 0, 0), nokikana 26 (21, 39, 38, 31, 35, 20).
Pesiviä vesilintulajeja havaitsin 19 (kun rantakanoihin luettava nokikana lasketaan mukaan) (v. 2013 14, v. 2014 15, v. 2015 16, v. 2016 17, v. 2017 16, v. 2018 16). Kymmenen lajin parimäärä kasvoi v. 2018 verrattuna (sinisorsa, tavi, lapasorsa, heinätavi, tukkakoskelo, tukkasotka, punasotka, pikku-uikku, kyhmyjoutsen, merimetso, nokikana) ja neljän väheni (haapana, isokoskelo, telkkä, merihanhi). Parimäärä kasvoi merkittävästi tavilla ja väheni merkittävästi isokoskelolla. Punasotkan pesintä varmistui edellisen kerran v. 2016. Merimetso pesi ensimmäisen kerran Vanhankaupunginlahdella. Pikku-uikulla, jonka pesintä ei ole koskaan varmistunut lahdella, oli pysyvä reviiri Pornaistenniemen lampareella.
Vesilintujen kokonaisparimäärä (295) väheni hieman kahteen edelliseen vuoteen verrattuna (v. 2017 ja v. 2018 (315). Vuodesta 2014 alkaen, jolloin pareja oli eniten sitten v. 1992, on parimäärä pysytellyt suunnilleen samassa suuruusluokassa (v. 2014 305 ja v. 2015 295). Vuosina 2010 – 2013 parimäärä vaihteli 183 – 233 välillä.
Sinisorsien parimäärät ovat vaihdelleet 110 – 135 parissa v. 2014 – 2017 ja v. 2019. Ne ovat olleet selvästi suurempia kuin v. 2010 – 2013 (61 – 84 paria). Lähivuosista vain v. 2018 parimäärä jäi niukasti alle sadan (98).
Haapanan parimäärä (16) laski kahteen edelliseen vuoteen verrattuna, mutta oli keskitasolla verrattuna v. 2009 – 2016 määriin (10 – 17 paria). Tavi on aavistuksen runsastunut Vanhankaupunginlahdella 2000 – luvun alkuun nähden (vuosina 2000 – 2008 2 – 8 paria ja vuosina 2009 – 2018 7 – 18 paria) ja tämän vuoden 20 paria oli suurin sitten v. 1991 (28 paria).
Telkkäpareja oli 27, jos parimääräksi tulkitaan aloitettujen pesintöjen määrä (pönttöön munittu). Telkkänaarailla on kuitenkin tapana munia useampaan pönttöön, vaikka naaraat eivät itse aikoisikaan hautoa niitä (loispesintää) – tällaiset pesät jäävät usein vaille varsinaista emoa, mutta osaa näistäkin pesistä voidaan hautoa. Telkän parimäärä oli pienin seitsemään vuoteen.
Nokikanan parimäärä vaihteli v. 2014 – 2017 vain vähän (31 – 39 paria), laski v. 2018 selvästi (20 paria), mutta koheni hieman tänä vuonna (26 paria).
Silkkiuikkujen pesänrakennusaikaan toukokuun alussa vesi pysytteli sopivalla korkeudella ja uikuille oli tarjolla melko hyvin ylivuotisia ruokokasvustoja pesäalustoiksi Kivinokan pohjoisrannalla ja Saunalahden edustalla. Parimäärä säilyi samansuuruisena kuin sitä edeltävinä lähivuosina, poikkeuksena v. 2017, jolloin laajasti lakoontunutta ruokopatjaa oli normaalia enemmän ja parimäärä sen myötä suuri.
Kahlaajat
Punajalkaviklo 8 (2, 3, 4, 4, 5, 7): Purolahti eteläosa 1 pari, Purolahti pohjoisosa(tulvaniitty) 2 ja Etu-Viikin pellot/tulvaniitty 2 paria, (yhteensä 4 paria), Lammassaaren hoitoniitty 3 paria (vanha osa 2, uusi osa 1). Pikkutylli 10 (3, 4, 8, 9, 8, 9): Purolahti eteläosa 2, Lammassaaren hoitoniitty 2 (vanha osa), Kyläsaari 1, Fastholman lumenkaatopaikka 4, Etu-Viikin pellot 1. Tylli 2 (0, 0, 1, 1, 3, 1): Purolahti eteläosa 1, Lammassaaren hoitoniitty 1 (vanha osa). Töyhtöhyyppä 45 (15, 23, 27, 31, 27, 39): Hoitoniityillä yhteensä 11 paria (v. 2013 2, v. 2014 5, v. 2015 7 ja v. 2016 10, v. 2017 10, v. 2018 12) (Lammassaaren hoitoniitty 5 (vanha osa 4, uusi osa 1), Purolahti eteläosa 2, Purolahti pohjoisosa (tulvaniitty) 4). Lisäksi Etu-Viikin pelloilla 34 paria (v. 2013 13, v. 2014 18, v. 2015 20, v. 2016 21, v. 2017 17 ja v. 2018 27). Rantasipi 12 (7, 10, 9, 10, 12, 12): Kivinokan länsikärki 1, Kivinokan N-poukama 1, Saunalahti 1, Fastholma 1, Mölylä 1, Hakalanniemen eteläranta 1, Klobben 1, Lammassaari 1, Kuusiluoto 1, Säynäslahden tervaleppäluhta 1, Pornaistenniemi/Verkatehtaanpuisto 1, Kyläsaari 1. Lehtokurppa 2 (1, 2, 2, 2, 3, 2): reviirit: Saunalahti – Fastholma – Mölylä, Pornaistenniemi – Lammassaari – Hakala. Meriharakka 2 (0, 2, 2, 1, 2, 2): Arabianranta. Taivaanvuohi 6 (5, 8, 9, 8, 6, 8): Lammassaaren hoitoniitty 1 (vanha osa), Purolahti 3 (eteläosa 2, pohjoisosa 1), Ryönälahden tervaleppäluhta 1, Säynäslahden tervaleppäluhta 1.
Lokkilinnut
Seuranta-alueelta ei löytynyt lokkilintujen pesiä. Alueen reunoilla pesinee 2 – 3 paria selkälokkeja rakennusten katoilla (Kyläsaari, Arabianranta), kuten myös jokunen pari kalalokkeja. Kalalokin muutamia juuri pesästä lähteneitä untuvikkoja ilmaantui Arabianrantaan heinäkuun alussa.
Leposaaren SW-puolen luodolla, seuranta-alueen välittömässä läheisyydessä, on pieni lapintiirakolonia. Eero Haapanen kävi luodolla 28.5. ja havaitsi neljä lapintiiran munapesää. Vuonna 2014 luodolla oli kymmenen, v. 2015 kolme, v. 2016 yhdeksän ja v. 2017 kaksi lapintiiran munapesää (Eero Haapanen). Vuonna 2018 luodolla oli muutama aikuinen (14.5.), mutta ei pesiä; myöhemmin paikalla ei käyty. Matalalla luodolla vähäinenkin vedennousu yhteistyössä aallokon kanssa tuhoaa munapesät ja näin kävi ainakin v. 2016 ja 2017. Onnistuiko lapintiiran pesintä tänä vuonna ei ole tietoa.
Vanhankaupunginlahdella ruokailee runsaasti kalatiiroja (toukokuussa muuttoajan jälkeen samanaikaisesti n. 50 yksilöä) sekä naurulokkeja (n. 200 – 300 yksilöä), joista suuri osa pesinee Kulosaaren/Mustikkamaan/Korkeasaaren ympäristön luodoilla. Enimmillään 7 nuorta naurulokkia näkyi lahdella juhannuksen jälkeisistä päivistä lähtien, mutta nämä eivät luultavasti olleet Vanhankaupunginlahdelta lähtöisin.
Hoitoniittyjen varpuslinnut
Kiuru 4 (2, 3, 1, 0, 2, 1): Lammassaari 2 (vanha osa 1, uusi osa 1), Purolahti 2 (pohjoisosa). Niittykirvinen 17 (10, 19, 22, 21, 17, 13): Lammassaari 9 (9, 15, 15, 14, 14, 9), Purolahti 8 (3, 4, 7, 7, 3, 4). Metsäkirvinen 1 (0, 0, 0, 0, 1, 0): Purolahti (pohjoisosa). Västäräkki 2 (1, 2, 1, 1, 2, 2): Lammassaari 1 (1, 2, 1, 1, 2, 1), Purolahti 1 (0, 1, 0, 0, 0, 1). Keltavästäräkki 15 (6, 11, 4, 7, 5, 6): Lammassaari 7 (5, 9, 2, 3, 3, 2), Purolahti 8 (1, 2, 2, 4, 2, 4). Sitruunavästäräkki 1 (3, 2, 0, 0, 1, 1): Lammassaari. Satakieli 1 (1, 1, 0, 0, 0, 1, 1): Purolahti. Pensastasku 1 (2, 2, 1, 2, 2, 1): Purolahti (pohjoisosa). Punakylkirastas 0 (0, 1, 0, 1, 1, 0): Purolahti (pohjoisosa) 1 (0, 0, 0, 1, 1, 0), Lammassaari 0 (0, 1, 0, 0, 0, 0). Laulurastas 1 (0, 0, 0, 0, 0, 0): Purolahti (pohjoisosa). Räkättirastas 0 (0, 0, 2, 3, 1, 3): Purolahti (pohjoisosa) 0 (0, 0, 0, 1, 0, 0), Lammassaari 0 (0, 0, 2, 2, 1, 0). Mustarastas 1 (0, 0, 5, 0, 2, 2): Lammassaari 0 (0, 0, 1, 0, 1, 1), Purolahti (pohjoisosa) 1 (0, 0, 4, 0, 1, 1). Lehtokerttu 0 (0, 0, 0, 1, 1, 0): Purolahti (pohjoisosa). Pensaskerttu 2 (2, 2, 3, 5, 5, 4): Purolahti. Hernekerttu 0 (1, 0, 0, 1, 0, 0): Purolahti. Ruokokerttunen 20 (30, 22, 8, 12, 21, 43): Lammassaari 4 (8, 4, 1, 1, 8, 19), Purolahti 16 (22, 18, 7, 11, 13, 24). Rytikerttunen 1 (2, 2, 3, 2, 4, 4): Lammassaari. Viitakerttunen 0 (0, 0, 0, 0, 0, 1): Purolahti. Luhtakerttunen 0 (1, 0, 0, 0, 0, 3): Purolahti. Pajulintu 2 (1, 3, 2, 4, 3, 2): Purolahti 2 (0, 1, 2, 2, 2, ) Lammassaari 0 (1, 2, 0, 2, 1, 1). Talitiainen 4 (2, 2, 1, 2, 3, 4): Purolahti 2 (1, 1, 0, 1, 2, 2), Lammassaari 2 (1, 1, 1, 1, 1, 2). Sinitiainen 2 (1, 2, 1, 1, 3, 1): Purolahti 1 (0, 1, 1, 0, 1, 0), Lammassaari 1 (1, 1, 0, 1, 2, 1). Pikkulepinkäinen 2 (1, 1, 1, 2, 1, 1): Purolahti (pohjoisosa) 1 (1, 1, 1, 2, 1, 1), Lammassaari 1 (0, 0, 0, 0, 0, 0). Kottarainen 6 (2, 1, 3, 3, 3, 5): Lammassaari 4 (2, 1, 2, 2, 2, 4), Purolahti 2 (0, 0, 1, 1, 1, 1). Peippo 3 (3, 2, 3, 3, 3, 3): Lammassaari 1 (2, 2, 1, 3, 3, 2), Purolahti 2 (1, 0, 2, 0, 0, 1). Punavarpunen 8 (3, 4, 2, 5, 2, 7): Purolahti 7 (3, 3, 2, 4, 2, 6), Lammassaari 1 (0, 1, 0, 1, 0, 1). Keltasirkku 1 (0, 0, 0, 1, 1, 1): Purolahti (pohjoisosa). Pajusirkku 14 (19, 17, 10, 11, 15, 21): Lammassaari 5 (4, 5, 3, 4, 4, 12), Purolahti 9 (15, 12, 7, 7, 11, 9).
Rantakanat ja yölaulajat
Ruisrääkkä 0 (1, 1, 1, 0, 1, 1). (Liejukana 2 (0, 1, 1, 1, 0, 1): Molemmat parit saivat poikasia. Toisella parilla ainakin 3 poikasta (Pornaistenniemi) ja toisella 10 poikasta (hulevesialtaat). Luhtakana 19 (4, 5, 24, 18, 16, 17): Reviirit keskittyivät Pornaistenniemen – Keinumäen lamparealueille, missä 9 reviiriä. Reviirit muualla: Saunalahti 3, Ryönälahti 2, Purolahti 2, Säynäslahti 1, Lammassaaren pitkosten W-puoli 1, Kuusiluodon N-poukama 1. Luhtakana esiintyi Saunalahdella ja Ryönälahdella aiempia vuosia runsaampana, kun taas Säynäslahden alueella vähäisemmin. Luhtahuitti 2 (1, 2, 10, 6, 3, 3): Purolahti (pohjoisosa 1, eteläosa 1). Kaulushaikara 0 (1, 3, 1, 1, 2, 1). Edellisen kerran ei lahdella todettu kaulushaikarareviiriä v. 2012. Rastaskerttunen 11 (8, 9, 6, 6, 8, 12): Saunalahti 3, Ryönälahti 1, Keinumäen edustan lampare 1, Pornaistenniemen lampareet 5, Kuusiluodon N-poukama 1. Viitakerttunen 15 (30, 30, 17, 28, 15, 25): seuranta-alueen puoliavoimissa pensaikoissa. Luhtakerttunen 11 (10, 13, 12, 9, 11, 16): kosteammissa ympäristöissä kuin viitakerttunen, kuten Pornaistenniemen ja Lammassaaren välisen ruoikon pajukoissa (3 laulavaa). Pensassirkkalintu 3 (0, 0, 0, 1, 2, 1, 3): Lammassaaren pitkosten varsi. Ruokosirkkalintu 0 (1, 0, 1, 0, 0, 1). Viitasirkkalintu 0 (0, 3, 0, 0, 0, 0). Satakieli 43 (69, 56, 48, 50, 53, 54): Eniten Kivinokassa, jossa 9 reviiriä, ja Pornaistenniemessä, jossa 6 reviiriä.
Petolinnut
Kanahaukkoja pesi kaksi paria. Toisessa poikueessa neljä ja toisessa kaksi poikasta, joista toinen löytyi pesän alle pudonneena. Ruskosuohaukkapari aloitti pesinnän, joka kuitenkin keskeytyi tuntemattomasta syystä alkuvaiheessa. Lehtopöllön pesintöjä alkoi kahdella parilla. Toisesta varttui kaksi poikasta, mutta toinen jäi munavaiheeseen. Sarvipöllöjä pesi yksi pari, ja pesästä ponnisti vähintään kolme poikasta.
Nuolihaukan pesintä ei varmistunut tänä vuonna seuranta-alueella, mutta kaksi aikuista lintua saalisteli lahdella kesäkuussa ja nuoria loppukesällä.
Uuttukyyhky
Pönttöjen 1. tarkistuskierroksella huhti – toukokuussa Eero Haapanen totesi 33 uuttukyyhkyn pesinnän aloitusta, joka katsotaan myös parimääräksi (sekä v. 2013 että v. 2014 33, v. 2015 27, v. 2016 29, v. 2017 33 ja v. 2018 29). Pesät alueittain (suluissa v. 2017 ja v. 2018): Kuusiluoto 6 (14, 8), Lammassaari 3 (2, 2), Ruohokari 1 (0, 1), Varjosaari 2 (1, 1), Klobben 3 (3, 2), Pornaistenniemi, Arabianranta, Annala ja Vanhankaupunginkoski 2 (1, 3), Viikin puhdistamo ja Hakala 5 (3, 3), pellot ja koetila 9 (7, 7), Fastholma 2 (0, 1), Kivinokka ja Saunalahti 0 (2, 1).
Yhdessätoista pöntössä oli selviä pedon käynnin merkkejä. Näistä viidessä oli syytä epäillä näätää/näätäeläintä (aikuinen tai iso poikanen syöty ja/tai höyhennetty pöntön sisällä). Selvä todiste näädän liikkumisesta alueella oli uloste 28.3. pöntön katolla Kivinokassa, jossa lehtopöllön 1 muna. Kolmessa tapauksessa uuttukyyhkyn oli saalistanut ehkä kanahaukka (pöntön alla kyyhkyn sulkia). Tapauksia oli hajallaan ympäri alueen, missään ei systemaattisen laajaa tuhoa.
Muita huomionarvoisia lajeja:
Kurki
Kurkipari asettui Lammassaaren hoitoniitylle, kuten on tehnyt v. 2015 alkaen. Reviirin ydinosa sijoittui hoitoniityn vanhalle osalle, Pornaistenniemen takalampareeseen rajoittuvan niityn länsireunaan, missä pari oleskeli 31.3 -5.6 (täsmälleen sama ajanjakso kuin v. 2018! Vuonna 2017 pari viihtyi paikalla 30.3 – 7.6). Soidintelua havaittiin huhtikuussa ja äänekästä reviirinkuulutusta läpi kevään. Välillä näkyvissä yksi, välillä kaksi yksilöä kevään aikana, mutta ei havaintoja poikasista.
Harmaahaikara
Klobbenin koloniassa oli ainakin 44 asuttua pesää (emo ja/tai poikaset näkyvissä) (v. 2013 22, v. 2014 26, v. 2015 35, v. 2016 37, v. 2017 38, v. 2018 40). Kaikkiaan risupesiä oli Klobbenilla ennen pesimäkauden alkua 55 (v. 2016 – 2017 49) (Eero Haapanen), joista muutama oli kuitenkin huonossa kunnossa. Kahdeksan pesistä oli pihlajissa, yksi harmaalepässä, loput tervalepissä. Enimmillään pesiä oli kahdeksan samassa puussa. Harmaahaikaroiden pesinnän seurauksena joidenkin puiden latvaoksia on kuollut, ja pesien putoillessa joitain oksia on saattanut katketa, mutta vaikutus puustoon on toistaiseksi ollut vähäinen.
Ensimmäiset poikaset havaitsin 7.5., jolloin emo oksensi pienille, vielä näkymättömissä olevalle poikueelle ruokaa (ensimmäiset poikuehavainnot v. 2015 12.5., v. 2016 10.5., v. 2017 17.5. (poikaset tällöin jo yli viikon ikäisiä) ja v. 2018 7.5. Haudonta-ajan huomioon ottaen haudonta oli alkanut huhtikuun toisella viikolla (jolloin lahti oli vapautumassa jäistä).
Poikasvaihe edistyi niin, että 20.5. näkyi 8 poikasta viidessä pesässä, 26.5. 20 poikasta yhdeksässä pesässä, 28.5. 44 poikasta kahdeksassatoista pesässä, 3.6. 60 poikasta kahdessakymmenessäyhdessä pesässä, 14.6. 78 poikasta kahdessakymmenessäviidessä pesässä ja 17.6. 85 poikasta, joista 80 oli kolmessakymmenessäyhdessä pesässä ja 5 poikasta jo pesien läheisillä oksilla.
Poikasia oli pesissä näkyvillä keskimäärin 3,1 pesää kohden (78/25 (hav. päivä 14.6.)) ja poikasten määrä vaihteli pesissä yhdestä viiteen (1 x 1, 6 x 2, 10 x 3, 7 x 4 ja 1 x 5).
Vastaavasti vuosina 2013 – 2018 näkyi poikasia pesää kohden seuraavasti: v. 2013 69/22 = 3,1, v. 2014 47/18 = 2,6 (hav. päivä 18.6), v. 2015 52/19 = 2,7 (10.6), v. 2016 32/14 = 2.3 (28.6), v. 2017 83/29 = 2,9 (15.6) ja v. 2018 81/26 = 3,1 (26.6).
Asuttuja pesiä kohden poikasmäärä oli kuitenkin pienempi; tänä vuonna 1,8 poikasta/asuttu pesä (78/44). Aiempina vuosina oli poikasia asuttua pesää kohden seuraavasti: v. 2013 69/22 = 3,1 (Eero Haapanen) vain tuona vuonna on kaikkien pesien poikaset saatu laskettua)), v. 2014 60/26 = 2,3, v. 2015 73/35 = 2,1, v. 2016 59/37 = 1,6, v. 2017 83/38 = 2,1, ja v. 2018 81/40 = 2,0.
Kolonian kasvettua on asuttujen pesien tai poikasten määrän arvioiminen Mölylän kalliolta tai muulta tähystyspaikalta vaikeutunut, sillä uudet pesät peittävät vanhoja pesiä taakseen. Lisäksi lehvästö kätkee osan pesistä jo varhain. Poikastuoton lasku ei siis välttämättä ole todellista, vaan saattaa johtua havainnoinnin vaikeutumisesta kolonian kasvun myötä.
Vesilintujen pesinnän onnistuminen
Sinisorsan pesintä sujui selvästi paremmin kuin kolmena edellisenä vuonna, ja itse asiassa parhaiten viimeiseen seitsemään vuoteen. Havaitsin poikuelaskennoissa (24.6., 4.7. ja 14.7.) eri poikueiksi tulkittuja kaikenikäisiä poikueita kaikkiaan 23 (v. 2013 10, v. 2014 15, v. 2015 21, v. 2016 13, v. 2017 5 ja v. 2018 9). Parimäärään suhteutettuna tämä tarkoitti, että 20 % pareista onnistui tuottamaan poikueen, joka poikuelaskentojen aikaan oli hengissä (poikueita 23/pareja 113 = 0,20, kun täydellinen onnistuminen olisi 1,0). Vastaavasti v. 2013 10/61 = 0,16, v. 2014 15/123 = 0,12, v. 2015 21/110 = 0,19, v. 2016 13/135 = 0,09, v. 2017 5/135 = 0,04 ja v. 2018 9/98 = 0,09.
Varttuneita poikueita (n. neljän viikon ikään ehtineitä) näin Vanhankaupunginlahden oloissa poikkeuksellisen paljon, 15 (v. 2013 6, v. 2014 7, v. 2015 11, v. 2016 8, v. 2017 4 ja v. 2018 6). Ottaen huomioon parien määrän, noin 13 % pareista sai kasvatettua poikueensa turvalliseen ikään (15/113 = 0,13), mikä oli sama osuus kuin v. 2013 (8/61 = 0,13), kun taas v. 2014 osuus oli 6 % (7/123 = 0,06), v. 2015 10 % (11/110 = 0,10), v. 2016 5 % (8/135 = 0,05), v. 2017 3 % (4/118 = 0,03) ja v. 2018 6 % (6/98 = 0,06). Huomattavaa on, että parhaimpinakin vuosina vain n. 1/10 pareista on tuottanut todennäköisesti nuoruusiän saavuttavia poikasia.
Eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikoko oli 4,4. Enimmillään poikueessa oli 11 poikasta. Vuosina 2013 – 2018 poikueiden keskikoko on vaihdellut 3,5 ja 5,3 poikasen välillä (v. 2013 3,5, v. 2014 5,2, v. 2015 4,6, v. 2016 5,3, v. 2017 4,4 ja v. 2018 3,6)
Varttuneiden poikueiden keskikoko oli 4,8 eli lähellä poikuelaskennoissa kaikkien eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikokoa, kuten on ollut myös aiempina vuosina (v. 2013 3,7, v. 2014 4,9, v. 2015 5,0, v. 2016 5,8, v. 2017 5,0 ja v. 2018 3,2).
Poikuelaskentoja edeltävällä aikavälillä 15.5. – 17.6. havaitsemissani poikueissa oli keskimäärin 5,4 poikasta (235 poikasta / 44 poikuetta). Vastaavasti v. 2018 havaitsin ennen poikuelaskentoja (22.5 – 14.6) keskimäärin 6,2 poikasta (364 poikasta/ 59 poikuetta), v. 2017 (17.5 – 19.6) keskimäärin 4,7 poikasta/poikue (141 poikasta/ 30 poikuetta) ja v. 2016 (16.5 – 17.6) keskimäärin 6,5 poikasta /poikue (315 poikasta/ 48 poikuetta). Osa havainnoista saattaa koskea samoja poikueita.
Poikueista suurin osa kuoriutuu toukokuun jälkimmäisellä puoliskolla. Ajanjaksolla 15.5 – 31.5 oli poikueista 64 % (45/70) alle viikon ikäisiä ja 1.6 – 17.6 enää 29 % (49/170). Vastaavasti v. 2018 ajanjaksolla 22.5 – 1.6 oli poikueista 81 % (22/27) alle viikon ikäisiä, kun taas 8. – 14.6 enää 40 %. Vuonna 2017 oli 17.5 – 31.5 havaituista poikueista 81 % (44/54) alle viikon ikäisiä, mutta 3.6 – 19.6 vain 29 % (25/87).
Isoja, yli kymmenen pienen poikasen poikueita näkyy hieman ennen juhannusta alkavissa poikuelaskennoissa enää vähän, sillä poikasten hävikki on heti yleisimmän kuoriutumisajanjakson jälkeen suuri. Tämä ilmenee havaittujen poikueiden koon nopeana pienentymisenä kesäkuun kuluessa.
Yllättäen ei poikuekoon selkeää pienentymistä ollut tänä vuonna havaittavissa ennen poikuelaskentoja havaitsemissani poikueissa. Aikavälillä 15.5. – 31.5. keskimääräinen poikuekoko oli 5,8 (70 poikasta/14 poikuetta) ja 1.6. – 17.6. keskimäärin 5,5 (165 poikasta/30 poikuetta). Tilanne oli toinen v. 2018, jolloin toukokuun lopun (22.5. – 1.6.) poikueissa oli keskimäärin 6,9 poikasta (187 poikasta/27 poikuetta), kun taas kesäkuun alkupuolen (8.6. – 14.6.) poikueissa enää 5,5 poikasta (177 poikasta/ 32 poikuetta). Samoin kävi v. 2017, kun 17.5. – 31.5. poikueissa oli vielä keskimäärin 6,0 poikasta (54 poikasta/9 poikuetta), mutta 3.6. – 19.6. enää 4,1 (87 poikasta/21 poikuetta). Suuntaus näkyi myös v. 2016, jolloin 16.5. – 30.5. nähdyissä poikueissa oli keskimäärin 7,8 poikasta (203 poikasta/26 poikuetta), mutta 1.6 – 17.6 enää 5,1 (112 poikasta/22 poikuetta).
Pesimäkauden edistyessä kohti keskikesää on poikuekoko joinain vuosina edelleen laskenut, mutta joinain ei. Vuosina 2016 – 2019 ovat poikuekoot olleet seuraavanlaiset: (poikuekoot kolmelta ajanjaksolta: n. 15.5. – 31.5., n. 1.6. – 15.6. ja n. 20.6. – 14.7.): v. 2016: 7,8 (n = 26), 5,1 (n = 22) ja 5,2 (n = 13), v. 2017: 6,0 (n = 9), 4,1 (n = 21) ja 4,3 (n = 8), v. 2018: 6,9 (n = 27), 5,5 (n = 32) ja 3,8 (n = 11), v. 2019: 5,8 (n = 12), 5,3 (n = 32) ja 4,1 (n = 36). Vuosina 2016 ja 2017 ei poikuekoko pienentynyt kesäkuun alkupuolen kokoluokasta keskikesää lähestyttäessä. Sen sijaan v. 2018 ja v. 2019 on poikueiden koossa havaittavissa vähenemistä. Koska suurin osa keskikesän poikueista on jo useamman viikon ikäisiä, täytyy poikasmäärän vähentymisen johtua poikasten kuolleisuudesta, ei esimerkiksi samaan aikaan ilmaantuvista uusintapesyeistä, joissa on useimmiten vähemmän poikasia kuin kevään poikueissa. Aineiston osittainen pienuus on kuitenkin otettava huomioon.
Kaikista ajanjakson 7.5 – 14.7 eri poikueiksi ikäluokkien perusteella tulkitsemistani poikueista (44 poikuetta) suurimman osan (64 %) havaitsin lahden itäosassa (Saunalahti – Fastholma – Purolahti – Hakalanlahti – Keinumäki), yhteensä 28 poikuetta. Lahden länsiosassa (Viikin puhdistamo – Pornaistenniemi – Arabianranta – Kyläsaari – Kivinokan länsikärki) poikueita näkyi 16. Vuonna 2018 tilanne oli päinvastainen, sillä kaikista poikueista (39) enemmistön (64 %) näin länsipuolella.
Yksittäisistä paikoista suosituimpia ovat olleet Saunalahti ja Purolahti. Vuonna 2017 poikueista 32 % (12/38 poikuetta) viihtyi Saunalahdella ja v. 2019 18 % (8/44 poikuetta). Purolahdella havaitsin v. 2017 17 % (5 poikuetta) ja v. 2019 18 % (8 poikuetta) poikueista. Pornaistenniemen etulampareella havaittujen poikueiden osuus laski, sillä v. 2017 havaitsin siellä 10 % (4 poikuetta) ja v. 2019 2 % (1 poikue) poikueista.
Sinisorsapoikueita lienee liikkunut Vanhankaupunginlahdella hieman enemmän kuin mitä onnistuin havaitsemaan, sillä poikueita uiskentelee ruoikon ja hoitoniittyjen reuna-alueiden lisäksi ruoikon sokkeloissa, mistä niitä on vaikea havaita. Osa poikueista saattaa hieman vartuttuaan myös poistua emon perässä lahdelta. Toisaalta havainnointipaikat kattavat suurimman osan poikueiden todennäköisistä ruokailupaikoista enkä siksi usko havaitsemattomiksi jääneiden poikueiden osuutta kovin suureksi.
Pesintä voi epäonnistua niin muninta- kuin poikasvaiheessa. Rantametsissä liikkuva ulkoilija tai vapaana juokseva koira voi pelästyttää hautovan naaraan pesältään, jolloin munat jäävät alttiiksi esimerkiksi varislinnuille. Vesilintujen poikastuoton on todettu parantuneen niinä vuosina, kun vierasperäisiä pienpetoja (minkki ja supikoira) on poistettu tavallista tehokkaammin Vanhankaupunginlahdella. Myös ravintopula poikasaikana, eli hyönteisten ja muiden pienten selkärangattomien väheneminen rehevöitymisen, särkikalojen aiheuttaman ravintokilpailun ja joinakin vuosina kylmien säiden myötä, lisää erityisesti pienten poikasten kuolleisuutta.
Haapanan poikasia havaitsin yhteensä 27 neljässä eri poikueessa (5, 7, 7, 8). Vuonna 2015 näin 19 poikasta neljässä, v. 2016 11 myös neljässä poikueessa, v. 2017 19 viidessä poikueessa ja v. 2018 8 kolmessa poikueessa. Pareista 25 % (4/16 = 0,25) tuotti poikueen, joka vielä poikuelaskentojen aikaan oli hengissä (vastaavasti v. 2015 23 %, v. 2016 11 %, v. 2017 19 % ja v. 2018 16 %). Varttuneita poikueita näin 2, joten pareista 13 % (2/16) sai poikueensa selviämään elossa vähintään neljän viikon ikään. Vuonna 2018 vastaava osuus oli 10 %. Haapanan poikastuotto on Vanhankaupunginlahdella siis samansuuruinen kuin sinisorsalla.
Tavipoikueita havaitsin neljä, yhteensä 29 poikasta (6, 7, 7 ja 8 poikasta). Vuonna 2015 havaitsin kolme poikuetta (1, 4 ja 8 poikasta), v. 2016 yhden (6 poikasta), v. 2017 yhden (5 poikasta) ja v. 2018 kaksi (3 ja 5 poikasta). Parimäärään suhteutettuna 20 % pareista (4/20 = 0,20) tuotti tänä vuonna poikueen. Vastaavasti v. 2015 17 % (3/18 = 0,17), v. 2016 8 % (1/12 = 0,08), v. 2017 8 % (1/12 = 0,08) ja v. 2018 15 % (2/13 = 0,15).
Harmaasorsapoikueita näkyi yksi: 4.7. Saunalahden eteläisessä pohjukassa 10 vastakuoriutunutta poikasta. Vuosina 2014 – 2018 havaittiin Vanhankaupunginlahdella yhteensä yhdeksän poikuetta, v. 2013 ei nähty yhtään. Vuonna 2014 havaittiin kaksi poikuetta: 6 poikasta Hakalanlahdella 8.7. ja 6 poikasta Saunalahdella 18.7., v. 2015 kaksi poikuetta (1 ja 8 poikasta) 28.6 .alkaen Pornaistenniemen etulampareella, v. 2016 samaisella lampareella 8 poikasta 15.6. ja samalla paikalla myös v. 2017 ainoa poikue: 4 poikasta 15.8. Vuonna 2018 näkyi peräti kolme poikuetta (1, 2 ja 2 poikasta), joista 1 noin kahden viikon ikäinen poikanen 26.6. Saunalahdella, 2 noin neljän viikon ikäistä poikasta 16.7. Pornaistenniemen etulampareella ja 2 noin neljän viikon ikäistä poikasta 21.7. Kivinokan länsikärjessä.
Vuosien 2014 – 2019 poikueet (10) ovat kuoriutuneet kesäkuun toisen viikon ja heinäkuun alun välissä.
Telkkien poikastuotto koheni aavistuksen edellisestä vuodesta, kun 27 pesintää tuotti 5 varttunutta poikuetta (5/27 = 0,18). Vuonna 2018 31 pesintää tuotti 2 varttunutta poikuetta (2/31 = 0,06) ja v. 2017 36 pesintää 6 varttunutta poikuetta (6/36 = 0,17). Vuosina 2013 – 2016 poikastuotto vaihteli seuraavasti: v. 2013 10 (10/34 = 0,29), v. 2014 3 (3/37 = 0,08), v. 2015 4 (4/38 = 0,10) ja v. 2016 5 (5/44 = 0,11) varttunutta poikuetta. Varttuneiden poikueiden keskikoko oli tänä vuonna 3,4 poikasta (v. 2013 2,1, v. 2014 6,0, v. 2015 2,5, v. 2016 5,0, v. 2017 3,2, v. 2018 3,5).
Eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikoko oli 3,8 (19/5) ja enimmillään vastakuoriutuneita poikasia oli poikueessa 10. Kuten sinisorsalla, poikasten määrä hupenee poikueen päästyä vesille. Ennen poikuelaskentoja, ajanjaksolla 17.5. – 19.6., havaitsin 10 eri poikueiksi tulkittua poikuetta joissa oli yhteensä 75 poikasta (7,5 poikasta/poikue), kun varsinaisissa poikuelaskennoissa (24.6., 4.7. ja 14.7.) näkyi enää 19 poikasta viidessä poikueessa (3,8 poikasta/poikue). Ennen poikuelaskentoja havaitut poikueet mukaan luettuna lahdella kuoriutui ainakin 11 eri poikuetta, joista 5 havaitsin vielä poikuelaskentojen aikaan.
Vastaavasti v. 2018 havaitsin ennen poikuelaskentoja (25.5. – 11.6.) 13 eri poikueiksi tulkittua poikuetta, joissa oli yhteensä 67 poikasta (5,2 poikasta/poikue), kun varsinaisissa poikuelaskennoissa (26.6., 6.7. ja 16.7.) näkyi enää 9 poikasta neljässä poikueessa (2,3 poikasta/poikue). Vuonna 2017 aikavälillä 17.5. – 19.6. näin 123 untuvikkoa eri poikueiksi tulkitsemissani 16 poikueessa (7,7 poikasta/poikue), kun varsinaisissa poikuelaskennoissa (21.6., 1.7. ja 11.7.) näkyi enää 42 poikasta 11 poikueessa (3,8 poikasta/poikue). Vuonna 2016 aikavälillä 16.5. – 17.6. näin 106 untuvikkoa 16 eri poikueessa (6,6 poikasta/poikue), kun varsinaisissa poikuelaskennoissa (20.6., 30.6. ja 10.7.) näkyi enää 43 poikasta 9 poikueessa (4,8 poikasta/poikue).
Vuosien 2016 – 2019 yhdistetyssä aineistossa poikuekoko pienenee poikuelaskentoja edeltävän ajan (17.5. – 19.6.) 4,9 poikasesta (271 poikasta/55 poikuetta) poikuelaskentojen aikaiseen (20.6 – 16.7) 3,8 poikaseen (113 poikasta/29 poikuetta).
Kaikista poikueista havaitsin viisi puhdistamon altaassa, kaksi hulevesialtailla sekä yhden Purolahdella, Mölylän palstojen lammella, Arabianrannassa ja Saunalahdella.
Telkän, kuten myös puolisukeltajasorsien poikasia uhkaavat vaarat niin ilmasta kuin maalta. Puhdistamon allas ja hulevesiallas taitavat olla turvallisempia ympäristöjä poikueille kuin lahden poukamat. Puhdistamon altaassa ei uiskentele haukia ja hulevesialtaissakin vain harvoin, mutta isokokoiset lokkilajit ja varikset kyllä napsivat poikasia myös näissä paikoissa. Poikueen vähittäistä hupenemista saattoi seurata Purolahdella Viikinojan suulla, missä poikue väheni seuraavasti: 20.5. oli poikasia kahdeksan, 21.5. kuusi, 23.5. viisi, 26.5. yksi ja 28.5. nolla.
Silkkiuikkujen pesintä onnistui kohtalaisesti: kymmenen paria neljästäkymmenestäviidestä sai poikasia, joten onnistujia oli 22 % pareista (10/45 = 0,22). Vuonna 2013 pareista onnistui 29 % (13/45), v. 2014 28 % (13/46), v. 2015 27 % (12/44), v. 2016 57 % (28/44), v. 2017 vain 3 % (2/64) ja v. 2018 26 % (12/46 = 0,26). Vedennousulla tai korkealla aallokolla on tapana tuhota munapesyeitä, kuten v. 2017, mutta tällä pesimäkaudella katastrofilta vältyttiin.
Eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikoko oli 2,2 (20 poikasta/9 poikuetta) ja kaikkien havaittujen poikueiden keskikoko 2,1 (38/18). Poikueiden poikasmäärä vaihteli yhdestä neljään. Vuonna 2018 eri poikueiden keskikoko oli 1,5 (18/12) ja kaikkien havaittujen poikueiden keskikoko 1,4 (25/18).
Varttuneita yli kolmen viikon ikään selvinneitä poikueita havaitsin 6, joissa oli yhteensä 13 poikasta (13/6 = 2,2). Vuonna 2018 havaitsin varttuneita poikueita 7, joissa oli yhteensä 11 poikasta (7/11 = 1,6).
Pareista 13 % (6/45 = 0,13) sai kasvatettua poikasia varttuneeseen ikään. Vuonna 2013 samaan pystyi 13 % (6/45 = 0,13), v. 2014 10 % (5/46 = 0,10), v. 2015 2 % (1/44), v. 2016 16 % (8/49 = 0, 16), v. 2017 3 % (2/64 = 0,03) ja v. 2018 15 % (7/46 = 0,15). Silkkiuikkupareista osa kuljettaa poikueensa pois Vanhankaupunginlahdelta, kun poikaset ovat melko pieniä, joten lahdella kuoriutuneista poikueista selvinnee havaittua enemmän poikasia yli kolmen viikon ikään.
Nokikanan pesinnät sujuivat ilahduttavan hyvin, sillä 18 paria kahdestakymmenestäkuudesta sai poikueen vesille, joten pesintä onnistui peräti 69 % pareista (18/26 = 0,69). Vuonna 2013 emoista onnistui 43 % (9/21 = 0,49)), v. 2014 jopa 79 % (31/39 = 0,79), v. 2015 29 % (11/38 = 0,29), v. 2016 32 % (10/31 = 0,32), v. 2017 0 % ja v. 2018 15 % (3/20 = 0,15).
Keskimääräinen poikuekoko oli 2,5 (38 poikasta/15 nähtyä poikuetta, kolmesta poikueesta vain äänihavainto). Poikueiden poikasmäärä vaihteli yhdestä viiteen. Varttuneita poikueita näin 9 ja niissä oli yhteensä 21 poikasta (21/9 = 2,3 poikasta). Pareista 35 % (9/26 = 0,35) sai kasvatettua poikasensa varttuneeseen ikään. Vastaavat osuudet olivat v. 2013 10 % (2/21 = 0,10), v. 2014 35 % (14/39 = 0,35), v. 2015 16 % (6/38 = 0,16), v. 2016 26 % (8/31 = 0,26), v. 2017 0 % (ei poikuehavaintoja edes poikuelaskentojen ulkopuolella) ja v. 2018 5 % (1/20 = 0,05).
Nokikanan pesät ovat hieman tukevampia ja korkeampia kuin silkkiuikun, mutta vedennousu yhdessä kovan aallokon kanssa touko-/kesäkuun vaihteessa saattaa tuhota munapesiä juuri ennen kuoriutumisvaihetta. Näin ei tapahtunut tänä vuonna. Se oli kuitenkin yksi mahdollinen tekijä v. 2017 totaalisessa epäonnistumisessa, mutta v. 2018 huonoa pesimätulosta se ei selitä.
Vuonna 2018 pesintöjen epäonnistuttua suurin osa emoista poistui lahdelta. Kun tuon vuoden kiertolaskennassa 11.5. näkyi aikuisia 25, oli niitä kesäkuun alun laskennoissa (1., 8. ja 11.6) jäljellä enää 10. Sama suuntaus ilmeni Pornaistenniemen etulampareella, missä yksilöt hupenivat seuraavasti: 28.5. 10, 8.6. 4, 11.6. 2 ja 26.6. 1. Kyseisellä lampareella, jossa on useimpina vuosina varttunut parhaiten nokikanapoikueita, pesät ovat suojassa vedennousulta tai aallokolta. Vuonna 2017 lampareen piilokojulla havaittiin vähän ennen juhannusta kuusi minkinpoikasta emonsa seurassa. Ainakin yhden sorsanpoikasen nähtiin tuolloin jäävän minkin saaliiksi. Vuoden 2019 huhtikuussa lampareelta saatiin loukutettua minkkinaaras juuri ennen nokikanan munintojen alkua. Ehkä minkki oli myös v. 2018 epäonnistumisten takana. Vuonna 2016 kymmenestä havaitsemastani poikueesta peräti kahdeksan oli Pornaistenniemen – Keinumäen lamparealueella ja vain kaksi muualla lahdella. Tänä vuonna pesinnät onnistuivat laajalti lahdella, ja erityisesti poikueita näkyi Saunalahdella sekä Pornaistenniemen etulampareella.
Yhdeksän kyhmyjoutsenparia tuotti kolme poikuetta: 2,5 ja 6 poikasta. Ensimmäinen poikue (6) näkyi 12.6. Saunalahdella. Muista poikueista kahden poikasen poikue hupeni yhteen ja viiden poikasen poikue kolmeen. Vuonna 2013 havaitsin neljä poikuetta (3, 4, 6 ja 6 (joista 3 valkoista) poikasta, v. 2014 neljä (1, 4, 6 ja 6 (joista 1 valkoinen) poikasta), v. 2015 kolme (7, 4 ja 2 poikasta), v. 2016 kaksi (4 ja 6 poikasta), v. 2017 kaksi (2 ja 2 poikasta) ja v. 2018 kaksi poikuetta (3 ja 5 poikasta).
Pareista onnistui pesinnässään eli sai poikueen vesille 33 % (3/9 = 0,33), kun taas v. 2013 67 % (4/6 = 0,67), v. 2014 57 % (4/7 = 0,57), v. 2015 50 % (3/6 = 0,50), v. 2016 25 % (2/8 = 0,25), v. 2017 40 % (2/5 = 0,40) ja v. 2018 29 % (2/7 = 0,29).
Neljällä parilla oli pesä Saunalahdella, kahdella Kivinokan pohjoisreunan poukamassa, yhdellä Fastholman länsireunassa, yhdellä Ryönälahdella ja yhdellä Kuusiluodon koillisreunassa.
Laulujoutsenpari, joka vuonna 2014 pesi ensimmäistä kertaa Vanhakaupunginlahdella ja tuolloin Klobbenin kannaksen länsireunassa, pesi tänä vuonna, kuten myös vuosina 2015 – 2018, Pornaistenniemen takalampareella, alkujaan ilmeisesti kyhmyjoutsenen pesäkummulla. Kuusi vastakuoriutunutta poikasta havaittiin 27.5. Pornaistenniemen etulampareella (Taavi Sulander).
Perhe ruokaili alkuun Pornaistenniemen lampareilla, mutta siirtyi sitten Purolahden poukamaan, missä oleskeli ainakin 4. – 6.6. Kun Ryönälahdella pesineen kyhmyjoutsenparin poikaset kuoriutuivat, saivat laulujoutsenet poistua Purolahdelta takaisin Pornaistenniemeen. Laulujoutsen yritti seuraavina päivinä vallata Purolahden poukaman takaisin, mutta kyhmyjoutsenkoiras ajoi sen tylysti pois. Lahtea useita vuosia hallinnut laulujoutsenkoiras oli kohdannut voittajansa.
Syyskuun alussa poikueesta oli neljä lähes täysikasvuista yksilöä elossa. Ensimmäisestä pesintävuodesta 2014 aina vuoteen 2017 poikue oli tuhoutunut tuntemattomasta syystä ensimmäisen viikon aikana. Viides vuosi toden sanoi ja v. 2018 alkujaan neljän poikasen poikueesta kaksi selvisi lentokykyisiksi. Vuonna 2014 poikasia kuoriutui 4, v. 2015 3, v. 2016 5, v. 2017 4.
Vuoteen 2017 asti poikue oli kuoriutunut joka vuosi aiemmin: v. 2014 vastakuoriutuneet poikaset nähtiin 17.6., v. 2015 30.5., v. 2016 27.5. ja v. 2017 23.5. Vuoden 2018 myöhäinen jäidenlähtö (18.4.) saattoi viivästyttää haudonnan alkua ja pienet poikaset havaittiin vasta kesäkuun ensimmäisellä viikolla (jäidenlähtö v. 2014 26.3., v. 2015 21.3., v. 2016 6.4. ja v. 2017 6.4.).
Kanadanhanhi pesi v. 2014 Vanhankaupunginlahdella ensimmäistä kertaa ja heti kahden parin voimin (Kokkoluoto ja Klobben). Seuraavana vuonna parimäärä tuplaantui (Klobben 2 paria, Kokkoluoto 1 pari ja Lemmenlehto/Lammassaaren hoitoniitty 1 pari). Vuonna 2016 kolme paria aloitti haudonnan (Klobben, Kokkoluoto ja Lemmenlehto/Lammassaaren hoitoniitty) ja näistä kaksi sai poikueen vesille (Lemmenlehdon parin haudonta keskeytyi viikon jälkeen). Vuonna 2017 havaitsin vain yhden pesän (Kokkoluoto), mutta on hyvin mahdollista, että jokin hautoja jäi huomaamatta. Yllätys oli, kun v. 2018 parimäärä moninkertaistui: hautovia lintuja löytyi peräti kahdeksan (Lammassaaren hoitoniitty 6 (uusi osa 1, vanha osa 5), Klobben 1, Kokkoluoto 1). Uusille pareille näytti löytyvän tilaa Lammassaaren hoitoniityltä, mistä ne oli myös helppo laskea. Tänä vuonna parimäärä säilyi kahdeksassa, mutta hautojien määrä Lammassaaren hoitoniityllä väheni yhteen (niityn vanha osa). Hautojia oli muualla seuraavasti: Pornaistenniemen etulampare, Kokkoluoto, Kokkoluodon luoteisreunan ruoikko, Kuusiluodon länsireuna, Purolahti, Saunalahden länsireuna, Klobben.
Ainakin 7 poikuetta kuoriutui; ensimmäiset 5 vastakuoriutunutta poikasta seuraili emojaan hyvin varhain, jo 9.5. Lammassaaren hoitoniityllä. Tämän jälkeen näin kuusi eri poikuetta, kooltaan 1 – 10 poikasta, jotka kuoriutuivat 15.5. – 28.5. välisenä aikana ja oleskelivat erityisesti Lammassaaren hoitoniityllä. Poikueista joku saattoi olla peräisin seuranta-alueen ulkopuolelta, esim. Varjosaaren – Leposaaren tienoilta. Usean poikueen yhteenliittymä oleskeli lähivuosien tapaan Arabianrannan nurmilla toukokuun loppupuolella ja edelleen kesäkuussa (mm. 28.5. a 26 poikasta neljän aikuisen seurassa).
Vuonna 2018 havaitsin vastakuoriutuneita poikueita (21.5. – 28.5.) seitsemän (2,2,2,3,4,4 ja 7), ja niissä oli yhteensä 24 poikasta. Vähäisen poikasmäärän perusteella suurin osa emoista oli todennäköisesti nuoria. Vuonna 2017 havaitsin ensimmäiset kaksi poikuetta 20.5.: 12 poikasta Kyläsaaressa ja 4 Lammassaaren hoitoniityllä. Tämän jälkeen alkoi lahden vesillä uida alueen välittömässä läheisyydessä pesineitä emoja poikasineen ja enimmillään ruokaili Arabianrannan nurmilla 21 poikasta. Vuonna 2016 ensimmäinen poikue oli vesillä 18.5. Purolahdella (7 poikasta) ja suurin yhdellä kertaa havaittu poikasmäärä oli tuona vuonna Lammassaaren hoitoniityllä ruokailleet 42 poikasta.
Merihanhi pesi v. 2015 ensimmäistä kertaa Vanhankaupunginlahdella. Pareja oli silloin kaksi, ja sama parimäärä säilyi myös v. 2016 ja v. 2017. Pesät sijaitsivat todennäköisesti Klobbenilla, sillä haudonta-aikana odotteli usein Klobbenin rantavesissä (Hakalanlahdella ja Purolahdella) yksinäinen merihanhi puolisoaan ruokailemaan. Vuonna 2018 merihanhipareja pesi yli kaksinkertaisesti: 5. Pesistä kolme sijaitsi Klobbenin – Purolahden alueella, yksi Säynäslahden lampareilla ja yksi Saunalahdella.
Tänä vuonna pesi merihanhia 4 paria. Kaksi pesi Purolahdella (toinen pesä sijaitsi luultavasti Mölylän kallion edustan ruokoniemekkeellä), yksi Saunalahden eteläpohjukassa (pesä oli luultavasti ruokosaarekkeella) ja yksi pari Pornaistenniemen Keinumäen välisellä lamparealueella.
Havaitsin kaikkiaan kolme poikuetta: 2, 5 ja 6. Ensimmäinen poikue kuoriutui 11.5 ja siinä oli 5 poikasta, 15.5 mennessä poikue oli huvennut kolmeen, jotka selvisivät ainakin nuoruusvaiheeseen. Muissa poikueissa en havainnut tappioita ja poikueet varttuivat lahdella elokuulle saakka.
Vuonna 2015 merihanhipoikueissa oli 4 ja 5 poikasta (ensimmäiset kuoriutuneet näkyivät 12.5.), v. 2016 6 ja 4 poikasta (ensimmäiset 9.5.) ja v. 2017 6 ja 7 poikasta (ensimmäiset 9.5.). Vuonna 2018 kuoriutui viisi poikuetta (2, 3, 3, 6 ja 8). Ensimmäinen poikue näkyi 23.5., jolloin 2 vastakuoriutunutta poikasta liikuskeli Purolahden hoitoniityllä. Seuraavat, korkeintaan parin vuorokauden ikäiset poikueet, havaitsin 25.5. (6 poikasta), 29.5. (8 poikasta) ja 31.5. (3 poikasta). Viimeinen poikue ilmaantui 13.6. (3 poikasta).
Vuonna 2015 molemmat poikueet selvisivät nuoruuspukuun ja v. 2016 selviytyi toinen poikue kokonaisuudessaan, mutta toisesta menehtyi yksi. Vuoden 2017 poikue, jossa oli 6 poikasta, hupeni nopeasti, sillä 18.5. oli jäljellä 4 ja 20.5. enää 1, joka selvisikin sitten ainakin nuoruuspukuun. Saman vuoden toinen poikue (7 poikasta) väheni niin, että 11.7. poikueessa oli 3 ja 21.7. vain 2 poikasta.
Emot tuntuvat suosivan poikasten ensimmäisinä elinviikkoina Purolahtea ja siitä varsinkin Viikinojan suun läheistä osaa Purolahden hoitoniitystä. Ne kuljettavat poikueitaan kuitenkin myös Lammassaaren hoitoniitylle ja Lemmenlehtoon. Merihanhiperheet liikkuvat useasti yhdessä, ja poikasten kasvaessa niitä näkee ruokailemassa ruoikon reunoissa esim. Saunalahdella saakka.
Merimetso pesi ensimmäistä kertaa Vanhankaupunginlahdella. Pesiviä pareja oli lopulta 7.
Ensimmäiset merkit pesinnästä saatiin 13.4., kun merimetsojen havaittiin kantavan oksia ja ruokoja pesänrakennusaikeissa Klobbenin puihin. Jo seuraavana päivänä laskettiin 15 merimetson pesää saaren itäreunan tervalepissä ja päivää myöhemmin oli pesien määrä kasvanut kuuteentoista. Enemmistö pesistä oli joko merimetsojen itsensä kokonaan rakentamia tai harmaahaikaroiden aikoinaan aloittamia, mutta sittemmin kesken jättämiä. Muutamassa valmiissa haikaran pesässä näkyi merimetsoja, mutta näitä pesiä ei ollut kaapattu saaressa jo aiemmin keväällä pesintänsä aloittaneilta haikaroilta, vaan ne olivat jääneet haikaroilta tyhjiksi. Merimetsojen pesistä kuusi sijaitsi saaren eteläpäässä, neljä keskiosassa ja kuusi pohjoispäässä.
- huhtikuuta merimetsot kuitenkin jättivät pesät ja näytti siltä, että pesintäyritys oli tämän kevään osalta tässä. Syyksi innon lopahtamiseen arveltiin merikotkan, enimmillään kahden merikotkayksilön, päivittäistä vierailua Klobbenilla.
Vajaan viikon kuluttua (23.4.) viiden merimetsoparin nähtiin yllättäen asettuneen saaren lounaisosan keskentekoisiin haikaranpesiin ja myös kaakkoisreunalta löytyi yksi siipiään pesässä kohotteleva koiraslintu.
Kovapäisiä yksilöitä, sillä samaan aikaan, kun koiraat kiikuttivat uusia tikkuja pesäkoreihin ja naaraat asettelivat niitä sopivasti, istuskeli aikuinen merikotka parinkymmenen metrin päässä tervalepän lehdettömällä oksalla. Merimetsojen onneksi kotkan kiinnostus näytti siirtyneen saaren rantavesissä pulikoiviin pulleisiin särkikaloihin.
Pian uusiin pesiin asettumisen jälkeen merimetsot painautuivat pesiensä pohjille hautomaan ja 28.4. kuudessa pesässä jo haudottiin. 13. toukokuuta huomasin uuden parin liittyneen saaren lounaisreunassa pesivien ryhmään, joten ”kolonian” lopulliseksi parimääräksi tuli 7.
Merimetsoilla on tapana munia 3 – 4 munaa, yksi muna 2 – 3 vrk:n välein. Haudonta alkaa ensimmäisestä munasta eikä vasta lopullisen munaluvun täytyttyä, joten poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti.
Ensimmäiset poikaset näkyivät 5.6. kahdessa pesässä: yhdessä pesässä 3 noin viikon ikäistä poikasta ja toisessa 1 muutaman vuorokauden ikäinen. 14.6. poikasia kurotteli jo neljässä pesässä yhteensä 11 (2, 2, 3 ja 4). 14.7. poikasia näkyi kuudessa pesässä yhteensä 17 (1, 2, 3, 3, 4 ja 4), keskimäärin 2,8 poikasta/pesä. Kaakkoisreunan pesän huomasin hylättynä 17.6. (hautova lintu vielä 28.5.). Näin ollen pareista 86 % (6/7 = 0,86) tuotti poikasia.
Kaikissa poikasellisissa pesissä oli poikasia vielä heinäkuun puolivälissä (14.7.), yhteensä 15 näkyvissä; näistä 10 oli lähes täysikasvuista, 4 isoa ja 1 keskikokoinen.
Pareista läheskään kaikki eivät olleet vanhoja ja juhlapukuisia, valkoisine reisilaikkuineen ja pään koreine höyhenineen. Useamman kuin yhden pariskunnan toisella puolisolla oli ruumiinhöyhenyksessä vielä esiaikuiselle yksilölle tyypillisiä ruskeita höyheniä laikuittain. Myöskin metallinkiiltoa puuttui sekä valkoinen reisilaikku, jollei laikkua korvannut vain muutama valkoinen höyhen.
Klobbenin lounaisella kalliolla lepäili pesinnän alkuvaiheessa (28.4. – 14.5.) lähemmäs 70 merimetsoa, joista n. 4/5 oli esiaikuisia ja loput aikuisia. Näissä norkoilijoissa on kolonian tulevien vuosien kasvupotentiaali.
Muista vesilintulajeista havaittiin poikueita seuraavilla lajeilla: tukkasotka (19.6. Saunalahdella 1 noin kahden viikon ikäinen poikanen) ja isokoskelo (24.5. 8 pientä poikasta emon selässä Klobbenin itäreunasta kohti Vanhankaupunginselkää (Taavi Sulander).
Kahlaajien pesinnästä
Töyhtöhyypän parimäärä (45) oli suurempi kuin yhtenäkään edeltävänä kuutena vuonna (v. 2013 15, v. 2014 23, v. 2015 27, v. 2016 31, v. 2017 27 ja v. 2018 39). Parimäärä kasvoi pelloilla, missä pesi 34 paria (v. 2013 13, v. 2014 18, v. 2015 20, v. 2016 21, v. 2017 17 ja v. 2018 27). Hoitoniityillä pesi 11 paria eli parimäärä väheni yhdellä, mutta säilyi viime vuosien tasolla (v. 2013 2, v. 2014 5, v. 2016 10 , v. 2017 10 ja v. 2018 12).
Hoitoniityn töyhtöhyyppien lähivuosien parimäärän kasvu on suoraa seurausta Lammassaaren hoitoniityn laajentumisesta n. 10 hehtaarilla loppukesästä 2017 alkaen. Myös loppukesien 2014 – 2018 niitot ovat edesauttaneet uusien töyhtöhyyppäparien asettumista niityille, mutta niitot ovat lisänneet myös pelloilla pesivien hyyppien ruokailumahdollisuuksia.
Haudonta alkoi tänä vuonna noin viikkoa tavallista aikaisemmin: ensimmäiset hautojat (4 yksilöä) havaitsin 7.4. pelloilla. Ensimmäinen pesye kuoriutuikin varhain, 3.5. (1 vastakuoriutunut). Seuraava poikue kuoriutui pelloilla 6.5. (3 vastakuoriutunutta) ja siitä noin viikon päästä 13.5. kaksi poikuetta lisää (1 ja 4 pientä poikasta). Varhaisin hoitoniittyjen poikanen hoiperteli 13.5. tulvaniityllä ja 20.5. kaksi uutta poikuetta (4 ja 2 poikasta). Koska suuri osa hyypistä menetti munapesyeensä toukokuun alkupuolen peltotöissä, kuoriutuivat seuraavat peltojen poikaset uusintapesinnöistä ja vasta 28.5. (1 ja 2 poikasta).
Uusia poikueita näyttäytyi, ja 17.6. mennessä olin havainnut pelloilla kolmetoista eri töyhtöhyypän poikuetta ja niissä yhteensä 27 poikasta. Koska vilja kasvoi poikasia nopeammin, jäi edellä mainittujen poikueiden lisäksi muutaman poikueen lukumäärä arvoitukseksi – emot hätäilivät, mutta poikasia ei oraiden takaa erottanut. Havaittujen poikueiden ja hätäilevien parien perusteella peltojen 34 parista viitisentoista eli suunnilleen puolet oli saanut poikasia 17.6 mennessä. Hoitoniittyjen 11 parista ainakin 7 oli tuottanut poikasia (yhteensä 11 poikasta). Peltojen ja hoitoniittyjen havaittujen poikueiden yhteismäärä oli 20 (sekä muutama poikue tähän lisää varoittelevien emojen perusteella) ja havaittuja poikasia yhteensä 38.
Hyyppien poikaset menehtyvät monesti varhain. Tänä vuonna kahdeksan poikasta oli selvinnyt 17.6 mennessä yli kahden viikon ikään ja näistä kolme oli varttunut pelloilla ja viisi hoitoniityillä. 4.7. näkyi Lammassaaren hoitoniityllä 3 nuorta ja 14.7. 8 nuorta, joten joitakin poikasia näyttää selvinneen poikasvaiheen yli. Viime vuonna hyypät tuottivat pelloilla yhteensä 16 poikasta, joista yksikään ei selvinnyt yli kahden viikon ikään.
Vastaavasti v. 2015 eri poikasiksi tulkittuja poikasia näkyi 52, v. 2016 32, v. 2017 18. Parimäärään suhteutettuna (v. 2015 20, v. 2016 21 ja v. 2017 17, v. 2018 27 ja v. 2019 45 paria) poikasia on tuotettu seuraavasti: v. 2015 2,6, v. 2016 1,5, v. 2017 1,1, v. 2018 0,4 ja v. 2019 0,8 paria kohden. Peltojen poikastuotto oli tänä vuonna 0,8 ja hoitoniittyjen 1,0 paria kohden.
Pikkutyllipareja oli tänä vuonna 10. Pesivien pikkutyllien määrä on kasvanut hoitoniittyjen niittojen ansiosta. Tämä näkyy erityisesti Purolahden niityllä, missä parimäärä kasvoi joka vuosi yhdellä v. 2013 (1 pari) – v. 2016 (4 paria). Vuosina 2017 – 2019 pareja on ollut kyseisellä niityllä vain 2, joista viimeisenä kahtena vuonna molemmat niityn merenpuoleisessa eteläosassa. Syystä tai toisesta pohjoisen osan (ns. tulvaniityn) kasvipeitteisyys on voimistunut (erityisesti osmankäämi) ja sen myötä pikkutyllien kuin myös muiden kahlaajien suosima lietteinen ala on vähentynyt.
Muita pikkutyllin tämän vuoden pesimäpaikkoja olivat: Lammassaaren hoitoniitty (2 paria), Fastholman lumenkaatopaikka (4), Etu-Viikin pellot (1) (lantala) ja Kyläsaari (1). Seuranta-alueen parimäärä (10) oli kaikkien aikojen suurin (v. 2015 8, v. 2016 9, v. 2017 8 ja v. 2018 9).
Kaikkiaan seuranta-alueella havaittiin kuusi poikuetta (yhteensä 21 poikasta) ja yksi hätäilevä pari. Ensimmäinen poikue 11.6. Lammassaaren hoitoniityn pohjoisosassa (2 pientä poikasta, Taavi Sulander). Muut poikueet: Fastholman lumenkaatopaikan eteläosa 4, pohjoisosa 4 ja multakasat 4 poikasta, Kyläsaari 4 poikasta (Jarkko Santaharju) ja Etu-Viikin lantala 3 poikasta. Yksi pesä tuhoutui ilmeisen tahattomasti teinipoikien jalkojen alle (Fastholman lumenkaatopaikka).
Tyllipareja oli tänä vuonna kaksi: Purolahden hoitoniityn eteläosassa ja Lammassaaren hoitoniityn eteläosassa. Poikasia ei havaittu.
Tylli pesi Kyläsaaren – Arabianrannan nykyisin suureksi osaksi rakennetulla täyttömaa-alueella v. 1993 – 1994. Vuosina 2015 – 2016 soidinteli ja hallitsi tylli reviiriä Purolahden hoitoniityn eteläosassa, mutta molemmilla kerroilla jäi pesintä kesken, ilmeisesti vedennousun vuoksi. Vuonna 2017 oli seuranta-alueella peräti kolme tyllireviiriä (Kyläsaari, Etu-Viikin pellot, Purolahden eteläosa), joista kaksi tuotti myös onnistuneesti poikasia: 6.6 alkaen Kyläsaaressa 4 poikasta ja 7.6 alkaen ainakin 2 poikasta Etu-Viikin pelloilla. Vuonna 2018 pesi yksi tyllipari Purolahden hoitoniityllä ilmeisesti vailla menestystä.
Punajalkaviklon parimäärä on kasvanut seuranta-alueella v. 2013 kahdesta parista aina tämän vuoden kahdeksaan pariin (v. 2013 2, v. 2014 3, v. 2015 4, v. 2016 4, v. 2017 5 ja v. 2018 7). Parimäärän kasvun vuoksi kaikki eivät enää mahdu pesimään hoitoniityille ja uusia pareja onkin asettunut peltolohkojen välisiin ojiin. Hoitoniityt ja niiden kasvillisuudesta vapaat lieterannat kuuluvat kuitenkin peltojen pesijöiden ruokailualueisiin. Lammassaaren hoitoniityn laajennus syksyllä 2017 kasvatti lajille sopivan ympäristön alaa ja uudelle osalle asettuikin keväällä 2018 uusi pari ja samalla paikalla oli reviiri myös tänä vuonna.
Poikasia oli niittyjen kartoituslaskennoissa hätäilleiden emojen perusteella liikkeellä jo 3. ja 4.6. Tuolloin Lammassaaren hoitoniityllä oli kolme, Purolahden hoitoniityn pohjoisosassa yksi ja pelloilla yksi hätäilevä pari. Ensimmäinen, korkeintaan viikon vanha poikanen näkyi 13.6. Purolahden hoitoniityn eteläosassa. Samalla niityllä ruokaili 17.6. kaksi poikuetta ja yhteensä kuusi poikasta (Taavi Sulander). Näin ollen ainakin seitsemän paria kahdeksasta tuotti poikasia, mikä on erittäin hyvä tulos (v. 2016 havaitsin yhdellä, v. 2017 kolmella ja v. 2018 neljällä parilla poikasia). Nuoria näkyi heinäkuun alkupäivinä kuitenkin vain 2 yksilöä hoitoniityillä.
Taivaanvuohien parimäärä laski Lammassaaren hoitoniityllä siitä huolimatta, että niittyala on laajentunut. Viime vuonna niityllä oli kolme reviiriä, mutta nyt vain yksi. Hoitoniittyjen kokonaisparimäärä (4) pysyi kuitenkin lähes viime vuosien tasolla, sillä Purolahden hoitoniitylle asettui yksi pari enemmän kuin v. 2018.
Kaksi meriharakkaparia aloitti pesinnän Arabianrannan – Kyläsaaren alueella. Ainakin toisen parin pesä oli asuintalon tasakatolla. Ensimmäinen jo isokokoinen poikanen ruokaili emojensa vierellä 14.6. Arabianrannan nurmella ja samalla paikalla oli 2 nuorta lintua 4.7.
Seuraavista Vanhankaupunginlahdella tänä vuonna pesineistä kahlaajalajeista tein poikasiin viittaavia havaintoja: rantasipi (hätäileviä emoja, ainakin puolet pareista), taivaanvuohi (siipirikkoa esittävä emo), lehtokurppa (siipirikkoa esittävä emo).
Hoitoniityillä pesi kaikkiaan viisi kahlaajalajia (töyhtöhyyppä, punajalkaviklo, pikkutylli, tylli ja taivaanvuohi). Parien yhteismäärä on kasvanut hoitoniityillä v. 2013 kymmenestä lähemmäs kolmeakymmentä paria (v. 2013 10, v. 2014 14, v. 2015 20, v. 2016 25, v. 2017 24, v. 2018 29 ja v. 2019 29 paria) (Taulukko 1).
Taulukko 1, Kahlaajien parimäärät Vanhankaupunginlahden hoitoniityillä v. 2013 – 2019
2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
Punajalkaviklo 2 3 4 4 5 7 8
Pikkutylli 2 3 4 6 4 4 4
Tylli 0 0 1 1 1 1 2
Töyhtöhyyppä 2 5 7 10 10 12 11
Taivaanvuohi 4 3 4 4 4 5 4
Pareja 10 14 20 25 24 29 29
Lajeja 4 4 5 5 5 5 5
Hoitoniittyjen varpuslinnuista
Hoitoniityillä pesivien varpuslintuparien määrä (109) oli toiseksi suurin viimeisenä seitsemänä vuonna (v. 2013 95, v. 2014 101, v. 2015 73, v. 2016 88, v. 2017 99, v. 2018 130). Lajeja pesi 22, mikä on lähivuosista kolmanneksi eniten (v. 2013 – 2014 21, v. 2015 18, 2016 20, v. 2017 23 ja v. 2018 24). Lammassaaren hoitoniityn laajennusosalla pesi 6 paria viidestä lajista, mikä ei ole paljon, mutta huomattavasti enemmän kuin v. 2018, jolloin uudella osalla oli vain yksi niittykirvisreviiri. Vuoden 2018 varpuslintujen runsas parimäärä johtui ruokokerttusten päämuuton aikaan vallinneista suotuisista sääoloista, jonka seurauksena ruokokerttusreviirejä oli tavallista tiheämmin hoitoniittyjen ruoikkoisissa osissa (Taulukko 2).
Taulukko 2, Varpuslintujen parimäärät Vanhankaupunginlahden hoitoniityillä v. 2013 – 2019.
2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
Kiuru 2 3 1 0 2 1 4
Niittykirvinen 10 19 22 21 17 13 17
Metsäkirvinen 0 0 0 0 1 0 1
Västäräkki 1 2 1 1 2 2 2
Keltavästäräkki 6 11 4 7 5 6 15
Sitruunaväst. 3 2 0 0 1 1 1
Satakieli 1 1 0 0 0 1 1
Kivitasku 0 1 0 0 0 0 0
Pensastasku 2 2 1 2 2 1 1
Punakylkirast. 0 1 0 1 1 0 0
Räkättirastas 0 0 2 3 1 3 0
Laulurastas 0 0 0 0 0 0 1
Mustarastas 0 0 5 0 2 1 1
Lehtokerttu 0 0 0 1 1 0 0
Pensaskerttu 2 2 3 5 5 4 2
Hernekerttu 1 0 0 1 0 0 0
Ruokokertt. 30 22 8 12 21 43 20
Rytikerttunen 2 2 3 2 4 4 1
Viitakerttunen 0 0 0 0 0 1 0
Luhtakertt. 1 0 0 0 0 3 0
Pajulintu 1 3 2 4 3 2 2
Harmaasieppo 1 0 0 0 0 0 0
Talitiainen 2 2 1 2 3 4 4
Sinitiainen 1 2 1 1 3 1 2
Viiksitimali 0 0 0 0 0 1 0
Pikkulepinkäinen 1 1 1 2 1 1 2
Kottarainen 2 1 3 3 3 5 6
Peippo 3 2 3 3 3 3 3
Viherpeippo 0 1 0 0 0 0 0
Punavarpunen 3 4 2 5 2 7 8
Peltosirkku 1 0 0 0 0 0 0
Keltasirkku 0 0 0 1 1 1 1
Pajusirkku 19 17 10 11 15 21 14
pareja yht. 95 101 73 88 99 130 109
lajeja yht. 21 21 18 20 23 24 22
Vuosina 2013 – 2019 yhteensä 33 lajia
Suurena syynä v. 2019 parien hyvään yhteismäärään oli varsinaisten avomaan varpuslintulajien (niittykirvinen, keltavästäräkki, sitruunavästäräkki, västäräkki, kiuru) parimäärän kasvu: 39 paria on viime vuosien suurin (v. 2013 22, v. 2014 37, v. 2015 28, v. 2016 29, v. 2017 27 ja v. 2018 23).
Huomattava osa avomaan varpuslintujen parimäärän kasvusta johtui keltavästäräkkien ilahduttavan suuresta määrästä; pareja oli 15, kun viime vuonna hoitoniityillä pesi vain 6 paria. Kasvua oli sekä Lammassaaren hoitoniityllä (7, kun v. 2018 2) että Purolahden hoitoniityllä (8, kun v. 2018 4). Vuosina 2013 – 2017 pesijöitä oli vähimmillään 5 ja enimmillään 11 paria. Matkaa on vielä v. 2004 tasoon, jolloin niityiltä laskettiin 29 paria.
Peltoalueilla keltavästäräkkipareja pesi 4 eli samassa määrin kuin kuutena edellisenä vuonna (v. 2013 ja v. 2014 5, v. 2015 6 ja v. 2016, 2017 5 paria ja v. 2018 4 ).
Myös niittykirvisten parimäärä (17) oli hoitoniityillä edellistä vuotta suurempi ja kohosi lähivuosien keskitasolle (v. 2013 11, v. 2014 19, v. 2015 22, v. 2016 21, v. 2017 17 ja v. 2018 13). Ikävä kyllä kasvua ei tapahtunut Lammassaaren hoitoniityllä, joka on ollut lajin ydinaluetta Vanhankaupunginlahdella, sillä niityllä pesi vain 9 paria, kun v. 2014 – 2016 pareja oli 15, v. 2017 13 ja v. 2018 9. Purolahden hoitoniityllä on parimäärä vaihdellut v. 2013 – 2017 kahden (v. 2013) ja seitsemän (v. 2016) välillä. Viime vuonna niityllä pesi 4 paria, joten tämän vuoden 8 paria kaksinkertaisti niityn parimäärän. Etu-Viikin pelloilla pesii vuosittain viitisen paria.
Varsinaisten niittylajien eli avomaan varpuslintujen ja kahlaajien osuudet hoitoniittyjen kokonaisparimääristä on vaihdellut v. 2013 – 2019 21 – 50 % välillä (v. 2013 30 %, v. 2014 34 %, v. 2015 31 %, v. 2016 27 %, v. 2017 28 %, v. 2018 21 % ja v. 2019 50 %). Merkittävin vaihtelu avomaan lintujen kokonaisparimäärässä johtuu keltavästäräkin parimäärän vaihtelusta. Muiden kuin avomaan lajien suurin vuosien välinen vaihtelu on ruokokerttusella. Niittylajien osuuksien muutokset kokonaisparimäärässä selittyvät pääosin näiden kahden varpuslintulajin parimäärien heilahtelulla, mutta kahlaajien parimäärissä on kuitenkin selkeästi kasvava suuntaus.
Taulukko 3, Avomaan varpuslintujen ja kahlaajien parimäärät Vanhankaupunginlahden hoitoniityillä v. 2013 – 2019
Lammassaaren hoitoniitty
2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
Keltavästäräkki 5 9 2 3 3 2 7
Sitruunavästäräkki 3 2 0 0 1 1 1
Västäräkki 1 2 1 1 2 1 1
Niittykirvinen 9 15 15 14 14 9 9
Kiuru 2 2 0 0 2 1 2
Pikkutylli 1 1 1 2 2 2 2
Tylli 0 0 1 1 1 1 2
Punajalkaviklo 0 1 1 1 1 3 3
Töyhtöhyyppä 1 3 2 2 3 7 5
Taivaanvuohi 3 2 2 2 3 3 1
yht. pareja 24 37 25 26 32 30 33
Purolahden hoitoniitty
2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Keltavästäräkki 1 2 2 4 2 3 8
Västäräkki 0 1 0 0 0 1 1
Niittykirvinen 2 4 7 7 3 4 8
Kiuru 0 1 1 0 0 0 2
Pikkutylli 1 2 3 4 2 2 2
Tylli 0 0 1 1 1 1 1
Punajalkaviklo 2 2 3 3 4 4 5
Töyhtöhyyppä 1 2 5 8 7 5 6
Taivaanvuohi 1 1 2 2 1 2 3
yht. pareja 8 15 24 29 20 22 36
Uhanalaiset ja harvalukuiset seuranta-alueella pesivät lajit (pesineet ainakin jonakin kuudesta edellisestä vuodesta) (lintudirektiivin liitteen I (D), v. 2019 uhanalaisluettelon (CR= äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä) sekä aiempien v. 2015, v. 2000 ja 2010 uhanalaisluettelon lajit (uhanalaisuusluokitus merkitty sulkuihin)). Vuosien 2013, 2014, 2015, 2016, 2017 ja 2018 parien/reviirien määrä ilmoitettu suluissa.
Laji pareja/reviirejä
laulujoutsen D 1 (0, 1, 1, 1, 1, 1)
haapana VU 16 (12, 16, 17, 14, 25, 19)
heinätavi VU 3 (1, 3, 3, 2, 2, 2)
punasotka CR 1 (1, 0, 0, 1, 0, 0)
tukkasotka EN 2 (3, 2, 1, 1, 1, 1)
isokoskelo NT 1 (2, 3, 3, 3, 4, 4)
tukkakoskelo NT 2 (1, 1, 2, 2, 1, 1)
ruisrääkkä D 0 (1, 1, 1, 0, 1, 1)
silkkiuikku NT 45 (45, 46, 44, 49, 64, 46)
pikku-uikku CR 1 (0, 0, 0, 0, 0, 0)
kaulushaikara D 0 (1, 3, 1, 1, 1, 1)
ruskosuohaukka D 1 (0, 0, 0, 1, 1, 1)
kanahaukka NT 2 (1, 1, 1, 2, 2, 2)
luhtahuitti D 2 (1, 2, 10, 6, 3, 3)
liejukana VU 2 (0, 1, 1, 1, 0, 1)
nokikana EN 26 (21, 39, 38, 31, 35, 20)
kurki D 1 (0, 0, 1, 1, 1, 1)
pikkutylli NT 10 (3, 4, 8, 9, 8, 9)
tylli (NT 2015) 1 (0, 0, 1, 1, 3, 1)
rantasipi (NT 2010) 12 (7, 10, 9, 10, 12, 12)
punajalkaviklo NT 8 (2, 3, 4, 4, 5, 7)
taivaanvuohi NT 6 (5, 8, 9, 8, 6, 8)
käki (NT 2000) 0 (1, 1, 2, 0, 1, 1)
tervapääsky EN pesii, ei tietoa parimääristä
palokärki D 1 (0, 0, 0, 0, 0, 0)
pikkutikka (VU (2000)) 6 (6, 6, 7, 5, 6, 7)
käenpiika NT 0 (3, 2, 2, 0, 1, 0)
kiuru NT pesii, tietoa vain hoitoniittyjen parimääristä: 4 (2, 3, 1, 0, 2, 1)
haarapääsky VU 23 (v. 2013 – 2015 ei arviota, v. 2016 ja v. 2017 10 – 20, v. 2018 15)
räystäspääsky EN 0 (v. 2013 – 2015 ei arviota, v. 2016 5 – 10, v. 2017 0 – 5, v. 2018 2)
niittykirvinen (NT 2015) hoitoniityt 17 (10, 19, 22, 21, 17, 13), pelloilla pesii viitisen paria
västäräkki NT pesii, hoitoniittyjen parimäärät: 2 (1, 2, 1, 1, 2, 2). Natura-alue v. 2004, 2007, 2012 ja 2018: 2, 10, 13, 6.
sitruunavästäräkki EN 1 (3, 2, 1, 1, 1, 1)
keltavästäräkki (NT 2015) 15 (6, 11, 4, 7, 5, 6) hoitoniityt (pelloilla 4 (5, 5, 6, 5, 5, 4))
kivitasku (NT 2015) 9 (5, 8, 6, 7, 5, 4)
pensastasku VU 1 (2, 3, 1, 2, 2, 1)
pensaskerttu NT 16 pysyvää reviiriä, lisäksi 8 mahdollista (Natura-alue v. 2004, 2007, 2012 ja 2018: 21, 5, 15, 6)
ruokokerttunen NT pesii, hoitoniittyjen parimäärät: 20 (30, 22, 8, 12, 21, 43). Natura-alue v. 2004, 2007, 2012 ja 2018: 357, 424, 310, 443
ruokosirkkalintu EN 0 (1, 0, 1, 0, 0, 1)
rastaskerttunen VU 11 (8, 9, 6, 6, 8, 12)
sirittäjä (NT (2010)) 22 (10, 20, 20, 8, 10, 10, 27)
tiltaltti (VU (2000)) 5 (0, 1, 2, 3, 2, 1)
pikkusieppo D 0 (0, 0, 0, 2, 3, 2)
viiksitimali VU ainakin 20 (0, 2, 5, 10, 10, 27) v. 2018 koko Natura-alueen kartoitus, v. 2013 – 2017 ja v. 2019 ei Natura-alueen kartoitusta, vain arvio.
pähkinänakkeli VU 1 (0, 0, 0, 0, 0, 1)
pussitiainen EN 0 (3, 0, 0, 1, 1, 1)
pikkulepinkäinen D 2 (2, 2, 2, 2, 1, 1)
kottarainen (NT (2000)) 29 (30, 31, 26, 18, 21, 30)
harakka NT pesii, yleinen (v. 2004, 2007, 2012 ja v. 2018 Natura-alue: 2, 2, 2, 1)
närhi NT 4 (v. 2017 2, v. 2018 5)
varpunen EN pesii (koetila), ainakin 30 (10 – 20, 10 – 20, 10 – 20, 10 – 20, 10 – 20, n. 15)
viherpeippo EN 14 (ei tietoa v. 2013 – 2016, v. 2017 ainakin 8, v. 2018 ainakin 8)
punatulkku (VU 2015) 3 (v. 2013 – 2015 enintään muutamia pareja, v. 2016 – 2018 2)
punavarpunen NT 25 (n. 20, n. 20, n. 20, n. 30, n. 20, 30)
pajusirkku VU hoitoniityt 14 (19, 17, 10, 11, 15, 21). Natura-alue v. 2004, 2007, 2012 ja 2018 (122, 144, 134, 147).
peltosirkku CR, D 0 (1, 1, 0, 1, 0, 0)
Uhanalaiset/harvalukuiset lajit, jotka havaittiin pesimäaikaan sopivassa pesimäympäristössä, mutta eivät pesineet tai pesintä epätodennäköinen:
jouhisorsa VU, kuovi NT, lampiviklo EN, pikkulokki D, harmaapäätikka D, valkoselkätikka EN/D, käenpiika NT, pikkusieppo D, kuhankeittäjä (NT (2010)), pussitiainen EN.
Uhanalaiset/harvalukuiset lajit, jotka ruokailivat pesimäaikaan säännöllisesti alueella:
valkoposkihanhi D, sääksi D (NT (2010)), merikotka D (VU 2015), naurulokki VU, selkälokki EN, merilokki VU, räyskä D (NT 2010)), kalatiira D, lapintiira D
Joitain vähälukuisia lajeja
Pikkutikkoja pesi 6 paria. Pesiä löytyi kolme (Kuusiluoto (Eero Haapanen), Verkatehtaanpuisto ja Fastholma (Juha Kärkkäinen)) ja reviirejä todettiin kolme (Säynäslahden tervaleppäluhta, Saunalahti ja Kivinokka). Palokärki pesi ensimmäisen kerran sitten v. 1998. Pesä, jossa varttui ainakin kaksi poikasta, oli suojelualueen sisällä. Kultarintoja oli runsaasti, yhteensä 21 reviiriä (v. 2015 25, v. 2016 17, v. 2017 29, v. 2018 26), eniten Fastholmassa (5) ja Pornaistenniemessä (4). Kaikki peukaloisten 8 reviiriä olivat lahden itärannalla (v. 2016 8, v. 2017 5, v. 2018 8). Puukiipijäreviirejä oli 7, yhtä lukuun ottamatta itärannan metsissä (v. 2016 9, v. 2017 11, v. 2018 10). Närhireviirejä oli 4 (Hakalanniemi, Mölylä – Rajakallio, Mäyrämetsä ja Kivinokan vanha metsä). Punatulkusta oli ainakin kolmelta paikalta pesintään viittaavia havaintoja: Mölylän metsästä, Kivinokan vanhasta metsästä ja Rajakalliolta. Nokkavarpusia pesi kaksi paria, samoilla paikoilla kuin viime vuonna (Keinumäen/Hakalanniemen arboretumissa ja Fastholmassa). Urpiaisia oli kaksi paria: Fastholmassa (kuten v. 2017 – 2018) sekä Pornaistenniemessä.
Kirjallisuus:
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja (20/2013): Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustonseuranta 2012. Vuosien 2000 – 2012 yhteenveto. Mikkola-Roos Markku; Rusanen Pekka; Lehikoinen Aleksi; Haapanen Eero; Pynnönen Petro; Sarvanne Hannu.
Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. – Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki.
Vanhankaupunginlahden v. 2017 linnuston seurantalaskennan loppuraportti
Hannu Sarvanne
Tutkimusalue ja -menetelmät
Vanhankaupunginlahden hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisen, vuosittain toteutettavan linnuston seurantalaskennan tutkimusalue käsittää pesivien vesilintujen, kahlaajien ja lokkilintujen sekä vesilintujen poikuelaskentojen osalta koko Vanhankaupunginlahden kosteikkoalueen (Viikin – Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue ja Natura – 2000 – alue) (Kartta). Kosteikkoalueelle perustettujen hoitoniittyjen (Lammassaari/Ruohokari ja Purolahti) linnusto kartoitetaan myös vuosittain. Niittämällä ja laiduntamalla hoidettavien niittyjen yhteispinta-ala oli tämän vuoden pesimäkauden alussa 32 ha (v. 1993 perustettu Lammassaari/Ruohokari 19 ha ja v. 2003 perustettu Purolahti 13 ha). Pesimäkauden jälkeen, heinäkuun lopulla, Lammassaaren hoitoniityn lounaispuolen ruoikkoa niitettiin koneellisesti ja niityn pinta-ala kasvoi noin kymmenellä hehtaarilla.
Koska seurantalaskennoissa ei selvitetä kaikkien pesimäympäristöjen parimääriä, vain osa lahden pesimälajeista on edustettuina tuloksissa (esim. suuri osa yleisistä metsälajeista, kuten myös osa ruoikkolajeista puuttuvat tuloksista).
Kosteikkoalueen saarilta ja sitä ympäröiviltä reunametsä- ja täyttömaa-alueilta sekä pelloilta huomioin vain uhanalaiset ja harvalukuiset lajit. Niitä sekä yölaulajia havainnoin myös Vanhankaupunginlahden kosteikko- ja Natura – 2000 – aluetta laajemmalta alueelta, joka rajautuu Viikintien, Herttoniemen metsäselänteen, Itäväylän, Hermannin rantatien ja Hämeentien väliin. Koko Natura 2000 – alueen kattavat pesimälinnuston kartoitukset tehtiin Suomen ympäristökeskuksen toimesta viimeksi v. 2004, 2007 ja 2012.
Käytin laskennassa v. 1986 alkaen Vanhankaupunginlahden linnuston seurannassa käytettyjä menetelmiä (Koskimies & Väisänen 1988, Mikkola-Roos ym. 2013). Näihin sisältyi:
– Koko lahden kattavat kiertolaskennat (vesilinnut, kahlaajat, lokkilinnut) (5 kertaa): 28.4, 5.5, 13.5, 20.5 ja 26.5 sekä samalla reitillä tehdyt poikuelaskennat (3): 21.6, 1.7 ja 11.7.
– Hoitoniittyjen kartoituslaskennat (5): 3.5, 12.5, 18.5, 24.5 ja 3.6
– Yölaulajalaskennat (3): 20.4, 18.5 ja 5.6
– Pikkutikkojen pesien etsintä (4): 13.- 15.6 ja 19.6
– Uhanalaisten ja harvalukuisten lajien havainnointi laskentojen ohessa ja laskentojen ulkopuolisina päivinä.
Varmistaakseni erityisesti vesilintulaskentojen oikean ajoittumisen seurasin lepäilijämäärien kehittymistä tekemällä varsinaisten kiertolaskentojen ulkopuolisia kiertolaskentoja maaliskuulta alkaen (Taulukko 1). Vesilintulaskentojen ohella keräsin tietoa myös kahlaajien lepäilijämääristä, erityisesti Purolahden, mutta myös Lammassaaren hoitoniityllä (Taulukko 2).
Joidenkin lajien parimäärien varmistaminen vaati varsinaisten laskentojen ulkopuolella tehtyä retkeilyä (esim. yölaulajat).
Vesilintujen parimäärien tulkinnat tein kunkin lajin arvioitua pesinnän alkua lähimmän laskentakerran perusteella. Laulu- ja kyhmyjoutsenen, kanadan- ja merihanhen, telkän, isokoskelon, silkkiuikun ja nokikanan parimääräarviot perustuvat löydettyihin pesiin sekä osin myös poikue- ja reviirihavaintoihin.
Kahlaajareviirin vaatimuksena oli vähintään kaksi havaintoa samalta paikalta, joista toisen tuli ilmaista pesintää tai reviirikäyttäytymistä. Lokkilintujen parimäärät perustuivat hautovien emojen määrään.
Hoitoniittyjen kartoituslaskennoissa kiersin niityt jalkaisin niin, ettei mikään osa alueesta jäänyt yli 50 m:n päähän minusta. Tein laskennat aamuisin (n. klo 4.30 – 11.00) noin viikon välein. Laskennan kuluessa merkitsin havaitut linnut eri käyttäytymistä kuvaavin symbolein maastokartalle, josta siirsin ne myöhemmin lajikohtaisille yhteenvetokartoille, joista tein reviirien tulkinnat. Reviirin vaatimuksena oli vähintään kaksi lähekkäistä havaintoa, joista toisen tuli osoittaa reviirikäyttäytymistä (laulu, varoittelu, reviirikiista, ruokaa kannettiin pesään jne).
Samat reviirin tulkinnan vaatimukset koskivat hoitoniittyjen ulkopuolella tapaamiani lajeja, kuten yölaulajia sekä uhanalaisia ja harvalukuisia lajeja. Pysyvän reviirin ehtona oli vähintään kuusi päivää ensimmäisen ja toisen havainnon välillä. Kuitenkin joidenkin myöhään saapuvien lajien (esim. viitakerttunen) reviiriin riitti yksi reviirikäyttäytymistä osoittava havainto.
Telkän, isokoskelon, uuttukyyhkyn ja kottaraisen parimäärät selvitti pönttöjä tarkistanut Eero Haapanen.
Olosuhteet
Kevät alkoi melko varhain. Terminen kevät (vuorokauden keskilämpötila pysyvästi yli 0 °C) saavutettiin 8. maaliskuuta ja lahti vapautui jäistä 6.4. Tämän jälkeen ilmat kylmenivät ja sekä huhti-, touko- että kesäkuu olivat keskimääräistä viileämpiä (Hki Kaisaniemi, huhtikuun keskilämpötila 2,8 °C/ 1981 – 2010 3,9 °C, toukokuun keskilämpötila 9,5 °C/10,2 °C, kesäkuu 13,7 °C/14,6 °C). Huhtikuun sademäärä oli normaali (Hki Kaisaniemi 37 mm/ 1981 – 2010 32 mm), mutta toukokuussa satoi tavallista vähemmän (14 mm/ 1981 – 2010 37 mm) ja kesäkuussa hieman enemmän (87 mm/ 1981 – 2010 57 mm). Merivesi pysytteli huhtikuussa lähes yhtäjaksoisesti hieman teoreettista keskiveden korkeutta ylempänä ja käväisi useana päivänä + 30 – + 40 cm:ssä ja peitti laajalti mm. Purolahden hoitoniityn pohjoisosan (tulvaniityn). Sen sijaan koko toukokuun oli vesi alhaalla, vaihdellen -10 ja – 30 cm välillä. Touko- kesäkuun vaihteessa vesi kohosi lyhyesti lähelle + 20 cm:ä. Kesäkuun puolivälin jälkeen vesi nousi uudelleen ja pysytteli myös heinäkuussa keskivedenkorkeutta korkeammalla.
Tulokset
Vuoden 2017 parimäärät/reviirit (suluissa v. 2013, v. 2014, v. 2015 ja v. 2016)
Vesilinnut
Sinisorsa 118 (61, 123, 110, 135), haapana 25 (12, 16, 17, 14), tavi 12 (7, 14, 18, 12), lapasorsa 3 (7, 8, 5, 7), harmaasorsa 5 (1, 2, 3, 3), heinätavi 2 (1, 3, 3, 2), isokoskelo 4 (2, 3, 3, 3), tukkakoskelo 1 (1, 1, 2, 1), telkkä 36 (34, 37, 38, 44), tukkasotka 1 (3, 2, 1, 1), punasotka 0 (1, 0, 0, 1), silkkiuikku 64 (45, 46, 44, 49), laulujoutsen 1 (0, 1, 1, 1), kyhmyjoutsen 5 (6, 7, 6, 8), kanadanhanhi 1 (0, 2, 4, 3), merihanhi 2 (0, 0, 2, 2), nokikana 35 (21, 39, 38, 31).
Pesiviä vesilintulajeja havaitsin 16 (kun rantakanoihin luettava nokikana lasketaan mukaan) (v. 2013 14, v. 2014 15, v. 2015 16 ja v. 2016 17). Viiden lajin parimäärä väheni v. 2016 verrattuna (sinisorsa, lapasorsa, telkkä, kyhmyjoutsen ja kanadanhanhi) ja neljän nousi (haapana, harmaasorsa, silkkiuikku ja nokikana). Harmaasorsia pesi enemmän kuin yhtenäkään aiempana seurantalaskentavuonna ja myös haapanan sekä silkkiuikkujen parimäärä oli yksi laskentahistorian suurimmista. Punasotkan pesintä ei varmistunut tänä vuonna.
Vesilintujen kokonaisparimäärä (315) oli sama kuin viime vuonna (315) (v. 2015 295 ja v. 2014 305, jolloin pareja oli eniten sitten v. 1992). Vuosina 2010 – 2013 parimäärä vaihteli 183 – 233 välillä (suurin osa vesilinnuston kokonaisparimäärän vaihtelusta selittyy sinisorsan runsauden vaihtelulla).
Sinisorsien parimäärät Vanhankaupunginlahdella ovat olleet v. 2014 – 2017 110 – 135 paria ja näin ollen selvästi suurempia kuin v. 2010 – 2013 (61 – 84 paria).
Haapanan parimäärä (25) oli selvästi v. 2009 – v. 2016 määriä (10 – 17 paria) suurempi. Tavien parimäärä (12) oli keskitasoa (v. 2009 – 2016 7 – 18 paria). Tavi on aavistuksen runsastunut Vanhankaupunginlahdella 2000 – luvun alkuun nähden (v. 2000 – 2008 2 – 8 paria)
Telkkäpareja oli 36, jos parimääräksi tulkitaan aloitettujen pesintöjen määrä (pönttöön munittu). Telkkänaarailla on kuitenkin tapana munia useampaan pönttöön, vaikka ne eivät itse aikoisikaan hautoa niitä (loispesintää) – tällaiset pesät jäävät usein vaille varsinaista emoa, mutta osaa näistäkin pesistä voidaan hautoa.
Nokikanaparien määrä (35) säilyi samalla tasolla mitä se on ollut v. 2014 alkaen, jolloin niitä pesi enemmän kuin yhtenäkään aiempana seurantalaskentavuonna, 39 paria.
Silkkiuikkujen pesänrakennusaikaan toukokuun alussa vesi oli matalalla ja uikuille oli tarjolla tavallista enemmän ylivuotisia ruokoja pesäalustoiksi Kivinokan pohjoisrannalla ja Saunalahden edustalla. Tämä saattoi olla yksi syy suureen määrään silkkiuikkujen pesiä tänä vuonna.
Kahlaajat
Punajalkaviklo 5 (2, 3, 4, 4): Purolahti eteläosa 1 pari, Purolahti pohjoisosa(tulvaniitty) 1, Etu-Viikin pellot 2 paria sekä Lammassaaren hoitoniitty 1 pari. Pikkutylli 8 (3, 4, 8, 9): Purolahti eteläosa 1, Purolahti pohjoisosa(tulvaniitty) 1, Lammassaaren hoitoniitty 2, Kyläsaari 1, Fastholman lumenkaatopaikka 2, Etu-Viikin pellot 1. Tylli 3 (0, 0, 1, 1): Purolahti eteläosa 1, Etu-Viikin pellot 1, Kyläsaari 1. Töyhtöhyyppä 27 (15, 23, 27, 31): Hoitoniityillä yhteensä 10 paria (v. 2013 2, v. 2014 5, v. 2015 7 ja v. 2016 10) (Lammassaaren hoitoniitty 3, Purolahti eteläosa 2, Purolahti pohjoisosa (tulvaniitty) 5). Lisäksi Etu-Viikin pelloilla 17 paria (v. 2013 13, v. 2014 18, v. 2015 20 ja v. 2016 21). Rantasipi 12 (7, 10, 9, 10): Kivinokan länsikärki 2, Kivinokan pohjoisranta 1, Saunalahti 1, Fastholma 1, Mölylä 1, Hakalanniemen eteläranta 1, Klobben – Lammassaari 1, Kuusiluoto – Kokkoluoto 1, Säynäslahden tervaleppäluhta 1, Pornaistenniemi/Verkatehtaanpuisto 1, Kyläsaari 1. Lehtokurppa 3 (1, 2, 2, 3): reviirit: Kivinokka − Saunalahti – Fastholma, Pornaistenniemi – Lammassaari sekä Mölylä – Herttoniemen metsä. Meriharakka 2 (0, 2, 2, 1 ): Kyläsaari, Arabianranta. Taivaanvuohi 6 (5, 8, 9, 8): Lammassaaren hoitoniitty 3, Pornaistenniemi – Lammassaari 1, Purolahti 1, Ryönälahti 1.
Lokkilinnut
Seuranta-alueelta ei löytynyt lokkilintujen pesiä. Alueen reunoilla pesinee jokunen pari selkälokkeja rakennusten katoilla (Kyläsaari, Arabianranta), kuten myös muutamia pareja kalalokkeja.
Leposaaren SW-puolen luodolla, seuranta-alueen välittömässä läheisyydessä, on pieni lapintiirakolonia. Eero Haapanen kävi luodolla 19.5, ja havaitsi 2 lapintiiran munapesää, joissa molemmissa yksi muna. Pesintä kuitenkin epäonnistui, sillä 22.6 luoto oli veden peitossa eikä pesiä tai poikasia näkyvillä. Paikalla oli neljä emoa, jotka eivät varoitelleet. Viime vuonna luodolla oli yhdeksän munapesää (1 x 1, 7 x 2 ja 1 x 3 munaa), mutta pesintä epäonnistui myös tuolloin, sillä 20.6 ei luodoilla näkynyt edes vanhoja lintuja. Vuonna 2015 luodolla oli 17 lapintiiraa, mutta vain 3 munapesää (v. 2014 luodolla 10 hautovaa (Eero Haapanen)). Matalalla luodolla vähäinenkin vedennousu yhteistyössä aallokon kanssa tuhoaa munapesät.
Vanhankaupunginlahdella ruokailee runsaasti kalatiiroja (toukokuussa muuttoajan jälkeen samanaikaisesti 50 – 60 yksilöä) sekä naurulokkeja (n. 200 – 300 yksilöä), joista suuri osa pesinee Kulosaaren/Mustikkamaan/Korkeasaaren ympäristön luodoilla (kalatiira hautoi 20.6 rakenteilla olevan Kalasataman/Sompasaaren alueella (Eero Haapanen)). Muutamia nuoria naurulokkeja näkyi lahdella 1.7 alkaen, mutta nämä eivät liene lähtöisin Vanhankaupunginlahdelta.
Hoitoniittyjen varpuslinnut
Kiuru 2 (2, 3, 1, 0): Lammassaari. Niittykirvinen 17 (10, 19, 22, 21): Lammassaari 14 (7, 15, 15), Purolahti 3 (3, 4, 7, 7). Metsäkirvinen 1 (0, 0, 0, 0): Lammassaari. Västäräkki 2 (1, 2, 1, 1): Lammassaari. Keltavästäräkki 5 (6, 11, 4, 7): Lammassaari 3 (5, 9, 2, 3), Purolahti 2 (1, 2, 2, 4). Sitruunavästäräkki 1 (3, 2, 0, 0): Lammassaari. Pensastasku 2 (2, 2, 1, 2): Purolahti (tulvaniitty). Punakylkirastas 1 (0, 1, 0, 1): Purolahti (tulvaniitty) 1 (0, 0, 0, 1), Lammassaari 0 (0, 1, 0, 0). Räkättirastas 1 (0, 0, 2, 3): Purolahti (tulvaniitty) 0 (0, 0, 0, 1), Lammassaari 1 (0, 0, 2, 2). Mustarastas 2 (0, 0, 5, 0): Lammassaari 0 (0, 0, 1, 0), Purolahti (tulvaniitty) 1 (0, 0, 4, 0). Lehtokerttu 1 (0, 0, 0, 1): Purolahti (tulvaniitty). Pensaskerttu 5 (2, 2, 3, 5): Purolahti. Hernekerttu 0 (1, 0, 0, 1): Purolahti. Ruokokerttunen 21 (30, 22, 8, 12): Lammassaari 8 (8, 4, 1, 1), Purolahti 13 (22, 18, 7, 11). Rytikerttunen 4 (2, 2, 3, 2): Lammassaari. Pajulintu 3 (1, 3, 2, 4): Purolahti 2 (0, 1, 2, 2) Lammassaari 1 (1, 2, 0, 2). Talitiainen 3 (2, 2, 1, 2): Purolahti 2 (1, 1, 0, 1), Lammassaari 1 (1, 1, 1, 1). Sinitiainen 3 (1, 2, 1, 1): Purolahti 1 (0, 1, 1, 0), Lammassaari 2 (1, 1, 0, 1). Pikkulepinkäinen 1 (1, 1, 1, 2): Purolahti (tulvaniitty). Kottarainen 3 (2, 1, 3, 3): Lammassaari 2 (2, 1, 2, 2), Purolahti 1 (0, 0, 1, 1). Peippo 3 (3, 2, 3, 3): Lammassaari 3 (2, 2, 1, 3), Purolahti 0 (1, 0, 2, 0). Punavarpunen 2 (3, 4, 2, 5): Purolahti 2 (3, 3, 2, 4), Lammassaari 0 (0, 1, 0, 1). Keltasirkku 1 (0, 0, 0, 1): Purolahti (tulvaniitty). Pajusirkku 15 (19, 17, 10, 11): Lammassaari 4 (4, 5, 3, 4), Purolahti 11 (15, 12, 7, 7).
Rantakanat ja yölaulajat
Luhtakana 16 (4, 5, 24, 18): Säynäslahti – Pornaistenniemen ja Keinumäen lampareet 12 reviiriä, Lammassaaren pitkosten varsi 2, Purolahti 1, Ryönälahti 1. Luhtahuitti 3 (1, 2, 10, 6): Säynäslahti − Pornaistenniemen ja Keinumäen lampareet 2, Purolahti 1. Kaulushaikara 2 (1, 3, 1, 1): Pornaistenniemen – Keinumäen lampareet 1, Purolahti 1. Rastaskerttunen 8 (8, 9, 6, 6): Saunalahti 3, Ryönälahti 1, Purolahti 1, Pornaistenniemen – Keinumäen lampareet 3. Viitakerttunen 15 (30, 30, 17, 28): seuranta-alueen puoliavoimissa pensaikoissa. Luhtakerttunen 11 (10, 13, 12, 9): erityisesti Pornaistenniemen ja Lammassaaren välisen ruoikon pajukoissa (8 laulavaa). Pensassirkkalintu 2 (0, 0, 0, 1): Lammassaaren pitkosten varsi. Satakieli 53 (69, 56, 48, 50): tiheimmillään Pornaistenniemessä, jossa 9 reviiriä ja Fastholmassa, jossa 5 reviiriä.
Petolinnut
Kanahaukkoja pesi kaksi paria. Molemmat parit saivat poikaset lentoon (4 poikasta ja 3 poikasta). Tapio Solonen rengasti molempien pesyeiden poikaset. Ruskosuohaukkapari pesi onnistuneesti ja sai lentoon yhden poikasen. Lehtopöllö huuteli aktiivisesti tammi- helmikuussa, mutta pesintää ei todettu. Sarvipöllöjä pesi kaksi paria, joista toisella ainakin neljä ja toisella kolme poikasta.
Nuolihaukan pesintää ei tänä vuonna todettu Vanhankaupunginlahden alueella.
Uuttukyyhky
Pönttöjen 1. tarkistuskierroksella huhti – toukokuussa Eero Haapanen totesi 33 uuttukyyhkyn pesinnän aloitusta, joka katsotaan myös parimääräksi (sekä v. 2013 että v. 2014 33, v. 2015 27 ja v. 2016 29).
Nisäkäspetojen (esim. näätä, kärppä ja minkki) mahdollisesti aiheuttamia pesätuhoja esiintyi tänä vuonna useissa uuttukyyhkyjen asuttamissa pöntöissä. Esimerkiksi Pornaistenniemessä oli kaksi emoa joutunut heinäkuun lopulla saaliiksi (toista syöty, toisessa raato oli hävinnyt) ja Lammassaaressa oli emo kuolleena (Eero Haapanen). Lisäksi yhdessä pöntössä oli kuolleet poikaset ja kolmessa pöntössä oli pesä ryöstetty.
Muita huomionarvoisia lajeja:
Kurki
Kurkipari asettui viimevuotiseen tapaan Lammassaaren hoitoniitylle. Pari soidinteli niityllä, päästeli reviirihuutoa ja viihtyi pääasiassa sen länsiosassa 30.3 – 7.6. Kuten kahtena edellisenä vuonna, poikasia ei niitylle kuitenkaan ilmaantunut.
Harmaahaikara
Klobbenin koloniassa oli ainakin 38 asuttua pesää (emo ja/tai poikaset näkyvissä) (v. 2013 22, v. 2014 26, v. 2015 35, v. 2016 37). Kaikkiaan risupesiä oli Klobbenilla ennen pesimäkauden alkua 42 (Eero Haapanen), joista muutama oli kuitenkin huonossa kunnossa.
Ensimmäiset poikaset, viidessä pesässä yhteensä 11 poikasta, kurkki pesän reunan yli 17.5 (v. 2015 12.5, v. 2016 10.5). Yhdessä pesässä poikaset olivat kokonsa perusteella vähintään viikon vanhoja, joten ne olivat kuoriutuneet viimeistään toukokuun toisen viikon alussa. Emojen käyttäytyminen viittasi tosin jo 5. toukokuuta siihen, että pesässä oli pieniä poikasia (näyttivät kaitsevan nokallaan ja/tai ruokkivan pesän pohjalla olevia poikasia). Haudonta-ajan ja pesän reunan yli näkyneiden poikasten iän huomioon ottaen haudonta oli alkanut huhtikuun toisella viikolla. 22.5 näkyi pesissä jo 22 poikasta kymmenessä pesässä (myös 23.5.2016 22 poikasta kymmenessä pesässä). Poikaset olivat tuolloin kooltaan n. 1/3 – 1/2 aikuisista.
Suurimman määrän poikasia näin 15.6 (29:ssa pesässä, joiden poikaset olivat laskettavissa, oli 83 poikasta, joista n. 70 lähes täysikokoisia ja loput keskikokoisia), jolloin poikasia oli pesää kohden seuraavasti: 2 x 1, 9 x 2, 11 x 3, 5 x 4, 2 x 5 (k.a 82/29 = 2,9). Asuttua pesää kohden poikasmäärä oli kuitenkin pienempi (83/38 = 2,1).
Vuosina 2013 – 2016 oli niissä pesissä, joiden poikaset olivat laskettavissa, poikasia pesää kohden seuraavasti: v. 2013 69/22 = 3,1, v. 2014 47/18 = 2,6 (hav. päivä 18.6), v. 2015 52/19 = 2,7 (10.6) ja v. 2016 32/14 = 2.3 (28.6)). Asuttua pesää kohden oli poikasia v. 2013 69/22 = 3,1 (Eero Haapanen) (kaikkien pesien poikaset saatu lasketuksi), v. 2014 60/26 = 2,3 (60/26), v. 2015 73/35 = 2,1 (73/35) ja v. 2016 59/37 = 1,6).
Kolonian kasvettua on asuttujen pesien tai poikasten määrän arvioiminen Mölylän kalliolta tai muulta tähystyspaikalta vaikeutunut, sillä uudet pesät peittävät vanhoja pesiä taakseen. Lisäksi lehvästö kätkee osan pesistä jo varhain.
Vesilintujen pesinnän onnistuminen
Sinisorsan pesintä sujui neljään viimeiseen vuoteen nähden heikoimmin, eli tavallistakin huonommin. Havaitsin poikuelaskennoissa (21.6, 1.7 ja 11.7) eri poikueiksi tulkittuja kaikenikäisiä poikueita ainoastaan 5 (v. 2013 10, v. 2014 15, v. 2015 21, v. 2016 13). Parimäärään suhteutettuna siis vain 4 % poikueista oli poikuelaskentojen alkaessa hengissä (poikueita 5/pareja 135 = 0,04, kun täydellinen onnistuminen olisi 1,0). Vastaavasti v. 2013 10/61 = 0,16, v. 2014 15/123 = 0,12, v. 2015 21/110 = 0,19 ja v. 2016 13/135 = 0,09.
Varttuneita poikueita (n. neljän viikon ikään ehtineitä) näin 4 (v. 2013 6, v. 2014 7, v. 2015 11 ja v. 2016 8). Vain n. 3 % pareista sai kasvatettua poikueensa turvalliseen ikään (4/118 = 0,03), kun taas v. 2013 13 % (8/61 = 0,13), v. 2014 6 % (7/123 = 0,06), v. 2015 10 % (11/110 = 0,10) ja v. 2016 5 % (8/135 = 0,05).
Eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikoko oli 4,4, kun taas v. 2013 poikasia oli 3,5, v. 2014 5,2, v. 2015 4,6 ja v. 2016 5,3. Isoja, yli kymmenen pienen poikasen poikueita näkyy hieman ennen juhannusta alkavissa poikuelaskennoissa aina vähän, sillä poikasten hävikki on pian kuoriutumisen jälkeen, toukokuun viimeisellä puoliskolla, suuri. Poikuehavainnoissa korostuvatkin varttuneet poikueet. Varttuneiden poikueiden keskikoko (5,0) oli lähellä poikuelaskennoissa eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikokoa, kuten aiempina vuosina (v. 2013 3,7, v. 2014 4,9, v. 2015 5,0 ja v. 2016 5,8).
Poikuekoon väheneminen pian kuoriutumisen jälkeen on havaittavissa ennen poikuelaskentoja tekemistäni poikuehavainnoista. Aikavälillä 17.5 – 31.5 oli poikueissa keskimäärin 6,0 poikasta (54 poikasta/9 poikuetta), kun taas 3.6 – 19.6 enää 4,1 (87 poikasta/21 poikuetta). Vuonna 2016 vastaavasti 16.5 – 30.5 oli poikueissa keskimäärin 7,8 poikasta (203 poikasta/26 poikuetta), kun taas 1.6 – 17.6 enää 5,1 (112 poikasta/22 poikuetta). Osa havainnoista saattaa koskea samoja poikueita.
Poikueiden kuoriutuminen painottuu toukokuun puolivälin ja kesäkuun alun väliin. Ajanjaksolla 17.5 – 31.5 oli poikueista 81% (44/54) alle viikon ikäisiä, kun taas 3.6 – 19.6 enää 29 % (25/87).
Kaikista ajanjaksolla 17.5 – 11.7 havaitsemistani poikasista ja poikueista (172 poikasta/38 poikuetta) havaitsin huomattavan osan Saunalahdella (55 poikasta/12 poikuetta) – poikasista 31 % ja poikueista 32 %. Seuraavaksi eniten poikuehavaintoja tuli Purolahdelta (29 poikasta/5 poikuetta – poikasista 17 % ja poikueista 13 %) ja Pornaistenniemen etulampareelta (11 poikasta/4 poikuetta – poikasista 6 % ja poikueista 10 %).
Sinisorsapoikueita lienee liikkunut Vanhankaupunginlahdella hieman enemmän kuin mitä onnistuin havaitsemaan, sillä poikueita uiskentelee ruoikon ja hoitoniittyjen reuna-alueiden lisäksi ruoikon sokkeloissa, mistä niitä on vaikea havaita. Osa poikueista saattaa hieman vartuttuaan myös poistua emon perässä lahdelta. Toisaalta havainnointipaikat kattavat suurimman osan poikueiden todennäköisistä ruokailupaikoista enkä siksi usko havaitsemattomiksi jääneiden poikueiden osuutta kovin suureksi.
Pesintä voi epäonnistua niin muninta- kuin poikasvaiheessa. Rantametsissä liikkuva ulkoilija tai vapaana juokseva koira voi pelästyttää hautovan naaraan pesältään, jolloin munat jäävät alttiiksi esimerkiksi varislinnuille. Vesilintujen poikastuoton on todettu parantuneen niinä vuosina, kun vierasperäisiä pienpetoja (minkki ja supikoira) on poistettu tavallista tehokkaammin Vanhankaupunginlahdella. Myös ravintopula poikasaikana, eli hyönteisten ja muiden pienten selkärangattomien väheneminen rehevöitymisen, särkikalojen aiheuttaman ravintokilpailun ja joinakin vuosina kylmien säiden myötä, lisää erityisesti pienten poikasten kuolleisuutta.
Haapanan poikasia havaitsin 19 (1, 2, 3, 6 ja 7) viidessä eri poikueessa (v. 2015 19 poikasta neljässä ja v. 2016 11 myös neljässä poikueessa). Ensimmäiset, n. kahden viikon ikäiset, poikaset näkyivät vasta 1.7. Poikasten iän perusteella kuoriutuminen oli tapahtunut kesäkuun puolivälissä eli noin viikkoa myöhemmin kuin vuoden 2016 ensimmäisen poikueen kuoriutumisen, mutta samaan aikaan kuin v. 2015.
Tavipoikueita havaitsin vain yhden (5 n. viiden viikon ikäistä poikasta 11.7 Ryönälahdella). Vuonna 2015 havaitsin kolme poikuetta, joissa 1, 4 ja 8 poikasta ja v. 2016 yhden poikueen, jossa 6 n. viikon ikäistä poikasta 9.6 Purolahdella. Poikueet olivat kuoriutuneet v. 2015 kesäkuun toisella ja v. 2016 sekä 2017 kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Tavipoikueiden suurempi määrä v. 2015 saattoi johtua siitä, että useat puolisukeltajasorsapoikueet, mm. sinisorsat, tavit ja lapasorsat, ruokailivat näkyvästi Purolahden hoitoniityn pohjoisosassa (tulvaniityllä). Korkean veden ja sateisuuden vuoksi tulvaniitty oli tuolloin veden vallassa ja oivallinen paikka poikueiden ruokailla kuin myös tarkkailla niitä.
Harmaasorsapoikueita näkyi yksi Pornaistenniemen etulampareella (4 n. kuuden viikon ikäistä poikasta 15.8). Vuonna 2016 ruokaili samaisella lampareella jo 15.6 alkaen 8 poikasta ja v. 2015 28.6 alkaen kaksi poikuetta (1 ja 8 pull). Poikueet olivat kuoriutuneet v. 2015 kesäkuun kolmannella viikolla, v. 2016 kesäkuun toisella ja v. 2017 kesä-heinäkuun vaihteessa.
Heinätavipoikue (6 poikasta) havaittiin Hakalanniemen edustalla heinäkuun alkupuolella (Petri Lankila).
Telkkien poikastuotto oli hieman parempi kuin vuosi sitten, mutta kuitenkin tavallisen huono: 36 pesintää tuotti 6 varttunutta poikuetta (6/36 = 0,17), kun taas viime vuonna 44 aloitettua pesintää tuotti 5 varttunutta poikuetta (5/44 = 0,11) (v. 2013 10 (10/34 = 0,29), v. 2014 3 (3/37 = 0,08) ja v. 2015 4 (4/38 = 0,10). Varttuneiden poikueiden keskikoko oli 3,2 (v. 2013 2,1, v. 2014 6,0, v. 2015 2,5, v. 2016 5,0).
Kuten sinisorsalla, poikasten määrä hupenee poikueen päästyä vesille. Aikavälillä 17.5 – 19.6 (14 havaintopäivää) eli ennen poikuelaskentoja näin 123 untuvikkoa eri poikueiksi tulkitsemissani 16 poikueessa (keskimääräinen poikuekoko 7,7 (sisältää kaikenikäiset poikaset)), kun varsinaisissa poikuelaskennoissa (21.6, 1.7 ja 11.7) näkyi enää 42 poikasta 11 poikueessa (keskimääräinen poikuekoko (3,8). Vuonna 2016 vastaavasti 16.5 – 17.6 (11 havaintopäivää) näin 106 untuvikkoa 16 eri poikueessa (keskimääräinen poikuekoko 6,6), kun varsinaisissa poikuelaskennoissa (20.6, 30.6 ja 10.7) näkyi enää 43 poikasta 9 poikueessa (keskimääräinen poikuekoko 4,8).
Välittömästi poikueiden kuoriutumisaikaa seuraavana kahtena viikkona (17.5 – 31.5) poikueiden keskimääräinen koko oli vielä 8,9 (107 poikasta 12 poikueessa, vaihteluväli 1 – 21 (!) poikasta (todennäköisesti usea naaras muninut samaan pönttöön). Vastaavasti v. 2016 (aikavälillä 16.5 – 30.5) poikueiden keskimääräinen koko oli täsmälleen sama, 8,9 (71 poikasta 8 poikueessa, vaihteluväli 1 – 15 poikasta).
Vuoden 2013 poikuelaskennoissa oli kaikkien poikueiden keskimääräinen poikuekoko 2,2, kun taas v. 2014 5,5 ja v. 2015 2,8.
Kuten aiempina vuosina, eniten telkänpoikasia näkyi Viikin vanhan puhdistamon altaalla, yhteensä 64 kahdeksassa poikueessa ja seuraavaksi eniten Saunalahdella, jossa näin 18 poikasta kolmessa poikueessa.
Isoiksi varttuneista poikasista (yhteensä 19) suuri enemmistö viihtyi puhdistamon altaassa, mutta joitain yksittäisiä poikasia myös Pornaistenniemen etulampareella ja Saunalahdella.
Telkillä ei esiintynyt pesätuhoja. Joitain kertoja vuosien varrella on pöntöstä löytynyt tapettu emo (näätä?). 22.5 löytyi pöntön suulta kuitenkin emo, johon takertunut kalaverkon kaistale oli takertunut pöntön rakenteisiin, jonka seurauksena lintu oli kuollut (Eero Haapanen).
Silkkiuikkujen pesintä epäonnistui lähes täydellisesti: vain kaksi paria kuudestakymmenestäneljästä sai poikasia, molemmat yhden. Vedennousu yhdessä korkean aallokon kanssa huuhtoi munapesiä veteen touko-/kesäkuun vaihteessa. Suurin osa emoista poistui saman tien lahdelta tekemättä uusintapesää (esimerkiksi 20.5 112 pesivää lintua ja 57 pesää, 26.5 101 pesivää lintua ja 37 pesää, mutta 21.6 enää 32 aikuista eikä yhtään pesää tai poikasta).
Vuosina 2013 ja 2014 silkkiuikut saivat 13 poikuetta, v. 2015 12 ja v. 2016 peräti 28.
Molempien poikueiden poikaset varttuivat lahdella yli kolmen viikon ikään. Vuonna 2013 näkyi 6 yli kolmen viikon ikäistä poikuetta ja niissä 10 poikasta, v. 2014 3 ja niissä 5 poikasta, v. 2015 1, jossa 1 poikanen ja v. 2016 6, joissa 14 poikasta.
Silkkiuikkupareista osa kuljettaa poikueensa pois Vanhankaupunginlahdelta, kun poikaset ovat melko pieniä, joten lahdella kuoriutuneista poikueista selvinnee havaittua enemmän poikasia yli kolmen viikon ikään.
Nokikanan pesintä epäonnistui kokonaisuudessaan: yhtään poikasta ei näkynyt laskennoissa. Syy ei ole selvillä. Nokikanan pesät ovat hieman tukevampia ja korkeampia kuin silkkiuikun, mutta vedennousu (n. + 20 cm) yhdessä kovan aallokon kanssa touko-/kesäkuun vaihteessa saattoi tuhota munapesiä juuri ennen kuoriutumisvaihetta. Emot eivät poistuneet saman tien lahdelta, kuten silkkiuikut, ja jotkut saattoivat jopa munia uusintapesyeen, joista ei kuitenkaan ilmaantunut poikueita vesille. 21.6 lahdella oli lähes saman verran aikuisia kuin hautomisvaiheessa (26.5 43 aikuista ja 21.6 38), mutta niistä jo puolet pesinnästä luopuneina ja parveutuneina Hakalanlahdella.
Pornaistenniemen etulampareella, jossa on useimpina vuosina varttunut parhaiten nokikanapoikueita, pesät ovat suojassa vedennousulta tai aallokolta, joten pesintöjen epäonnistumisen taustalla täytyy olla jokin muu syy. Lampareen piilokojulla havaittiin vähän ennen juhannusta kuusi minkinpoikasta emonsa seurassa. Ainakin yhden sorsanpoikasen nähtiin jäävän minkin saaliiksi.
Vuosina 2013 – 2016 nokikanan pesintä on onnistunut Vanhankaupunginlahdella seuraavasti: huonona nokikanavuonna v. 2013 vesillä näkyi ainoastaan 9 poikuetta, mutta pareja olikin vain 21 (9/21 = 0,49). Vuonna 2014 havaitsin peräti 31 poikuetta, jolloin jopa neljä viidestä parista sai poikueen vesille (31/39 = 0,79), kun taas v. 2015 vain kolmasosa sai poikaset vesille (11/38 = 0,29), kuten myös v. 2016 (10/31 = 0,32).
Poikueet ovat yleensä olleet pieniä, enimmäkseen yhden tai kahden poikasen suuruisia, paitsi Pornaistenniemen lampareilla, jossa emot ovat ruokkineet usein neljänkin poikasen poikueita. Vuonna 2016 kymmenestä havaitsemastani poikueesta peräti kahdeksan oli Pornaistenniemen – Keinumäen lamparealueella ja vain kaksi muualla lahdella.
Yleensä nokikana onnistuu pesinnässään Vanhankaupunginlahden vesilintulajeista parhaiten. Sekä haudonta- että poikasvaiheen tappiot ovat useimmiten pieniä. Jostain syystä on nokikanoilla ollut kolmena peräkkäisenä vuonna vaikeuksia saada poikueita vesille Vanhankaupunginlahdella, poikkeuksena Pornaistenniemen etulampare. Ikävä kyllä tuo poikkeus ei tänä vuonna toteutunut.
Viisi kyhmyjoutsenparia tuotti kaksi poikuetta, molemmissa kaksi poikasta (v. 2014 neljä poikuetta, v. 2015 kolme poikuetta (7, 4 ja 2 poikasta) ja v. 2016 kaksi poikuetta (4 ja 6 poikasta)). Kahdella parilla oli pesä Saunalahdella, kun taas Kivinokan pohjoisrannalla, Ryönälahdella ja Kuusiluodon koillispuolella oli yksi pari kussakin. Laulujoutsenparin asetuttua lahdelle kyhmyjoutsenet eivät ole enää yrittäneet pesintää Hakalanlahden ja Purolahden alueella, sillä laulujoutsenkoiras ajaa ne sieltä pois. Viime vuonna laulujoutsen tappoi varmuudella yhden ja sitä edellisenä kaksi kyhmyjoutsenta edellä mainituilla lahdilla.
Vuonna 2014 ensimmäistä kertaa Vanhakaupunginlahdella pesinyt, Klobbenin kannaksen länsireunaan pesän tuolloin rakentanut laulujoutsenpari, pesi tänä, kuten kahtena edellisenä vuonna, Pornaistenniemen takalampareella, ilmeisesti kyhmyjoutsenen vanhalla pesäkummulla. Neljä vastakuoriutunutta poikasta ui Pornaistenniemen etulampareella 23.5 (Anu ja Eino Hiekkanen). Viimeinen havainto poikueesta tehtiin 27.5 lampareilla, jolloin kaikki poikaset olivat vielä elossa (Tomi Muukkonen). Tämän jälkeen ei lahdella näkynyt kuin laulujoutsenpari vailla poikasia. Syytä poikueen menehtymiseen ei ole tiedossa, kuten ei v. 2014 (4 pull), 2015 (3 pull) ja 2016 (5 pull) menehtymisiin. Kaikkina kolmena vuonna poikue on huvennut enintään viikossa.
Poikue on kuoriutunut joka vuosi aiemmin: v. 2014 vastakuoriutuneet poikaset nähtiin 17.6, v. 2015 30.5, v. 2016 27.5 ja tänä vuonna siis 23.5.
Kanadanhanhi pesi v. 2014 Vanhankaupunginlahdella ensimmäistä kertaa ja heti kahden parin voimin. Seuraavana vuonna parimäärä tuplaantui (Klobben 2 paria, Kokkoluoto 1 pari ja Lemmenlehto 1 pari). Vuonna 2016 kolme paria aloitti haudonnan (Klobben, Kokkoluoto ja Lemmenlehto) ja näistä kaksi sai poikueen vesille (Lemmenlehdon parin haudonta keskeytyi viikon jälkeen). Tänä vuonna havaitsin vain yhden pesän (Kokkoluoto), mutta on hyvin mahdollista, että jokin hautoja jäi huomaamatta.
Ensimmäiset kaksi poikuetta näkyivät 20.5: 12 poikasta Kyläsaaressa ja 4 Lammassaaren hoitoniityllä. Tämän jälkeen alkoi lahdelle uida alueen välittömässä läheisyydessä pesineitä emoja poikasineen. Enimmillään ruokaili Arabianrannan nurmilla 21 poikasta. Vuonna 2016 ensimmäinen poikue oli vesillä 18.5 Purolahdella (7 poikasta) ja suurin yhdellä kertaa havaittu poikasmäärä 42 poikasta Lammassaaren hoitoniityllä.
Merihanhi pesi v. 2015 ensimmäistä kertaa Vanhankaupunginlahdella. Pareja oli silloin kaksi, kuten sekä viime että tänä vuonna. Pesät sijaitsivat todennäköisesti Klobbenilla. Haudonta-aikana odotteli usein Klobbenin rantavesissä (Hakalanlahdella ja Purolahdella) yksinäinen merihanhi puolisoaan ruokailemaan.
Ensimmäinen poikue, jossa oli 6 vastakuoriutunutta poikasta, näkyi 9.5 Purolahdella. Poikue hupeni kuitenkin nopeasti. 13 – 18.5 poikasia oli 4 ja 20.5 enää 1, joka selvisi ainakin nuoruuspukuun. Toinen poikue, jossa oli 7 vastakuoriutunutta poikasta, ruokaili 15.6 Purolahden hoitoniityllä. Tämäkin poikue väheni niin, että 11.7 siitä oli jäljellä enää 3 ja 21.7 2.
Emot tuntuivat suosivan poikasten ensimmäisinä elinviikkoina juuri Purolahtea ja siitä varsinkin Viikinojan suun läheistä osaa Purolahden hoitoniitystä. Ne kuljettivat poikueitaan kuitenkin myös Lammassaaren hoitoniitylle ja Lemmenlehtoon. Merihanhiperheet liikkuivat heinäkuussa myös yhdessä, ja monesti niitä näki ruokailemassa esim. Saunalahdella saakka.
Vuonna 2015 merihanhipoikueissa oli 4 ja 5 poikasta (ensimmäiset kuoriutuneet näkyivät 12.5) ja v. 2016 6 ja 4 poikasta (ensimmäiset 9.5). Vuonna 2015 molemmat poikueet selvisivät nuoruuspukuun ja v. 2016 selviytyi toinen poikue kokonaisuudessaan, mutta toisesta menehtyi yksi.
Kahlaajien pesinnästä
Töyhtöhyypän parimäärä pysyi ennallaan hoitoniityillä (10 paria), mutta laski hieman edellisvuodesta pelloilla, jossa pesintää yritti 17 paria (v. 2013 13, v. 2014 18, v. 2015 20 ja v. 2016 21 paria). Hoitoniittyjen niitto kolmena edeltävänä syksynä on varmasti edesauttanut uusien töyhtöhyyppäparien asettumista niityille, joilla v. 2013 pesi vain 2 paria.
Haudonta alkoi viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna: 18.4 näin ensimmäiset kolme hautojaa pelloilla (v. 2016 11.4 jo ensimmäiset yhdeksän hautojaa pelloilla) ja 21.4 neljä hautojaa hoitoniityllä.
Moni laitumilla alkanut haudonta keskeytyi tuntemattomasta syystä, ehkä pakkasten tai laitumilla ajaneen traktorin renkaiden alle, tai kenties petojen toimesta, mutta nopeasti emot munivat uuden pesyeen tilalle. Kun toukotyöt (äestys ja kylvö) alkoivat pelloilla toukokuun ensi päivinä, tuhoutui Gardenian viereiseltä kynnöspellolta ja Kotiniityltä kolme neljästä pesästä. Säästyneelle pellonlohkolle munituista uusintapesyeistä osa tuhoutui toukokuun viimeisellä viikolla, kun kylvötyöt ulottuivat sinne.
Hoitoniityt ovat alttiita vedennousulle ja niin vain kävi tänäkin vuonna, että hyyppien pesät peittyivät vapun tienoilla Purolahdella, mutta 13.5 haudottiin taas kuudessa pesässä. Ensimmäiset vastakuoriutuneet poikaset näkyivät Purolahden hoitoniityllä 7.6. Myös v. 2015 tulva vei munapesyeet ja näin ensimmäiset poikaset vasta 23.5. Vuonna 2016 haudonta onnistui ensimmäisellä kerralla ja poikaset ilmaantuivat jo 7.5.
Havainnoin eri ikävaiheessa olevia töyhtöhyypän poikasia toukokuun toiselta viikolta heinäkuun puoleenväliin sekä Purolahden hoitoniityllä että pelloilla saadakseni selkoa poikasmääristä. Seuraamalla eri ikävaiheessa olevien poikasten esiintymistä pyrin välttämään saman poikasen kahteen kertaan laskemisen. Kaikkiaan näin 18 poikasta kahdeksassa eri poikueessa 13. toukokuuta – 19 kesäkuuta.
Hoitoniittyjen pesinnät tuottivat huonosti poikasia, vain 3 poikasta ja 2 poikuetta, mutta pelloilla sentään 15 poikasta ja 6 poikuetta (v. 2015 oli peltojen ja niittyjen yhteismäärä 52 poikasta ja v. 2016 32 poikasta, joista Purolahden hoitoniityllä 19 ja pelloilla 13). Osa v. 2016 Purolahden hoitoniityn pohjoisosassa (tulvaniityllä) havaitsemistani poikasista oli todennäköisesti syntyisin viereiseltä sänkipellolta, jossa pesi 8 paria (tulvaniityllä 5).
Poikasten kuolleisuus oli suurta. Kahdeksastatoista poikasesta vain kaksi selvisi yli kahden viikon ikään. Viime vuonna näin kanahaukkakoiraan onnistuvan kolmella kerralla neljästä hyypän poikasen saalistuksessa.
Purolahden hoitoniityn niittojen ansiosta on pesivien pikkutyllien määrä kasvanut kyseisellä niityllä. Viime vuonna reviirejä oli ainakin neljä, v. 2015 kolme, v. 2014 kaksi ja v. 2013 yksi. Syystä tai toisesta laski Purolahdella pesivien parien määrä tänä vuonna kahteen (eteläosa 1 ja pohjoisosa 1). Seuranta-alueen parimäärä (8) säilyi kuitenkin lähes ennallaan (v. 2016 9). Purolahdella viihtyy runsaasti pikkutyllejä myös muuttoaikaan esim. 4.5 14 ja 10. – 13.5 16 yksilöä. Nuoria, seuranta-alueella syntyneitä lintuja näkyi seuraavasti: Kyläsaari 19.7 4 (yksi poikue) sekä Fastholman lumenkaatopaikka 21.7 3 (kaksi poikuetta).
.
Tylli pesi Kyläsaaren – Arabianrannan nykyisin suureksi osaksi rakennetulla täyttömaa-alueella v. 1993 – 1994. Vuosina 2015 – 2016 soidinteli ja hallitsi tylli reviiriä Purolahden hoitoniityn eteläosassa, mutta molemmilla kerroilla jäi pesintä kesken, ilmeisesti vedennousun vuoksi. Tänä vuonna oli seuranta-alueella peräti kolme tyllireviiriä (Kyläsaari, Etu-Viikin pellot, Purolahden eteläosa), joista kaksi tuotti myös onnistuneesti poikasia: 6.6 alkaen Kyläsaaressa 4 poikasta ja 7.6 alkaen ainakin 2 poikasta Etu-Viikin pelloilla.
Punajalkaviklon parimäärä on kasvanut seuranta-alueella v. 2013 kahdesta parista viiteen. Pareja ei ole mahtunut pesimään hoitoniityille kuitenkaan kolmea enempää ja uudet parit pesivätkin Purolahden hoitoniityn välittömässä läheisyydessä Etu-Viikin peltojen ojissa. Peltojen parit ruokailevat säännöllisesti hoitoniityllä. Havaitsin punajalkaviklon poikasia tai poikasiin viittaavaa käyttäytymistä seuraavasti: hätäileviä emoja 7.6 alkaen Purolahden hoitoniityn etelä- ja pohjoisosassa (2 paria), hätäilevä emo 21.6 Etu-Viikin pelloilla sekä 1 nuori 18.7 Lammassaaren hoitoniityllä).
Muista kahlaajista havaitsin vain rantasipillä poikasiin viittaavaa käyttäytymistä (hätäilevät emot 14.6 Säynäslahden tervaleppäluhdalla).
Hoitoniityillä pesi kaikkiaan viisi kahlaajalajia (töyhtöhyyppä, punajalkaviklo, pikkutylli, tylli ja taivaanvuohi). Parien yhteismäärä on kasvanut hoitoniityillä v. 2013 kymmenestä yli kahteenkymmeneen pariin (v. 2016 24 ja v. 2017 22 paria) (Taulukko 4). Kasvu ei johdu pelkästään töyhtöhyypän parimäärän kasvusta, sillä myös punajalkavikloja ja pikkutyllejä pesii hoitoniityillä aiempaa enemmän ja tyllikin näyttää liittyneen vakituiseksi pesimälajiksi.
Hoitoniittyjen varpuslinnuista
Hoitoniityillä pesi varpuslintupareja saman verran kuin viime vuonna (88), kun taas lajeja oli tänä vuonna 22 eli kolme enemmän (v. 2016 19 lajia).
Varsinaisia avomaan varpuslintulajeja (niittykirvinen, keltavästäräkki, sitruunavästäräkki, västäräkki, kiuru) oli 27 paria (v. 2016 29).
Vuonna 2013 varpuslintupareja oli 89 ja lajeja 17 (avomaan pareja 22), kun taas v. 2014 pareja oli 99 ja lajeja 20 (avomaan pareja 37) ja v. 2015 63 paria ja 15 lajia (avomaan pareja 28) (Taulukko 3).
Varpuslintujen kokonaisparimäärän pudotus v. 2015 pesimäkaudella selittyy suureksi osaksi v. 2014 myöhäissyksyllä tehdyllä Purolahden hoitoniitylle levinneen ruoikon niitolla, mikä vähensi ruoikkolajeille (ruokokerttunen ja pajusirkku) soveliasta pesimäympäristöä. Jäljelle jääneen ruoikkoalueen ja hoitoniityn reuna-alueiden pensoittumisen myötä muutama puoliavoimen ympäristön varpuslintulaji (pensaskerttu, pajulintu, punakylkirastas) on pesinyt aiempaa useammin Purolahden niityllä.
Niittykirvinen säilytti asemansa Lammassaaren hoitoniityllä (14 paria, kun v. 2015 – 2016 15 paria), mutta Purolahden hoitoniityllä niitä pesi yli puolet vähemmän (3 paria) verrattuna kahteen edelliseen vuoteen (v. 2015 – 2016 7 paria).
Keltavästäräkin alamäki jatkuu hoitoniityillä, sillä niillä pesi vain 5 paria tänä vuonna. Vuonna 2004 niityiltä laskettiin vielä 29, v. 2008 ja 2009 18 ja v. 2010 8 paria, joten suunta on selkeästi vähenevä. Vastaavina vuosina niittykirvisen parimäärä on vaihdellut 12 – 16 välillä.
Peltoalueilla keltavästärkkipareja oli 5 eli samassa määrin kuin neljänä edellisenä vuonna (v. 2013 ja v. 2014 5, v. 2015 6 ja v. 2016 5 paria).
Uhanalaiset ja harvalukuiset seuranta-alueella pesivät lajit (pesineet ainakin jonakin neljästä edellisestä vuodesta) (lintudirektiivin liitteen I (D), v. 2015 uhanalaisluettelon (CR= äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä) sekä aiempien v. 2000 ja 2010 uhanalaisluettelon lajit (uhanalaisuusluokitus merkitty sulkuihin)). Vuosien 2013, 2014, 2015 ja 2016 parien/reviirien määrä ilmoitettu suluissa.
Laji pareja/reviirejä
laulujoutsen D 1 (0, 1, 1, 1)
haapana VU 25 (12, 16, 17, 14)
heinätavi EN 2 (1, 3, 3, 2)
punasotka EN 0 (1, 0, 0, 1)
tukkasotka EN 1 (3, 2, 1, 1)
isokoskelo VU 3 (2, 3, 3, 3)
tukkakoskelo EN 1 (1, 1, 2, 2)
ruisrääkkä D 1 (1, 1, 1, 0)
silkkiuikku NT 64 (45, 46, 44, 49)
kaulushaikara D 1 (1, 3, 1, 1)
ruskosuohaukka D 1 (0, 0, 0, 1)
kanahaukka NT 2 (1, 1, 1, 2)
luhtahuitti EN/D 3 (1, 2, 10, 6)
liejukana VU 0 (0, 1, 1, 1)
nokikana EN 35 (21, 39, 38, 31)
kurki D 1 (0, 0, 1, 1)
pikkutylli NT 8 (3, 4, 8, 9)
tylli NT 3 (0, 0, 1, 1)
rantasipi (NT (2010)) 12 (7, 10, 9, 10)
punajalkaviklo VU 5 (2, 3, 4, 4 )
taivaanvuohi VU 6 (5, 8, 9, 8)
käki (NT (2000)) 1 (1, 1, 2, 0)
tervapääsky VU pesii, ei tietoa parimääristä
pikkutikka (VU (2000)) 6 (6, 6, 7, 5)
käenpiika (NT (2010)) 1 (3, 2, 2, 0)
haarapääsky NT 10 – 20 (ei arviota parimääristä v. 2013 – 2015, v. 2016 10 – 20)
räystäspääsky EN 0 – 5 (ei arviota parimääristä v. 2013 – 2015, v. 2016 5 – 10)
niittykirvinen NT 17 (10, 19, 22, 21) hoitoniityt (myös pelloilla pesii joitain pareja)
sitruunavästäräkki EN 1 (3, 2, 1, 1)
keltavästäräkki NT 5 (6, 11, 4, 7) hoitoniityt (pelloilla 5 (5, 5, 6, 5))
kivitasku NT 5 (5, 8, 6, 7)
pensastasku (NT (2000)) 2 (2, 3, 1, 2)
ruokosirkkalintu EN 0 (1, 0, 1, 0)
rastaskerttunen VU 8 (8, 9, 6, 6)
sirittäjä (NT (2010)) 10 (10, 20, 20, 8)
tiltaltti (VU (2000)) 2 (0, 1, 2, 3)
pikkusieppo D 3 (0, 0, 0, 2)
viiksitimali VU 5 – 10 (0, 2, 5, 10)
pussitiainen EN 1 (3, 0, 0, 1)
pikkulepinkäinen D 1 (2, 2, 2, 2)
kottarainen (NT (2000)) 21 (30, 31, 26, 18 (pöntöt ja luonnonkolot, Eero Haapanen))
varpunen VU pesii (koetila), arvio parimäärästä 10 – 20 (10 – 20, 10 – 20, 10 – 20, 10 – 20)
viherpeippo VU pesii, ei tarkkaa tietoa parimääristä (8 reviirihavaintoa)
punatulkku VU 2 (v. 2013 – 2015 enintään muutamia pareja, v. 2016 2)
punavarpunen NT 20 (20, 20, 20, 30)
pajusirkku hoitoniityillä 15 (19, 17, 10, 11), koko Natura-alueen parimääriä ei ole selvitetty vuosina 2013 – 2017 (v. 2012 134)
peltosirkku EN, D 0 (1, 1, 0, 1)
Uhanalaiset/harvalukuiset lajit, jotka havaittiin pesimäaikaan sopivassa pesimäympäristössä, mutta eivät pesineet tai pesintä epätodennäköinen:
jouhisorsa EN, punasotka EN, pikku-uikku EN, liejukana VU, kuovi NT, pikkulokki D, palokärki D, valkoselkätikka EN/D, mustaleppälintu (NT (2010)), ruokosirkkalintu EN, pähkinänakkeli VU, kuhankeittäjä (NT (2010)).
Uhanalaiset/harvalukuiset lajit, jotka ruokailivat pesimäaikaan säännöllisesti alueella:
valkoposkihanhi D, sääksi D (NT (2010)), merikotka VU,D, naurulokki VU, selkälokki EN, merilokki NT, räyskä D (NT 2010)), kalatiira D, lapintiira D
Joitain vähälukuisia lajeja
Fasaanilla oli reviiri Etu-Viikin pelloilla ja Kivinokassa. Pikkutikkoja pesi kuusi paria (Kuusiluodossa, Pornaistenniemessä, Viikin vanhan puhdistamon alueella, Keinumäellä, Ryönälahden tervaleppäluhdalla ja Saunalahdella). Rytikerttusia havaitsin kaikkiaan 31 reviirillä (v. 2013 18, v. 2014 24, v. 2015 22, v. 2016 23). Pikkusiepolla oli reviirit Kivinokan vanhassa metsässä (2) ja onnistunut pesintä Mölylän metsässä. Kultarintoja oli tänä vuonna runsaasti, yhteensä 29 reviiriä (v. 2015 25, v. 2016 17), eniten Fastholmassa (9). Kaikki peukaloisten 5 reviiriä olivat lahden itärannalla (v. 2016 8). Puukiipijäreviirejä oli 11, kahta lukuun ottamatta itärannan metsissä (v. 2016 9). Närhiä näkyi pesimäaikaan Kivinokan vanhassa metsässä ja Mölylässä, kuten myös punatulkkuja. Kuten viime vuonna, urpiaisella oli reviiri Fastholmassa ja 9.8 paikalta rengastettiin 2 nuorta lintua (Markku Mikkola-Roos).
Kattavampaa tietoa Vanhankaupunginlahden linnustonseurannasta löytyy Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisusta (20/2013): Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustonseuranta 2012. Vuosien 2000 – 2012 yhteenveto. Mikkola-Roos Markku; Rusanen Pekka; Lehikoinen Aleksi; Haapanen Eero; Pynnönen Petro; Sarvanne Hannu.
Yleisempää Viikki – tietoutta voi ammentaa kirjasta: Mikkola – Roos M. & Yrjölä R. toim. 2000: Viikki – Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa, Tammi.
Ja jos kiinnostusta Vanhankaupunginlahden kosteikkoalueen hoitoon riittää, tähänkin kannattaa tutustua: Yrjölä, R., Salomäki, P., Virtanen, T., Tuurnala, P. & Friman, M.: Vanhankaupunginlahden lintuvesi – Natura 2000 – alueen hoito- ja käyttösuunnitelma 2015 – 2024 – Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisu 10/2016.
Kirjallisuus:
Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. – Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki.
Kartta (Laskenta-alue)
Vanhankaupunginlahden linnuston seurantalaskenta v. 2016
Hannu Sarvanne
Vanhankaupunginlahden pesimälinnuston tilaa seurataan alueen hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti vuosittaisilla lintulaskennoilla. Tein laskennat tänä vuonna Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen toimeksiannosta ja Suomen ympäristökeskuksen ohjeistamana.
Tutkimusalue ja -menetelmät
Tutkimusalue käsittää pesivien vesilintujen, kahlaajien ja lokkilintujen sekä vesilintujen poikuelaskentojen osalta koko Vanhankaupunginlahden kosteikkoalueen (Viikin – Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue ja Natura – 2000 – alue), laajuudeltaan hieman yli 300 ha. Kosteikkoalueelle perustetuilta hoitoniityiltä (Lammassaari/Ruohokari ja Purolahti) kartoitetaan koko linnusto. Niittämällä ja laiduntamalla hoidettavien niittyjen yhteispinta-ala on nykyisellään 32 ha (v. 1993 perustettu Lammassaari/Ruohokari 19 ha ja v. 2003 perustettu Purolahti 13 ha).
Koska seurantalaskennoissa ei selvitetä kaikkien pesimäympäristöjen parimääriä (esim. suuri osa metsälajeista ja osa ruoikkolajeista jää laskentojen ulkopuolelle), on tuloksissa edustettuna vain osa lahden pesimälajeista. Koko Natura 2000 – alueen kattavat, myös ruoikkoalueet sisältävät pesimälinnuston kartoitukset on tehty Suomen ympäristökeskuksen toimesta viimeksi v. 2004, 2007 ja 2012.
Saarilta ja lahden ranta-alueiden metsistä sekä täyttömaa-alueilta huomioin vain uhanalaiset ja harvalukuiset pesimälajit. Niitä sekä yölaulajia etsin myös kosteikkoaluetta laajemmalta alueelta, joka rajautui Viikintien, Herttoniemen metsäselänteen, Itäväylän, Hermannin rantatien ja Hämeentien väliin.
Käytin laskennassa v. 1986 alkaen Vanhankaupunginlahden linnuston seurannassa käytettyjä menetelmiä. Näihin sisältyi:
– Koko lahden kattavat kiertolaskennat (vesilinnut, kahlaajat, lokkilinnut) (5): 23.4, 4.5, 11.5, 20.5, 27.5 sekä samalla reitillä tehdyt poikuelaskennat (3): 20.6, 30.6 ja 10.7.
– Hoitoniittyjen kartoituslaskennat (5): 2.5, 9.5, 18.5, 25.5, 1.6
– Yölaulajalaskennat (3): 20.4, 18.5, 1.6
– Pikkutikkojen pesien etsintä (2): 14. ja 15.6
– Uhanalaisten ja harvalukuisten lajien havainnointi laskentojen ohessa ja laskentojen ulkopuolisina päivinä.
Varmistaakseni erityisesti vesilintulaskentojen oikean ajoittumisen seurasin lepäilijämäärien kehittymistä tekemällä varsinaisten kiertolaskentojen ulkopuolisia kiertolaskentoja maaliskuulta alkaen (Taulukko 1). Vesilintulaskentojen ohella keräsin tietoa myös kahlaajien lepäilijämääristä, erityisesti Purolahden, mutta myös Lammassaaren hoitoniityllä (Taulukko 2).
Joidenkin lajien parimäärien varmistaminen vaati varsinaisten laskentojen ulkopuolella tehtyä retkeilyä (esim. yölaulajat).
Vesilintujen parimäärät tulkitsin lajin arvioitua pesinnän alkua lähimmän laskennan perusteella. Kahlaajareviirien tulkinnassa vaadittiin vähintään kaksi havaintoa, joista toisen tuli ilmaista pesintää tai reviirikäyttäytymistä. Hoitoniittyjen linnustokartoitukset toteutin yleisten kartoitusohjeiden mukaisesti (Koskimies & Väisänen 1988). Laskennan aikana merkitsin havainnot maastokartoille, joista siirsin ne myöhemmin lajikohtaisille yhteenvetokartoille. Reviirin tulkintaan vaadittiin vähintään kaksi lähekkäistä havaintoa, joista toisen tuli ilmaista pesintää tai reviirikäyttäytymistä.
Telkän, isokoskelon, uuttukyyhkyn ja kottaraisen parimäärät selvitti uuttuja tarkistanut Eero Haapanen, ja hän auttoi myös harmaahaikaran pesintöjen seurannassa.
Vesilintujen ja nokikanan poikastuottoa arvioin vertaamalla pesivien parien määrää poikaslaskennoissa havaittujen vähintään neliviikkoisten poikasten määrään.
Olosuhteet
Touko- ja kesäkuu olivat keskimääräistä lämpimämpiä (Hki Kaisaniemi, toukokuun keskilämpötila 13,8 °C/1981 – 2010 10,2 °C, kesäkuu 15,3 °C/14,6 °C). Toukokuussa satoi normaalia vähemmän (Hki Kaisaniemi 8 mm/ 1981 – 2010 37 mm), mutta kesäkuussa enemmän (140 mm/ 1981 – 2010 57 mm). Merivesi pysytteli lähes yhtäjaksoisesti hieman teoreettista keskiveden korkeutta alempana toukokuun alusta heinäkuun alkuun, poikkeuksena toukokuun lopun (n + 15 cm) ja kesäkuun lopun (n. + 20 cm) lyhyet vedennousut. Huhtikuun loppuviikon vedennousu peitti Purolahden hoitoniityn kokonaisuudessaan useaksi päiväksi.
Koska kevät oli melko varhainen (lahti vapaa jäistä 6.4) ja eteni ilman takatalvia, tein ensimmäisen kiertolaskennan tavallista aikaisemmin. Varhaisen kevään vuoksi monet vesilintupoikueet kuoriutuivat hieman normaalia aiemmin, joten aloitin myös poikuelaskennat n. viikkoa aiemmin kuin ”normaalikeväinä”.
Tulokset
Vuoden 2016 parimäärät/reviirit (suluissa v. 2013, v. 2014 ja v. 2015)
Vesilinnut
Sinisorsa 135 (61, 123, 110), haapana 14 (12, 16, 17), tavi 12 (7, 14, 18), lapasorsa 7 (7, 8, 5), harmaasorsa 3 (1, 2, 3), heinätavi 2 (1, 3, 3), isokoskelo 3 (2, 3, 3), tukkakoskelo 1 (1, 1, 2), telkkä 44 (34, 37, 38), tukkasotka 1 (3, 2, 1), punasotka 1 (1, 0, 0), silkkiuikku 49 (45, 46, 44), laulujoutsen 1 (0, 1, 1), kyhmyjoutsen 8 (6, 7, 6), kanadanhanhi 3 (0, 2, 4), merihanhi 2 (0, 0, 2), nokikana 31 (21, 39, 38).
Pesiviä vesilintulajeja havaitsin 17 (kun rantakanoihin luettava nokikana lasketaan mukaan) eli yhtä paljon kuin viime vuonna, mikä on eniten v. 1986 alkaneissa seurantalaskennoissa (v. 2013 14, v. 2014 16). Kuuden lajin parimäärä väheni v. 2014 verrattuna (haapana, tavi, heinätavi, tukkakoskelo, kanadanhanhi, nokikana) ja viiden kasvoi (sinisorsa, lapasorsa, telkkä, silkkiuikku, kyhmyjoutsen). Punasotkan pesintä varmistui parin vuoden tauon jälkeen.
Vesilintujen kokonaisparimäärä (315) kasvoi hieman viime vuodesta (295), ollen myös suurempi kuin v. 2014 (305), jolloin pareja oli eniten sitten v. 1992. Vuosina 2010 – 2013 parimäärä vaihteli 183 – 233 välillä (suurin osa vesilinnuston kokonaisparimäärän vaihtelusta selittyy sinisorsan runsauden vaihtelulla).
Sinisorsien parimäärät Vanhankaupunginlahdella ovat olleet v. 2014 – 2016 110 – 135 paria ja näin ollen selvästi suurempia kuin v. 2010 – 2013 (61 – 84 paria).
Haapanan ja tavin parimäärät olivat keskitasoa verrattuna kolmeen edelliseen vuoteen. Tavien määrät ovat vaihdelleet v. 2009 – 2015 7 – 18 ja haapanan 10 – 17 parin välillä. Tavi on aavistuksen runsastunut Vanhankaupunginlahdella 2000 – luvun alkuun nähden (v. 2000 – 2008 2 – 8 paria).
Telkkäpareja oli 44, jos parimääräksi tulkitaan aloitettujen pesintöjen määrä (pönttöön munittu). Telkkänaarailla on kuitenkin tapana munia useampaan pönttöön, vaikka ne eivät itse aikoisikaan hautoa niitä (loispesintää) – tällaiset pesät jäävät usein vaille varsinaista emoa, mutta osaa näistäkin pesistä voidaan hautoa. Tänä vuonna munat haudottiin 30 pöntössä loppuun, joten minimimäärä pareja olisi 30.
Nokikana ei ollut yhtä lukuisa kuin kahtena edellisenä vuonna (v. 2014 niitä pesi enemmän kuin yhtenäkään aiempana seurantalaskentavuonna, 39 paria). Pesinnän aloitti kuitenkin 31 paria, eli selvästi suurempi joukko kuin notkahdusvuonna 2013 (21 paria).
Silkkiuikuille ei ollut kovinkaan hyvin tarjolla ylivuotisten ruokojen peittämiä ruokosaarekkeita pesäpaikoiksi Kivinokan pohjoisrannalla ja Saunalahden edustalla, mutta tilanne ei ollut yhtä huono kuin v. 2015. Tuolloin aallokko huuhtoi ruokokatteen ennen pesimäkauden alkua kokonaan pois, joten silkkiuikut joutuivat rakentamaan pesänsä vähemmän tukeville alustoille ja katteen puuttuessa lähemmäs vedenpintaa. Silkkiuikkujen pesät olivat siis tänä vuonna hieman paremmassa suojassa vedennousuilta ja aallokolta.
Kahlaajat
Punajalkaviklo 4 (2, 3, 4): Purolahti eteläosa 1 pari, Purolahti pohjoisosa(tulvaniitty)/Etu-Viikin pellot 2 paria sekä Lammassaaren hoitoniitty 1 pari. Pikkutylli 9 (3, 4, 8): Purolahti eteläosa 2, Purolahti pohjoisosa(tulvaniitty) 2, Lammassaaren hoitoniitty 2, Kyläsaari 2, Fastholman lumenkaatopaikka 1. Tylli 1 (0, 0, 1): Purolahti eteläosa. Töyhtöhyyppä 31 (15, 23, 27): Hoitoniityillä yhteensä 10 paria (v. 2013 2, v. 2014 5 ja v. 2015 7) (Lammassaaren hoitoniitty 2, Purolahti eteläosa 3, Purolahti pohjoisosa (tulvaniitty) 5). Lisäksi Etu-Viikin pelloilla 21 paria (v. 2013 13, v. 2014 18, v. 2015 20), josta navetan edustan pelloilla 16 paria (v. 2013 8, v. 2014 11 ja v. 2015 15), Kotiniityllä 3 paria (5, 6, 2) ja Gardenian pellolla 2 (0, 1, 3). Rantasipi 10 (7, 10, 9): Kivinokan länsikärki, Kivinokan pohjoisranta, Saunalahti, Fastholma, Hakalanniemen eteläranta, Klobben – Lammassaari, Kuusiluoto, Säynäslahden tervaleppäluhta, Pornaistenniemi/Verkatehtaanpuisto, Kyläsaari. Lehtokurppa 3 (1, 2, 2): reviirit: Kivinokka − Saunalahti – Fastholma, Pornaistenniemi – Lammassaari ( − Hakalanniemi?) ja Keinumäki – Hakalanniemi – Mölylä. Meriharakka 1 (0, 2, 2 ): Kyläsaari. Taivaanvuohi 8 (5, 8, 9): Lammassaaren hoitoniitty 2, Pornaistenniemi – Lammassaari 2, Säynäslahti 1, Purolahti 2, Ryönälahti 1 pari.
Lokkilinnut
Seuranta-alueelta ei löytynyt lokkilintujen pesiä. Alueen reunoilla pesinee jokunen pari selkälokkeja (Kyläsaari, Arabianranta, Viikin vanha puhdistamo (?)) sekä kalalokkeja joitain pareja (Arabianranta).
Leposaaren SW-puolen luodolla, seuranta-alueen välittömässä läheisyydessä, on pieni lapintiirakolonia. Eero Haapanen kävi luodolla 24.5, ja havaitsi 9 lapintiiran munapesää (1 x 1, 7 x 2 ja 1 x 3 munaa). Pesintä kuitenkin epäonnistui, sillä 20.6 ei luodoilla näkynyt edes vanhoja lintuja. Viime vuonna luodolla oli 17 lapintiiraa, mutta vain 3 munapesää (v. 2014 luodolla 10 hautovaa (Eero Haapanen)). Matalalla luodolla vähäinenkin vedennousu yhteistyössä aallokon kanssa tuhoaa munapesät.
Vanhankaupunginlahdella ruokailee runsaasti kalatiiroja (toukokuussa muuttoajan jälkeen samanaikaisesti n. 50 yksilöä) sekä naurulokkeja (n. 200 – 300 yksilöä), joista suuri osa pesinee Kulosaaren/Mustikkamaan/Korkeasaaren ympäristön luodoilla. Muutamia nuoria naurulokkeja näkyi lahdella 20.6 alkaen, mutta nämä eivät liene lähtöisin Vanhankaupunginlahdelta.
Hoitoniittyjen varpuslinnut
Kiuru 0 (2, 3, 1). Niittykirvinen 21 (10, 19, 22): Lammassaari 14 (7, 15, 15), Purolahti 7 (3, 4, 7), joista 6 tulvaniityllä ja 1 hoitoniityn eteläosassa. Västäräkki 1 (1, 2, 1): Lammassaari. Keltavästäräkki 7 (6, 11, 4): Lammassaari 3 (5, 9, 2), Purolahti 4 (1, 2, 2), joista 3 tulvaniityllä ja 1 hoitoniityn eteläosassa. Sitruunavästäräkki 0 (3, 2, 0) – kuitenkin yksi pari pesi Pornaistenniemen ja Lammassaaren välisen pitkospuupolun Pornaistenniemen päässä, katselulavan ja rannan välisessä ruoikossa. Pensastasku 2 (2, 2, 1): Purolahti (tulvaniitty). Punakylkirastas 1 (0, 1, 0): Purolahti (tulvaniitty) 1 (0, 0, 0), Lammassaari 0 (0, 1, 0). Räkättirastas 3 (0, 0, 2): Purolahti (tulvaniitty) 1 (0, 0, 0), Lammassaari 2 (0, 0, 2). Lehtokerttu 1 (0, 0, 0): Purolahti (tulvaniitty). Pensaskerttu 5 (2, 2, 3): Purolahti (tulvaniitty). Hernekerttu 1 (1, 0, 0): Purolahti 1 (1, 0, 0). Ruokokerttunen 12 (30, 22, 8): Lammassaari 1 (8, 4, 1), Purolahti 11 (22, 18, 7). Rytikerttunen 2 (2, 2, 3): Lammassaari. Pajulintu 4 (1, 3, 2): Purolahti (tulvaniitty) 2 (0, 1, 2) Lammassaari 2 (1, 2, 0). Talitiainen 2 (2, 2, 1): Purolahti 1 (1, 1, 0), Lammassaari 1 (1, 1, 1). Sinitiainen 1 (1, 2, 1): Purolahti 0 (0, 1, 1), Lammassaari 1 (1, 1, 0). Pikkulepinkäinen 2 (1, 1, 1): Purolahti (tulvaniitty) – navetan edustan pellot. Kottarainen 3 (2, 1, 3): Lammassaari 2 (2, 1, 2), Purolahti 1 (0, 0, 1). Peippo 3 (3, 2, 3): Lammassaari 3 (2, 2, 1), Purolahti 0 (1, 0, 2). Punavarpunen 5 (3, 4, 2): Purolahti 4 (3, 3, 2), Lammassaari 1 (0, 1, 0).
Keltasirkku 1 (0, 0, 0): Purolahti (tulvaniitty). Pajusirkku 11 (19, 17, 10): Lammassaari 4 (4, 5, 3), Purolahti 7 (15, 12, 7).
Rantakanat ja yölaulajat
Liejukana 1 (0, 1, 1): vanhan puhdistamon allas. Luhtakana 18 (4, 5, 24): Säynäslahti – Pornaistenniemen ja Keinumäen lampareet 13 reviiriä, Lammassaaren pitkosten varsi 3, Purolahti 1, Saunalahti 1. Luhtahuitti 6 (1, 2, 10): Säynäslahti 4, Pornaistenniemen etulampare 2. Kaulushaikara 1 (1, 3, 1): Pornaistenniemen – Keinumäen lampareet. Rastaskerttunen 6 (8, 9, 6): Saunalahti 3, Ryönälahti 1, Purolahti 1, Pornaistenniemen lampareet 1. Viitakerttunen 28 (30, 30, 17): tasaisesti seuranta-alueen puoliavoimissa pensaikoissa. Luhtakerttunen 9 (10, 13, 12): erityisesti Pornaistenniemen ja Lammassaaren välisen ruoikon pajukoissa (3 laulavaa) sekä Kivinokan etelärannalla (3 laulavaa 100 m matkalla). Pensassirkkalintu 1 (0, 0, 0): Viikinojan E-puoli. Satakieli 50 (69, 56, 48): tiheimmillään Pornaistenniemessä, jossa 10 reviiriä ja Fastholmassa, jossa 6 reviiriä.
Petolinnut
Kanahaukkoja pesi kaksi paria. Molemmat parit saivat poikaset lentoon (4 poikasta ja 2 poikasta). Tapio Solonen rengasti molempien pesyeiden poikaset. Ruskosuohaukkapari soidinteli ja rakensi pesää Säynäslahdelle, mutta yritys epäonnistui tuntemattomasta syystä. Lehtopöllöjä pesi kaksi paria. Maaliskuun ensimmäisellä viikolla kuoriutuneessa poikueessa oli 7 ja toisella viikolla kuoriutuneessa 4 poikasta (Eero Haapanen). Sarvipöllöllä oli reviiri Lammassaaren – Pornaistenniemen alueella, mutta pesintä ei varmistunut.
Nuolihaukan pesintää ei tänä vuonna todettu Vanhankaupunginlahden alueella. Aikuisia lintuja näkyi läpi kesän lahdella.
Uuttukyyhky
29 aloitettua pesintää uutuissa huhti – toukokuun 1. tarkastuskierroksella (Eero Haapanen) (sekä v. 2013 että v. 2014 33 ja v. 2015 27). Yksi pari sai aikaan neljä onnistunutta pesintää Lammassaaressa. Useissa pöntöissä oli kolme pesyettä.
Nisäkäspetojen mahdollisesti aiheuttamia pesätuhoja oli pöntöissä tänä vuonna vain muutamia. Viime vuoden elokuussa näädän epäiltiin tyhjentäneen 10 uuttukyyhkyn pesää Kuusiluodossa ja samoihin aikoihin joutui emoja saaliksi neljässä eri pöntössä.
Muita huomionarvoisia lajeja:
Kurki
Kurkipari asettui viimevuotiseen tapaan Lammassaaren hoitoniitylle. Pari soidinteli niityllä ja viihtyi pääasiassa sen länsiosassa 25.3 – 20.5. Huhtikuun puolenvälin jälkeen, mahdolliseen haudonta-aikaan, oli lyhyen aikaa (19. – 22.4) näkyvillä vain yksi lintu. Kuten viime vuonna, poikasia ei niitylle kuitenkaan ilmaantunut.
Harmaahaikara
Klobbenin koloniassa oli 37 asuttua pesää (v. 2013 22, v. 2014 26, v. 2015 35). Kaikkiaan risupesiä oli Klobbenilla 44 (Eero Haapanen). Asuttujen pesien tarkkaa määrää ei pysty enää pesimäaikaan näkemään Mölylän kalliolta tai muulta tähystyspaikalta, sillä lehvästö peittää osan pesistä jo varhain. Lisäksi uudet pesät peittävät vanhoja pesiä taakseen.
Ensimmäiset poikaset kurkkivat pesän reunan yli 10.5 (v. 2015 12.5), mutta poikasia kuoriutui jo muutamia päiviä tätä ennen, sillä emot sekä ruokkivat että kaitsivat näkymättömissä olevia poikasia. Haudonta-ajan ja poikasten iän huomioon ottaen haudonta oli alkanut huhtikuun ensimmäisellä tai toisella viikolla. 23.5 näkyi pesissä jo 23 poikasta kymmenessä pesässä. Poikaset olivat tuolloin kooltaan n. 1/3 – 1/2 aikuisista. Suurimmat määrät poikasia näin 20.6 (53 pesäpoikasta pesissä ja 2 juv Lammassaaren hoitoniityn vesirajassa), 28.6 (43 isoa pesäpoikasta pesissä tai pesän viereisillä oksilla ja 16 juv Lammassaaren hoitoniityn vesirajassa) ja 30.6 (28 isoa pesäpoikasta pesissä ja oksilla sekä 25 juv Lammassaaren ja Purolahden hoitoniityillä ja vesirajassa). Poikasmäärä vaihteli pesissä yhdestä neljään (20.6 näkyi pesissä 2 x 1, 4 x 2, 6 x 3 ja 6 x 4 poikasta (n = 18)). Lehvästön kasvun jälkeen osa pesistä jäi piiloon, ja poikasten havaitseminen vaikeutui. Poikasmäärä sellaisissa pesissä, joissa näin poikasia oli 20.6 2,9, 28.6 2,3 ja 30.6 2,3. Asuttua pesää kohden poikasmäärä oli kuitenkin pienempi, 1,6 (59/37). Vuonna 2013 poikastuotto oli 3,1 (69/22), v. 2014 2,3 (60/26) ja v. 2015 2,1 (73/35) asuttua pesää kohden. Poikasmäärä näyttäisi vähenevän, mutta kolonian kasvun myötä myös näkyvyys pesille on vaikeutunut, sillä pesät peittävät toisiaan taakseen.
Vesilintujen pesinnän onnistuminen
Sinisorsan pesintä sujui viime vuoteen nähden heikommin, eli useimpien vuosien tapaan normaalin huonosti. Havaitsin poikuelaskennoissa (20.6, 30.6 ja 10.7) eri poikueiksi tulkittuja kaikenikäisiä poikueita 13 (v. 2013 10, v. 2014 15, v. 2015 21). Parimäärään suhteutettuna siis noin kymmenesosa pareista (9 %) sai tänä vuonna poikueen vesille (poikueita 13/pareja 135 = 0,09, kun täydellinen onnistuminen, eli kaikki parit saisivat poikueen vesille, olisi 1,0). Vastaavasti v. 2013 10/61 = 0,16, v. 2014 15/123 = 0,12 ja v. 2015 21/110 = 0,19.
Varttuneita poikueita (n. neljän viikon ikään ehtineitä) havaitsin 8 (v. 2013 6, v. 2014 7 ja v. 2015 11). Näin ollen vain 5 % pareista sai kasvatettua poikueensa turvalliseen ikään (8/135 = 0,05), kun taas v. 2013 13 % (8/61 = 0,13), v. 2014 6 % (7/123 = 0,06) ja v. 2015 10 % (11/110 = 0,10). Vain noin puolet vesille päässeistä, pienien poikasten poikueista menehtyi siis tänä vuonna ennen neljättä viikkoa. Menetys on kuitenkin samansuuruinen kuin v. 2014 ja 2015, kun taas v. 2013 vesille päässeistä poikueista suurin osa varttui isoiksi.
Eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikoko oli 5,3, kun taas v. 2013 poikasia oli 3,5, v. 2014 5,2 ja v. 2015 4,6. Isoja, yli kymmenen pienen poikasen poikueita näkyy hieman ennen juhannusta alkavissa poikuelaskennoissa aina kovin vähän, sillä poikasten hävikki on pian kuoriutumisen jälkeen toukokuun viimeisellä puoliskolla suuri. Poikuehavainnoissa korostuvatkin varttuneet poikueet. Varttuneiden poikueiden keskikoko olikin lähellä poikuelaskennoissa eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikokoa, eli 5,8 (v. 2013 3,7, v. 2014 4,9 ja v. 2015 5,0).
Aina löytyy emoja, jotka onnistuvat varjelemaan poikueensa lähes kokonaisuudessaan untuvikoista nuoruuteen. Johtuneeko emojen kokeneisuudesta vai siitä, missä vastakuoriutuneet poikaset ovat lähteneet ensimmäistä kertaa vesille vai kenties molemmista − turvallisuus pienille poikasille vaihtelee varmaankin eri puolilla Vanhankaupunginlahtea. Joka tapauksessa tämän, kuten aiempien vuosien laskennoissa näkyi joitakin isoja poikueita, jotka olivat ehtineet lähes nuoruuspukuun, esimerkiksi 30.6 havaitsin kolme noin viiden – kuuden viikon ikäistä poikuetta, joissa ui 6, 8 ja 9 poikasta.
Poikuekoon väheneminen pian kuoriutumisen jälkeen on havaittavissa ennen poikuelaskentoja tekemistäni poikuehavainnoista. Aikavälillä 16.5 – 30.6 oli poikueissa keskimäärin 7,8 poikasta (203 poikasta/26 poikuetta), kun taas 1.6 – 17.6 enää 5,1 (112 poikasta/22 poikuetta). Osa havainnoista saattaa koskea samoja poikueita.
Sinisorsapoikueita lienee liikkunut Vanhankaupunginlahdella hieman enemmän kuin mitä onnistuin havaitsemaan, sillä poikueita uiskentelee ruoikon ja hoitoniittyjen reuna-alueiden lisäksi ruoikon sokkeloissa, mistä niitä on vaikea havaita. Osa poikueista saattaa hieman vartuttuaan myös poistua emon perässä lahdelta. Toisaalta havainnointipaikat kattavat suurimman osan poikueiden todennäköisistä ruokailupaikoista enkä siksi usko havaitsematta jääneiden poikueiden osuutta kovin suureksi.
Yhtenä syynä pesinnän epäonnistumiseen haudontavaiheessa on ihmisten aiheuttama tahaton häirintä. Rantametsissä liikkuvat ulkoilijat sekä vapaana juoksevat koirat pelottavat hautovan naaraan pesältä, jolloin munat jäävät alttiiksi esimerkiksi varislinnuille. Munia kadonnee myös minkkien, supikoirien ja kettujen toimesta. Pieniä poikasia syövät sekä varikset että isot lokkilinnut. Yleisön valistus sekä hyvin hoidettu, mutta harva polkuverkosto, ovat yksi keino haudonta-aikaisen häirinnän vähentämiseksi.
Myös ravintopula poikasaikana, eli hyönteisten ja muiden pienten selkärangattomien väheneminen rehevöitymisen, särkikalojen aiheuttaman ravintokilpailun ja joinakin vuosina kylmien säiden myötä, lisää pienten poikasten kuolleisuutta.
Haapanan poikasia havaitsin 11 (1, 2, 3 ja 5 pull) neljässä eri poikueessa 10. – 30.6 välisenä aikana Purolahdella, Lammassaaren hoitoniityn edustalla ja Pornaistenniemen etulampareella (v. 2015 19 poikasta neljässä poikueessa).
Tavipoikueita havaitsin vain yhden (6 pull 9.6 Purolahdella), kun taas viime vuonna kolme (1, 4 ja 8 pull). Tavipoikueiden suurempi määrä v. 2015 saattoi johtua siitä, että useat puolisukeltajasorsapoikueet, mm. sinisorsat, tavit ja lapasorsat, ruokailivat näkyvästi Purolahden hoitoniityn pohjoisosassa (tulvaniityllä). Korkean veden ja sateisuuden vuoksi tulvaniitty oli tuolloin veden vallassa ja oivallinen paikka poikueiden ruokailla. Tämä voi myös olla osasyynä sinisorsapoikueiden suurempaan määrään v. 2015 poikuelaskennoissa. Tänä vuonna samainen niitty kuivui jo ennen kesäkuun alkua eikä sorsapoikueita paikalla näkynyt.
Harmaasorsapoikueita näkyi yksi Pornaistenniemen etulampareella (27.5 alkaen 8 pull). Vuonna 2015 ruokaili samalla lampareella kaksi poikuetta (1 ja 8 pull).
Telkkien poikastuotto oli hieman parempi kuin sinisorsilla: 44 aloitettua pesintää tuotti 5 varttunutta poikuetta (5/44 = 0,11), kun taas v. 2013 vähintään neliviikkoisia poikueita näkyi 10 (10/34 = 0,29), v. 2014 3 (3/37 = 0,08) ja v. 2015 4 (4/38 = 0,10). Varttuneiden poikueiden keskikoko oli 5,0 (v. 2013 2,1, v. 2014 6,0 ja v. 2015 2,5).
Aikavälillä 16.5 – 17.6 (11 havaintopäivää) eli ennen poikuelaskentoja näin 106 untuvikkoa eri poikueiksi tulkitsemissani 16 poikueessa (keskimääräinen poikuekoko 6,6 (sisältää kaikenikäiset poikaset)), kun varsinaisissa poikuelaskennoissa (20.6, 30.6 ja 10.7) näkyi enää 43 poikasta 9 poikueessa (keskimääräinen poikuekoko 4,8). Välittömästi poikueiden kuoriutumisaikaa seuraavana kahtena viikkona (16.5 – 30.5) poikueiden keskimääräinen koko oli vielä 8,9 (71 poikasta 8 poikueessa, vaihteluväli 1 – 15 poikasta). Vuoden 2013 poikuelaskennoissa oli kaikkien poikueiden keskimääräinen poikuekoko 2,2, v. 2014 5,5 ja v. 2015 2,8.
Isoiksi varttuneista poikasista (yhteensä 25) suuri enemmistö viihtyi puhdistamon altaassa, mutta joitain yksittäisiä poikasia myös lampareissa (Pornaistenniemen etulampare) sekä Purolahdella ja Saunalahdella.
Nisäkäspetojen aiheuttamia tuhoja ei telkkien pöntöissä tänä vuonna ollut. Vain yhdessä pöntössä oli rikotut munat.
Silkkiuikkujen poikuemäärä oli hyvä: 49 paria tuotti 28 poikuetta (sekä v. 2013 että v. 2014 13 poikuetta ja v. 2015 12). Varttuneita poikueita näkyi kuitenkin vain 8 (joissa yhteensä 14 poikasta). Silkkiuikkupareista osa kuljettaa poikueensa pois Vanhankaupunginlahdelta, kun poikaset ovat melko pieniä – tästä syystä varttuneiden poikueiden määrä voi olla todellisuudessa hieman havaittua suurempi.
Vuonna 2013 näkyi 6 varttunutta poikuetta ja niissä 10 poikasta, v. 2014 3 ja niissä 5 poikasta, mutta v. 2015 vain yksi, jossa yksi poikanen – tuolloin enemmistö silkkiuikuista menetti ensimmäisen munapesyeensä vedennousussa ja aallokossa eivätkä uusintapesyeiden poikaset ehtineet kasvaa isoiksi poikuelaskentoihin mennessä. Tänä vuonna ei vedenpinta noussut liiaksi haudonta-aikana.
Nokikanan pesintä sujui yhtä huonosti kuin viime vuonna. Poikueita näkyi vähän ja ne olivat pieniä. Havaitsin eri poikueita 10 (pareja oli 31, eli poikueita/pareja = 0,32) eli kolmasosa pareista sai poikueen vesille (v. 2015 11/38 = 0,29). Kun taas v. 2014 havaitsin poikueita 31, jolloin peräti neljä viidestä sai poikueen vesille (pareja 39 eli poikueita/pareja = 0,79). Huonona nokikanavuonna v. 2013 vesillä näkyi ainoastaan 9 poikuetta, mutta pareja olikin vain 21 (9/21 = 0,49).
Eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikoko oli 1,8 ja hieman suurempi kuin v. 2015 (1,4 poikasta) (v. 2013 2,6, v. 2014 2,5). Pornaistenniemen lampareilla poikueet kuoriutuivat touko- kesäkuun vaihteessa, viikkoa tai kahta aiemmin kuin Vanhankaupunginlahden poukamissa.
Poikueet olivat järjestään pieniä, enimmäkseen yhden tai kahden poikasen suuruisia, paitsi Pornaistenniemen lampareilla, jossa emot ruokkivat neljänkin poikasen poikueita. Kymmenestä havaitsemastani poikueesta peräti kahdeksan oli Pornaistenniemen – Keinumäen lamparealueella ja vain kaksi muualla lahdella.
Varttuneita nokikanapoikueita näin 8 (v. 2013 2, v. 2014 14 ja v. 2015 6), ja kuten pienistä poikueista seuraa, oli varttuneiden poikueiden keskikoko vain 1,8, kun taas v. 2014 2,4 ja v. 2015 1,2 (v. 2013 isojen poikasten poikueiden keskikoko oli 3,5, tosin poikueita oli vain 2).
Yleensä nokikana onnistuu pesinnässään Vanhankaupunginlahden vesilintulajeista parhaiten. Sekä haudonta- että poikasvaiheen tappiot ovat useimmiten pieniä. Jostain syystä on nokikanoilla ollut kahtena peräkkäisenä vuonna vaikeuksia saada poikueita vesille Vanhankaupunginlahdella, poikkeuksena Pornaistenniemen etulampare.
Kahdeksasta kyhmyjoutsenparista vain kaksi sai poikasia. Toisessa poikueessa oli 4 ja toisessa 6 poikasta (v. 2014 neljä poikuetta, v. 2015 kolme poikuetta (7, 4 ja 2 poikasta)). Neljällä kyhmyjoutsenparilla oli pesä Saunalahdella, lähimmillään vain n. 100 m etäisyydellä toisistaan. Laulujoutsenparin asetuttua lahdelle kyhmyjoutsenet eivät ole enää yrittäneet pesintää Hakalanlahden ja Purolahden alueella, sillä laulujoutsenkoiras ajaa ne sieltä pois. Viime vuonna laulujoutsen tappoi varmuudella kaksi ja tänä vuonna yhden kyhmyjoutsenen edellä mainituilla lahdilla.
Vuonna 2014 ensimmäistä kertaa Vanhankaupunginlahdella pesinyt, Klobbenin kannaksen länsireunaan pesän tuolloin rakentanut laulujoutsenpari, pesi tänä, kuten viime vuonna, Pornaistenniemen takalampareella, ilmeisesti kyhmyjoutsenen vanhalla pesäkummulla. Viisi vastakuoriutunutta poikasta ui lampareella 27.5. Viikon kuluessa koko poikue kuitenkin katosi eikä lahdella kesäkuun ensimmäiseltä viikolta alkaen näkynyt kuin laulujoutsenpari vailla poikasia. Syytä poikueen menehtymiseen ei ole tiedossa, kuten ei v. 2014 ja 2015 menehtymisiin. Kaikkina kolmena vuonna poikue on huvennut viikossa.
Poikue on kuoriutunut joka vuosi aiemmin: v. 2014 vastakuoriutuneet poikaset nähtiin 17.6 (4 poikasta), ja viime vuonna 30.5 (3 poikasta).
Kanadanhanhi pesi v. 2014 Vanhankaupunginlahdella ensimmäistä kertaa ja heti kahden parin voimin. Seuraavana vuonna parimäärä tuplaantui (Klobben 2 paria, Kokkoluoto 1 pari ja Lemmenlehto 1 pari). Tänä vuonna kolme paria aloitti haudonnan (Klobben, Kokkoluoto ja Lemmenlehto) ja näistä kaksi sai poikueen vesille (Lemmenlehdon parin haudonta keskeytyi viikon jälkeen). Ensimmäinen poikue näkyi 18.5 Purolahdella (7 poikasta). Tämän jälkeen alkoi lahdelle uida muualla pesineitä emoja poikasineen. Enimmillään ruokaili Arabianrannan nurmilla ja Lammassaaren hoitoniityllä 42 poikasta.
Merihanhi pesi viime vuonna ensimmäistä kertaa Vanhankaupunginlahdella. Pareja oli silloin kaksi, kuten tänäkin vuonna. Pesät sijaitsivat todennäköisesti Klobbenilla. Haudonta-aikana odotteli usein Klobbenin rantavesissä, sekä Hakalanniemen edustan lahdella että Purolahdella, yksinäinen merihanhi puolisoaan ruokailemaan. Ensimmäinen poikue, jossa oli 6 poikasta, näkyi 9.5 Purolahdella ja toinen, jossa oli 4 poikasta, 10.5 Hakalanlahdella. Emot tuntuivat suosivan poikasten ensimmäisinä elinviikkoina juuri Purolahtea ja siitä varsinkin Viikinojan suun osaa Purolahden hoitoniitystä. Ne kuljettivat poikueitaan kuitenkin myös Lammassaaren hoitoniitylle ja Lemmenlehtoon. Kesäkuun puolella merihanhiperheet liikkuivat useimmiten yhdessä, ja monesti niitä näki ruokailemassa esim. Saunalahdella saakka. Kuuden poikasen poikue selvisi kokonaisuudessaan läpi poikasvaiheen aina nuoruuspukuun asti. Neljän poikasen poikueesta yksi menehtyi varhaisessa vaiheessa, mutta muut selvisivät vähintään nuoruuspukuun.
Rantakanojen pesinnästä
Liejukanapari tuotti vanhan puhdistamon altaalla kaksi poikuetta. Ensimmäisen poikueen 4 vastakuoriutunutta poikasta oli vesillä 7.6, jolloin pesässä oli vielä 4 munaa. 28.6 oli uudessa pesässä, altaan toisella reunalla, 4 munaa ja samassa pesässä 12.7 7 munaa. 4.8 altaalla ruokaili 5 untuvapoikasta, iältään noin kolme viikkoa (Havainnot pesinnän kulusta Taavi Suladerin).
Kahlaajien pesinnästä
Töyhtöhyypän parimäärä kasvoi jo neljäntenä vuonna peräkkäin sekä hoitoniityillä että pelloilla. Hoitoniittyjen niitto syksyinä 2014 ja 2015 on varmasti edesauttanut uusien töyhtöhyyppäparien asettumista niityille pesimään. Purolahden hoitoniittyjen pesinnät tuottivat poikasia, mutta Lammassaaren hoitoniityllä pesintää yrittäneen kahden töyhtöhyyppäparin pesintä todennäköisesti epäonnistui, ainakaan yhtään poikueeseen viittaavaa havaintoa en tehnyt.
Vesi nousi huhtikuun lopulla haudonta-aikana aina tulvaniityn heinäisen niityn reunalle, mutta hyyppien pesät säästyivät juuri ja juuri kastumiselta.
Ensimmäiset kaksi töyhtöhyypän poikasta näkyivät Purolahden hoitoniityllä (tulvaniityllä) 7.5 (Otso Häärä). Viime vuonna ensimmäiset poikaset ilmaantuivat tulvaniitylle vasta 23.5 ja suurin osa vasta kesäkuun alussa, sillä tulvat tuhosivat tuolloin useimpien hoitoniityn hyyppien munapesyeet ja emot joutuivat aloittamaan muninnan alusta.
Havainnoin eri ikävaiheessa olevia töyhtöhyypän poikasia toukokuun lopulta heinäkuun puoleenväliin sekä Purolahden hoitoniityllä että pelloilla saadakseni selkoa poikasmääristä. Tuona aikana saattoi niityllä tai pellolla yhtäaikaisesti ruokailla sekä vastakuoriutuneita että lähes lentokykyisiä töyhtöhyypän poikasia. Seuraamalla eri ikävaiheessa olevien poikasten esiintymistä pyrin välttämään saman poikasen kahteen kertaan laskemisen. Kaikkiaan Purolahden hoitoniityn etelä- ja pohjoisosassa näkyi 19 eri poikasta ja pelloilla 13 eli yhteensä 32 poikasta (v. 2015 35 ja 17 ja yhteensä 52).
Osa tulvaniitylle tulleista poikasista lienee syntyjään tulvaniityn viereiseltä sänkipellolta, jossa pesi 8 paria (tulvaniityllä 5).
Haudonta alkoi sekä laitumilla että sänki- ja kynnöspelloilla samaan aikaan: 11.4 hautoi kynnöksillä yksi, sänkipellolla viisi ja laitumella kolme hyyppää. 15.4 hautoivat jo kaikki peltojen hyypät. Toukotyöt (äestys ja kylvö) alkoivat pelloilla toukokuun ensi päivinä. Tuolloin tuhoutui Kotiniityn kynnöspellolta kolme pesintää ja myös osa tulvaniityn viereisen sänkipellon munapesyeistä. Viikon sisällä emot olivat jo kuitenkin munineet uudet pesyeet kyseisille peltolohkoille.
Neljästi näin vanhan kanahaukkakoiraan yrittävän saalistaa hyypän poikasta joko tulvaniityn viereiseltä sänkipellolta tai Purolahden hoitoniityltä. Kolmesti haukka onnistui.
Purolahden hoitoniityn niittojen jälkeen on pesivien pikkutyllien määrä kasvanut kyseisellä niityllä. Tänä vuonna reviirejä oli ainakin neljä, v. 2015 kolme, v. 2014 kaksi ja v. 2013 yksi. Purolahdella viihtyy pikkutyllejä myös muuttoaikana esim. 23.4 14, 4.5 12 ja 10.5 13 yksilöä. Poikasia tai nuoria näkyi seuraavasti: Kyläsaari 15.6 2 poikuetta (1 + 1 pull), Purolahti 30.6 4 juv, Fastholma 10.7 1 pull.
Tyllipari asettui Purolahden hoitoniityn eteläosaan 25.3 ja soidinteli sekä hallitsi reviiriään aina 25.4 vedennousuun saakka, jonka jälkeen pesintään viittaavat havainnot loppuivat. Myös viime vuonna tyllin pesintä jäi kesken, tuolloin 13.5 vedennousun vuoksi. Ennen viime vuotta pesi tylli edellisen kerran Arabianrannassa ennen kuin kyseinen alue rakennettiin.
Muista kahlaajalajeista havaitsin poikasia punajalkaviklolla (4 vastakuoriutunutta poikasta 6.6 Purolahden hoitoniityn S – osassa) sekä meriharakalla (2 nuorta emojen seurassa 10.7 Arabianrannassa).
Vuosina 2014 ja 2015 loppukesällä sekä koneellisesti että käsivoimin talkootyöllä (Tringa ry) Purolahdella toteutetut niitot ovat kasvattaneet sekä pesivien että muuttomatkalla lepäilevien kahlaajien määriä. Vähäsateisen toukokuun vuoksi Purolahden hoitoniitty (erityisesti tulvaniitty) oli tänä vuonna kuitenkin kuivempi kuin v. 2015, ja lepäilevien kahlaajien laji- ja lukumäärät jäivät viime vuotta vähäisemmiksi.
Yksikin välivuosi niitoissa tietää korkeampaa kasvillisuutta (järviruoko, osmankäämi, kaislat) seuraavana keväänä, ja avoimuutta suosivien kahlaajien määrien vähenemistä. Siksi niittoja tulisi jatkaa vuosittain.
Hoitoniittyjen varpuslinnuista
Hoitoniityillä pesi varpuslintuja enemmän kuin viime vuonna: 88 paria 19 lajista, joista varsinaisia avomaan varpuslintuja (niittykirvinen, keltavästäräkki, västäräkki, kiuru) oli 29 paria (v. 2015 63 paria 15:ä lajista, joista avomaan varpuslintuja 28 paria). Vuonna 2013 pareja oli kaikkiaan 89 ja lajeja 17 (avomaan pareja 22), kun taas v. 2014 pareja oli 99 ja lajeja 20 (avomaan pareja 37). Kokonaisparimäärän pudotus v. 2014 nähden selittyy suureksi osaksi Purolahden hoitoniityn niitolla, minkä jälkeen ruoikkolajeille (ruokokerttunen ja pajusirkku) on ollut tarjolla vähemmän pesimäympäristöä.
Niittykirvinen näyttää säilyttävän asemansa hoitoniityillä, jollei ole jopa runsastunut viime vuosina, mutta keltavästäräkki on edelleen alamaissa (peltoalueilla keltavästäräkkejä pesi sen sijaan samassa määrin kuin kolmena edellisenä vuonna, 5 paria (v. 2013 ja v. 2014 5 ja v. 2015 6 paria)). Hoitoniityillä pesi keltavästäräkkejä v. 2004 29, v. 2008 ja 2009 18 ja v. 2010 8 paria, joten suunta on selkeästi vähenevä. Vastaavina vuosina niittykirvisen parimäärä on vaihdellut 12 – 16 välillä.
Vaikka ruoikko on vähitellen vallannut entisiä asemiaan Lammassaaren hoitoniityn länsiosassa, se ei liene suurin syy keltavästäräkkien parimäärän laskuun.
Ruoikon levittäytyminen Lammassaaren hoitoniityn länsiosassa uhkaa kuitenkin vähentää avomaan linnuille soveliasta pesimäympäristöä. Myös Lemmenlehdon (= Ruohokarin) tervalepikko levittäytyy tuhansin, monin paikoin jo puoleentoista metriin yltävin taimin niitylle. Puutuneet lepän taimet eivät kelpaa karjalle. Koneellinen niitto hoitoniityn länsiosassa ja raivaussahan käyttö tervalepän leviämisen torjunnassa vähintään joka toinen syksy olisi suositeltavaa.
Purolahden hoitoniityn niittojen seurauksena niittykirvisen ja keltavästäräkin parimäärät ovat kasvaneet Purolahdella verrattuna niittoja edeltäviin vuosiin.
Uhanalaiset ja harvalukuiset seuranta-alueella pesivät lajit (pesineet ainakin jonakin kolmesta edellisestä vuodesta) (lintudirektiivin liitteen I (D), v. 2015 uhanalaisluettelon (CR= äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä) sekä aiempien v. 2000 ja 2010 uhanalaisluettelon lajit (uhanalaisuusluokitus merkitty sulkuihin)). Vuosien 2013, 2014 ja 2015 parien/reviirien määrä ilmoitettu suluissa.
Laji pareja/reviirejä
laulujoutsen D 1 (0, 1, 1)
haapana VU 14 (12, 16, 17)
heinätavi EN 2 (1, 3, 3)
punasotka EN 1 (1, 0, 0)
tukkasotka EN 1 (3, 2, 1)
isokoskelo VU 3 (2, 3, 3)
tukkakoskelo EN 2 (1, 1, 2)
ruisrääkkä D 0 (1, 1, 1)
silkkiuikku NT 49 (45, 46, 44)
kaulushaikara D 1 (1, 3, 1)
ruskosuohaukka D 1 (0, 0, 0)
kanahaukka NT 2 (1, 1, 1)
luhtahuitti EN/D 6 (1, 2, 10)
liejukana VU 1 (0, 1, 1)
nokikana EN 31 (21, 39, 38)
kurki D 1 (0, 0, 1)
pikkutylli NT 9 (3, 4, 8)
tylli NT 1 (0, 0, 1)
rantasipi (NT (2010)) 10 (7, 10, 9)
punajalkaviklo VU 4 (2, 3, 4 )
taivaanvuohi VU 8 (5, 8, 9)
käki (NT (2000)) 0 (1, 1, 2)
tervapääsky VU pesii, ei tietoa parimääristä
pikkutikka (VU (2000)) 5 (6, 6, 7)
käenpiika (NT (2010)) 0 (3, 2, 2)
haarapääsky NT 10 – 20 (ei arviota parimääristä v. 2013 – 2015)
räystäspääsky EN 5 – 10 (ei arviota parimääristä v. 2013 – 2015)
niittykirvinen NT 21 (10, 19, 22) hoitoniityt (myös pelloilla pesii joitain pareja)
sitruunavästäräkki EN 1 (3, 2, 1)
keltavästäräkki NT 7 (6, 11, 4) hoitoniityt (pelloilla 5 (5, 5, 6))
kivitasku NT 7 (5, 8, 6)
pensastasku (NT (2000)) 2 (2, 3, 1)
ruokosirkkalintu EN 0 (1, 0, 1)
rastaskerttunen VU 6 (8, 9, 6)
sirittäjä (NT (2010)) 8 (10, 20, 20)
tiltaltti (VU (2000)) 3 (0, 1, 2)
pikkusieppo D 2 (0, 0, 0)
viiksitimali VU 10 (0, 2, 5)
pussitiainen EN 1 (3, 0, 0)
pikkulepinkäinen D 2 (2, 2, 2)
kottarainen (NT (2000)) 18 (30, 31, 26 (pöntöt ja luonnonkolot, Eero Haapanen))
varpunen VU pesii (koetila), arvio parimäärästä 10 – 20 (10 – 20, 10 – 20, 10 – 20)
viherpeippo VU pesii, ei tietoa parimääristä viherpeippo
punatulkku VU 2 (enintään muutamia pareja v. 2013 – 2015)
punavarpunen NT 30 (20, 20, 20)
pajusirkku hoitoniityillä 11 (19, 17, 10), ruoikon parimääriä ei ole selvitetty v. 2013 – 2016.
peltosirkku EN, D 1 (1, 1, 0)
Uhanalaiset/harvalukuiset lajit, jotka havaittiin pesimäaikaan sopivassa pesimäympäristössä, mutta pesintä ei todennäköinen:
jouhisorsa EN, pikku-uikku EN, pikkuhuitti EN, pikkulokki D, palokärki D, harmaapäätikka D, pohjantikka D, valkoselkätikka EN/D, mustaleppälintu (NT (2010)), kuhankeittäjä (NT (2010)).
Uhanalaiset/harvalukuiset lajit, jotka ruokailivat pesimäaikaan säännöllisesti alueella:
valkoposkihanhi D, sääksi D (NT (2010)), merikotka VU,D, naurulokki VU, selkälokki EN, merilokki NT, räyskä D (NT 2010)), kalatiira D, lapintiira D
Joitain vähälukuisia lajeja
Keltahemppopari näkyi ja kuului parin viikon ajan toukokuun jälkimmäisellä puoliskolla koetilan piha-alueella, yksittäinen koiras vielä kesäkuussa. Valkotäpläsinirinta piti reviiriä Pornaisenniemen tornin ja patosillan välisen koivikon ja ruoikon rajalla toukokuun ensimmäiseltä viikolta aina kuun loppuun. Rytikerttusia havaitsin kaikkiaan 23 reviirillä (v. 2013 18, v. 2014 24 ja v. 2015 22) ja kultarintoja 17 reviirillä (v. 2015 25). Urpiaisella oli reviiri Fastholmassa, mahdollisesti myös Pornaistenniemen – Kyläsaaren alueella. Kaikki peukaloisten 8 reviiriä olivat lahden itärannalla. Puukiipijäreviirejä oli 9, kahta lukuun ottamatta itärannan metsissä. Fasaanilla oli reviiri Kivinokassa. Närhiä näkyi pesimäaikaan Kivinokan vanhassa metsässä ja Mölylässä.
Kattavampaa tietoa Vanhankaupunginlahden linnustonseurannasta löytyy Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisusta (20/2013): Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustonseuranta 2012. Vuosien 2000 – 2012 yhteenveto. Mikkola-Roos Markku; Rusanen Pekka; Lehikoinen Aleksi; Haapanen Eero; Pynnönen Petro; Sarvanne Hannu. Yleisempää Viikki – tietoutta voi ammentaa kirjasta: Mikkola – Roos M. & Yrjölä R. toim. 2000: Viikki – Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa, Tammi.
Kirjallisuus:
Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. – Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki.
taulukko-vkl-2016-joidenkin-vesilintujen-keraantymia
taulukko-vkl-2016-joidenkin-kahlaajien-keraantymia
Poimintoja Helsingin Vanhankaupunginlahden v. 2015 pesimälinnuston
seurantalaskennan tuloksista
Hannu Sarvanne
Tein kuluneena keväänä ja kesänä pesimälinnuston laskentoja Vanhankaupunginlahdella Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen toimeksiannosta ja Suomen ympäristökeskuksen ohjeistuksella. Vanhakaupunginlahden linnuston tilaa on seurattu vuosittain samoin menetelmin v. 1986 alkaen.
Laskennat käsittivät:
- Koko kosteikkoalueen kattavat kiertolaskennat (vesilinnut, kahlaajat ja lokkilinnut) (5 kertaa) sekä samalla reitillä tehdyt vesilintujen poikuelaskennat (3 kertaa)
- Hoitoniittyjen (Lammassaari ja Purolahti) kartoituslaskennat (5 kertaa)
- Yölaulajalaskennat (3 kertaa)
- Pikkutikkojen pesien etsintä
- Uhanalaisten ja harvalukuisten lajien havainnointi laskentojen ohessa ja laskentojen ulkopuolisina päivinä.
Seurasin lepäilijämäärien kehittymistä tekemällä varsinaisten kiertolaskentojen ulkopuolisia kiertolaskentoja maaliskuulta alkaen (Taulukko 1), jotta sain ajoitettua vesilintulaskennat eri lajien parimäärien selvittämisen kannalta parhaaseen mahdolliseen ajankohtaan, eivätkä muuttomatkalla lepäilevät yksilöt kasvattaneet pesiviksi tulkittavien yksilöiden määrää.
Vesilintulaskentojen ohella seurasin myös lepäilevien kahlaajien määriä, erityisesti Purolahden, mutta
myös Lammassaaren hoitoniityllä (Taulukko 2).
Joidenkin lajien parimäärien varmistaminen vaati varsinaisten laskentojen ulkopuolella tehtyä retkeilyä (esim. yölaulajat).
Pöntöissä pesivän lajiston (erityisesti, telkkä, uuttukyyhky ja kottarainen) selvitti Eero Haapanen, joka auttoi myös harmaahaikarayhdyskunnan seurannassa.
Tuloksissa on edustettuna vain osa lahden pesimälajeista, koska seurantalaskennoissa ei selvitetä kaikkien pesimäympäristöjen parimääriä (esim. suuri osa metsälajeista ja osa ruoikkolajeista puuttuvat. Koko Natura 2000 – alueen kattavat pesimälinnuston kartoitukset on tehty Suomen ympäristökeskuksen toimesta viimeksi v. 2004, 2007 ja 2012.
Saarilta ja niitä ympäröiviltä reunametsä- ja täyttömaa-alueilta huomioin vain uhanalaiset ja harvalukuiset pesimälajit. Harvalukuisia pesimälajeja sekä yölaulajia etsin myös kosteikkoaluetta laajemmalta alueelta, joka rajautui Viikintien, Herttoniemen metsäselänteen, Itäväylän, Hermannin rantatien ja Hämeentien väliin.
Säätila
Touko- ja kesäkuu olivat keskimääräistä viileämpiä (Hki Kaisaniemi, toukokuun keskilämpötila 9,3 °C/1981 – 2010 10,2 °C, kesäkuu 13,3 °C/14,6 °C) ja lämpimät etelävirtaukset jäivät puuttumaan. Sademäärä oli toukokuussa normaalin rajoissa, mutta kesäkuussa satoi hieman normaalia enemmän (Hki Kaisaniemi kesäkuu 89 mm/ 1981 – 2010 57 mm). Merivesi pysytteli lähes yhtäjaksoisesti n. 10 – 20 cm teoreettista keskiveden korkeutta korkeammalla huhtikuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Sangen tuuliset säät yhdessä vedenpinnan nousun kanssa (n. 40 cm normaalitasosta 13. toukokuuta ja kesäkuun vaihteessa) tuhosivat etenkin silkkiuikun ja nokikanan, mutta myös joidenkin hoitoniityllä pesivien kahlaajien pesiä.
Koska kevät oli varhainen (lahti vapaa jäistä 21.3) ja eteni ilman takatalvia, tein ensimmäisen kiertolaskennan poikkeuksellisen aikaisin. Varhaisen kevään vuoksi monet vesilintupoikueet kuoriutuivat viikkoa tai kahta normaalia aiemmin, joten aloitin myös poikuelaskennat n. viikkoa aiemmin kuin ”normaalikeväinä”.
Vuoden 2015 parimäärät/reviirit (suluissa v. 2013 ja v. 2014)
Vesilinnut
Sinisorsa 110 (61, 123), haapana 17 (12, 16), tavi 18 (7, 14), lapasorsa 5 (7, 8), harmaasorsa 3 (1, 2), heinätavi 3 (1, 3), isokoskelo 3 (2, 3), tukkakoskelo, 2 (1, 1), telkkä 38 (34, 37), tukkasotka 1 (3, 2), silkkiuikku 44 (45, 46), laulujoutsen 1 (0, 1), kyhmyjoutsen 6 (6, 7), kanadanhanhi 4 (0, 2), merihanhi 2 (0, 0), nokikana 38 (21, 39).
Vesilintulajeja pesi 16 (kun rantakanoihin kuuluva nokikana lasketaan mukaan), mikä on eniten v. 1986 alkaneissa seurantalaskennoissa (v. 2014 15). Merihanhi pesi ensimmäistä kertaa Vanhankaupunginlahdella ja heti kahden parin voimalla. Laulujoutsen (1 pari) ja kanadanhanhi (4 paria) pesivät ensimmäisen kerran viime vuonna. Vuosina 2012 ja 2013 pesineen, mutta pitkään lajistosta puuttuneen punasotkan pesintä ei tänä vuonna varmistunut, mutta pesintä oli mahdollinen.
Kolmen lajin parimäärä väheni v. 2014 verrattuna (lapasorsa, tukkasotka, kyhmyjoutsen). Myös vesilintujen kokonaisparimäärä (295) väheni hieman viime vuodesta (305), jolloin pareja oli eniten sitten v. 1992. Vuosina 2010 – 2013 parimäärä vaihteli 183 – 233 välillä (suurin osa vesilinnuston kokonaisparimäärän vaihtelusta selittyy sinisorsan runsauden vaihtelulla).
Sinisorsien parimäärissä on havaittavissa selvää kasvua vuosiin 2010 – 2013 nähden (jolloin sinisorsien parimäärät 61 – 84).
Tavin runsastuminen jatkui ja parimäärä näyttää palanneen muutaman vuoden takaiselle tasolle (v. 2012 – v. 2013 7 paria, kun taas v. 2009 – v. 2011 12 – 18 paria).
Lapasorsan hienoinen väheneminen voi johtua laskenta-ajankohdan sateisista ja tuulisista sääoloista, jolloin lapasorsia oli vähän näkyvillä. Laskennan jälkeisten päivien lapasorsamäärät viittaavat parimäärän pysyneen ennallaan, mutta on myös mahdollista, että lahdelle oli jo saapunut vieraita koiraita alueen ulkopuolelta.
Telkkäpareja oli 38, kun parimääräksi tulkitaan aloitettujen pesintöjen määrä (pönttöön munittu). Telkkänaarailla on kuitenkin tapana munia useampaan pönttöön, vaikka naaraat eivät itse aikoisikaan hautoa niitä (loispesintää) – tällaiset pesät jäävät usein vaille varsinaista emoa, mutta osaa näistäkin pesistä voidaan hautoa. Tänä vuonna haudonta ei alkanut kymmenessä pöntössä, joten minimimäärä pareja olisi 28.
Nokikana oli lähes yhtä lukuisa kuin edellisenä vuonna, jolloin niitä pesi enemmän kuin yhtenäkään seurantalaskentavuonna. Parimäärä on kasvanut ilahduttavasti v. 2013 notkahduksen jälkeen ja laji oli myös runsaampi kuin edellisinä hyvinä vuosina v. 2011 ja v. 2012 (33 ja 34 paria).
Toisin kuin v. 2013 ja v. 2014 silkkiuikuille ei ollut tarjolla ylivuotisten ruokojen peittämiä ruokosaarekkeita pesäpaikoiksi Kivinokan pohjoisrannalla ja Saunalahden edustalla (v. 2014 pesi kahdella saarekkeella 34 paria). Aallokko oli huuhtonut ruokokatteen ennen pesimäkauden alkua pois, joten silkkiuikut joutuivat rakentamaan pesänsä vähemmän tukeville alustoille ja katteen puuttuessa lähemmäs vedenpintaa. Silkkiuikkuja pesi kuitenkin Kivinokan – Saunalahden alueella edelliseen vuoteen verrattuna lähes yhtä paljon, kuten koko lahdella.
Kahlaajat
Punajalkaviklo 4 (2, 3): Purolahti eteläosa 1 pari, Purolahti pohjoisosa(tulvaniitty)/Etu-Viikin pellot 2 paria sekä Lammassaaren hoitoniitty 1 pari. Pikkutylli 8 (3, 4): Purolahti eteläosa 1, Purolahti pohjoisosa(tulvaniitty) 2, Lammassaaren hoitoniitty 1, Kyläsaari 1, Fastholman lumenkaatopaikka 3. Tylli 1 (0, 0): Purolahti eteläosa. Töyhtöhyyppä 27 (15, 23): Hoitoniityillä yhteensä 7 paria (v. 2013 2 ja v. 2014 5): Lammassaaren hoitoniitty 2, Purolahti eteläosa 2, Purolahti pohjoisosa (tulvaniitty) 3. Lisäksi Etu-Viikin pelloilla 20 paria (v. 2013 13 ja v. 2014 18): navetan edustan pellot 15 paria (8, 11) Kotiniitty 2 paria (5, 6), Gardenian pelto 3 (0, 1). Rantasipi 9 (7, 10): Kivinokan länsikärki, Kivinokan pohjoisranta, Fastholma, Mölylä/Purolahti, Hakalanniemen eteläranta, Klobben, Lammassaari, Pornaistenniemi/Verkatehtaanpuisto, Kyläsaari. Lehtokurppa 2 (1, 2), reviirit: Saunalahti – Fastholma − Mölylä sekä Pornaistenniemi – Lammassaari ( − Hakalanniemi?). Meriharakka 2 (0, 2 ): Kyläsaari, Arabianranta. Taivaanvuohi 9 (5, 8): Lammassaaren hoitoniitty 2, Pornaistenniemi – Lammassaari 3, Säynäslahti 1, Purolahti 2, Ryönälahti 1 pari.
Lokkilinnut
Seuranta-alueelta ei löytynyt lokkilintujen pesiä. Yksi kalalokki viihtyi hautoma-asennossa Lammassaaren hoitoniityn vesirajassa korkealla heinätuppaalla 27. – 28.5. Alueen reunoilla pesinee jokunen pari selkälokkeja (Kyläsaari, Arabianranta, Viikin vanha puhdistamo (?)) sekä kalalokkeja joitain pareja (Arabianranta). Kaksi juuri pesästä lähtenyttä kalalokkia kerjäsi 25.6 ruokaa Arabianrannassa ja 25 nuorta 8.7 samalla paikalla.
Leposaaren SW-puolen luodolla, seuranta-alueen välittömässä läheisyydessä, on pieni lapintiirakolonia. Eero Haapanen kävi luodolla 13.6, jolloin paikalla oli 17 lapintiiraa, mutta vain 3 munapesää (v. 2014 luodolla 10 hautovaa (Eero Haapanen)). Koko kevään korkealla pysytellyt vesi lienee huuhtonut munia useampaan otteeseen matalalta luodolta veteen.
Vanhankaupunginlahdella ruokailee runsaasti kalatiiroja sekä naurulokkeja, joista suuri osa pesinee Kulosaaren/Mustikkamaan/Korkeasaaren ympäristön luodoilla.
Hoitoniittyjen varpuslinnut
Niittykirvinen 22 (10, 19): Lammassaari 15 (7, 15), Purolahti 7 (3, 4). Västäräkki 1 (1, 2) : Lammassaari 1 (1). Keltavästäräkki 4 (6, 11): Lammassaari 2 (5, 9), Purolahti 2 (1, 2). Sitruunavästäräkki 0 (3, 2) – kuitenkin yksi pari pesi Pornaistenniemen ja Lammassaaren välisen pitkospuupolun Pornaistenniemen päässä, katselulavan ja rannan välisessä ruoikossa. Kiuru 1 (2, 3): Purolahti (tulvaniitty). Pensastasku 1 (2, 2): Purolahti (tulvaniitty). Pikkulepinkäinen 1 (1, 1): Purolahti (tulvaniitty). Ruokokerttunen 8 (30, 22): Lammassaari 1 (8, 4), Purolahti 7 (22, 18). Pajusirkku 10 (19, 17): Lammassaari 3 (4, 5), Purolahti 7 (15, 12). Punavarpunen 2 (3, 4): Purolahti 2 (3, 3). Pensaskerttu 3 (2, 2): Purolahti (tulvaniitty). Pajulintu 2 (1, 3): Purolahti (tulvaniitty). Kottarainen 3 (2, 1): Lammassaari 2 (2, 1), Purolahti 1 (0, 0). Sinitiainen 1 (1, 2): Purolahti 1 (0, 1). Talitiainen 1 (2, 2): Lammassaari (1, 1). Peippo 3 (3, 2): Lammassaari 1 (2, 2), Purolahti 2 (1, 0).
Rantakanat ja yölaulajat
Luhtakana 24 (4, 5): Säynäslahti – Pornaistenniemen ja Keinumäen lampareet 19 reviiriä, Lammassaaren pitkosten varsi 2, Purolahti 2, Saunalahti 1. Luhtahuitti 10 (1, 2): Säynäslahti − Pornaistenniemen ja Keinumäen lampareet 7, Purolahti 3. Ruisrääkkä 1 (1, 1): Lammassaaren pitkosten Lammassaaren pään ruoikko. Kaulushaikara 1 (1, 3): Pornaistenniemen lampareet. Rastaskerttunen 6 (8, 9): Saunalahti 3, Purolahti 1, Pornaistenniemen lampareet 2. Viitakerttunen 17 (30, 30): tasaisesti seuranta-alueen puoliavoimissa pensaikoissa. Luhtakerttunen 12 (10, 13): erityisesti Pornaistenniemen ja Lammassaaren välisen ruoikon pajukoissa (5 laulavaa). Ruokosirkkalintu 1 (1, 0): Pornaistenniemen takalampare. Satakieli 48 (69, 56): tiheimmillään Pornaistenniemessä, jossa 9 reviiriä ja Kivinokan etelärannalla, jossa 10 reviiriä.
Petolinnut
Kanahaukka pesi ja sai yhden poikasen, joka rengastettiin 29.6 (Tapio Solonen). Lehtopöllö pesi tuntemattomassa paikassa lahden itärannalla: huhtikuun puolestavälistä alkaen tavattiin Fastholmassa viisi poikasta. Sarvipöllö pesi Lammassaaressa sekä Pornaistenniemessä. Pornaistenniemen pari sai ainakin kolme poikasta. Lammassaaren pesässä näkyi 7.7 kaksi poikasta (Eero Haapanen).
Nuolihaukan pesintää ei tänä vuonna todettu Vanhankaupunginlahden alueella. Aikuisia lintuja näkyi läpi kesän lahdella.
Muita huomionarvoisia lajeja
Uuttukyyhky
27 aloitettua pesintää uutuissa toukokuun 1. tarkastuskierroksessa (Eero Haapanen) (sekä v. 2013 että v. 2014 33).
Alueen 118 pönttöä tarkastettiin kauden aikana kolme, osa neljä kertaa pesinnän seuraamiseksi. Kyyhkyjen käytössä oli 50 pönttöä (Kuusiluoto 15 käytössä olevaa pönttöä, Lammassaari 6, Klobben 4, Pornaistenniemi 8, Hakala 3, Viikin peltosaarekkeet 10, Mölylä 1, Fastholma 2, Kivinokka 1. Aloitettuja pesintöjä oli 82. Onnistuneita pesintöjä oli 51, joista poikasia lähti 89. Kuusiluoto tuotti kolmasosan poikasista, 31 lentopoikasta. Kahdessa pöntössä pesittiin kolme onnistunutta pesintää.
Elokuussa mahdollisesti näätä tyhjensi Kuusiluodossa 10 pesää. Elo – syyskuussa emolintuja joutui saaliiksi Kuusiluodon pöntöissä 2, sekä yksi Lammassaaressa ja yksi Pornaistenniemessä. Sitä ennen tai muualla ei petojen aiheuttamia pesätappioita varmistettu. Toukokuussa oli kolme tuntemattomasta syystä kuollutta kyyhkyä pesissä. Kyyhkyt olivat melko keskittyneitä määrätyille paikoille. Tyhjiksi jääneet pöntöt keskittyivät metsäalueille, etenkin Mölylään ja Kivinokkaan.
Harmaahaikara
Klobbenin koloniassa n. 35 asuttua pesää (v. 2013 22 ja v. 2014 26) (Eero Haapanen). Asuttujen pesien tarkkaa määrää ei pysty enää pesimäaikaan näkemään Mölylän kalliolta tai muulta tähystyspaikalta, sillä lehvästö peittää osan pesistä jo varhain. Lisäksi uudet pesät peittävät vanhoja pesiä taakseen. Eero Haapanen kävi Klobbenilla 6.9 ja laski puissa 36 risupesää ja kaksi pudonnutta. Jos haluaisi varmuudella selvittää montako pesää on asuttu, pitäisi saaressa käydä kesäkuun alussa, mutta häiriö pesinnälle olisi silloin suuri – poikasia saattaisi esim. hädissään pudota pesistä.
Kun katsoin koloniaa Mölylän kalliolta pienten poikasten aikaan, näkyi kaikissa näkyvissä olevissa 27 pesässä joko emo ja/tai poikasia (tosin parissa pesässä näkyi vuoden ikäinen haikara asettelemassa oksia – harmaahaikarat pesivät ensimmäisen kerran yleensä vasta toisena vuonna (3 kv), mutta poikkeuksia on). Oletus on, että lähes kaikissa valmiissa pesissä pesittiin tai oli ainakin pesintäyritys.
Suurimmat määrät poikasia näin 22.6 (63 pesäpoikasta ja 3 juuri pesästä lähtenyttä nuorta = 66) sekä 28.6 (53 pesäpoikasta ja 20 juuri pesästä lähtenyttä nuorta = 73). Isot poikaset jättävät pesän ja siirtyvät läheisille oksille seisoskelemaan ja leyhyttelemään siipiään, joten myös näkymättömissä olleiden pesien poikasista ainakin osa tulee nähdyiksi. Minimiarvio poikastuotosta olisi 73/35 = 2,1 paria kohden. Todellisuudessa tuotanto lienee hieman suurempi, sillä ainakin muutamia nuoria oli 28.6 jo ehtinyt Klobbenilta esim. Saunalahdelle ja Lammassaaren hoitoniityn rantaan.
Vuonna 2013 poikastuotto oli 3,1 (69/22) ja v. 2014 2,3 (60/26). Poikasmäärä näyttäisi vähenevän, mutta poikasia on myös vaikeampi laskea kolonian kasvaessa.
Ensimmäiset poikaset näkyivät Klobbenin koloniassa 12. toukokuuta, jolloin yhdessä pesässä kaksi vasta kuoriutunutta. Haudonta-ajan ja poikasten iän huomioon ottaen haudonta oli alkanut huhtikuun puolivälissä. 28. toukokuuta poikasia näkyi jo 22. Poikasmäärä vaihteli pesissä yhdestä viiteen. 10. kesäkuuta pesissä näkyi 3 x 1, 6 x 2, 3 x 3 ja 7 x 4 poikasta. Suurin osa poikasista oli lähtenyt pesistä 8. heinäkuuta − jäljellä oli enää 18 poikasta, mutta vielä 14. heinäkuuta kolmessa pesässä oli 7 (3 + 3 + 1) aivan keskenkasvuista poikasta, joita emot kävivät ruokkimassa. Viimeiset 3 poikasta seisoivat kolmessa pesässä 6. elokuuta.
Kurki
Kurki yritti suurella todennäköisyydellä pesintää Lammassaaren hoitoniityllä. Pari oleskeli 12.4 lähtien aina heinäkuun alkuun tiiviisti hoitoniityn länsiosassa, Pornaistenniemen takalampareeseen rajoittuneella lätäkköisellä, n. 2 – 3 ha: n suuruisella alueella. Huhtikuussa ja vielä toukokuun alussa näkyi pelloilla kaksi kurkea, mutta olivatko ne hoitoniityn lintuja, ei ole varmaa (ainakin 22.5 oleskeli lahdella myös toinen kurkipari). Toukokuun edetessä hoitoniityn muissa osissa kuin länsireunan lätäkköalueella näkyi vain yksi kurki. Toukokuun lopulta, ruokojen saatua pituutta, kurkia oli vaikea havaita kasvillisuuden seasta, mutta silloin tällöin saattoi näkyä ruokailevan linnun pää, jollei koristeellisia höyheniä. Pari soidinteli ja kuulutti reviiriään aktiivisesti, varsinkin pesintäkauden alkuvaiheessa, mutta tanssi niityllä vielä touko- kesäkuun vaihteessa. Tällöin näkyi, että toinen kurjista sulki siipisulkiaan voimakkaasti: käsisulat olivat hyvin lyhyet eikä lentäminen olisi ollut mahdollista. Tämän yksilön selkä oli myös selvästi ruskeampi kuin puolisollaan, mikä antoi olettaa, että se oli sukinut selän puoleisiin höyheniinsä liejuista, ruosteenväristä vettä, niin kuin pesivät kurjet tekevät piiloutuakseen hautoma-aikana. 24.6 käsisulat olivat kasvaneet tällä yksilöllä lähes täyteen mittaansa, mutta lento ei näyttänyt vielä onnistuvan. 25.6 jälkeen en havainnut kurkia enää lahdella. Jos kurjet yrittivät pesintää, poikasia ei vielä tänä vuonna lähtenyt maailmalle.
Vesilintujen pesinnän onnistuminen
Sinisorsan pesintä sujui viimeisimpiin vuosiin nähden hieman paremmin, mutta edelleen heikosti. Havaitsin poikuelaskennoissa eri poikueiksi tulkittuja kaikenikäisiä poikueita 21 (v. 2013 10 ja v. 2014 15). Parimäärään suhteutettuna noin viidesosa pareista (19 %) sai tänä vuonna poikueen vesille (poikueita 21/pareja 110 = 0,19, kun täydellinen onnistuminen olisi 1,0). Vastaavasti v. 2013 10/61 = 0,16 ja v. 2014 15/123 = 0,12.
Varttuneita poikueita (n. neljän viikon ikään ehtineitä) näin 11 (v. 2013 6 ja v. 2014 7). Joka kymmenes pari sai siis poikueensa turvalliseen ikään (11/110 = 0,10), kun taas v. 2013 hieman tätä enemmän (8/61 = 0,13), mutta v. 2014 vain 6 % (7/123 = 0,06). Näin ollen puolet pienien poikasten poikueista menehtyi tänä vuonna ennen neljättä viikkoa.
Eri poikueiksi tulkittujen kaikkien poikueiden keskikoko oli 4,6, kun taas v. 2014 poikasia oli keskimäärin 5,2 ja v. 2013 vain 3,5. Isoja, pienten poikasten poikueita näkyy hieman ennen juhannusta alkavissa poikuelaskennoissa aina kovin vähän. Tämä antaisi olettaa, että sinisorsan poikasten hävikki on suurin pian kuoriutumisen jälkeen, luultavimmin ensimmäisenä kuoriutumisen jälkeisenä viikkona. Poikuehavainnoissa korostuvatkin varttuneet poikueet. Varttuneiden poikueiden keskikoko olikin lähellä kaikkien eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikokoa, eli 5,0 (v. 2014 4,9 ja 2013 3,7)
Aina löytyy kuitenkin emoja, jotka onnistuvat varjelemaan poikueensa lähes kokonaisuudessaan untuvikoista nuoruuteen. Johtuneeko emojen kokeneisuudesta vai siitä, missä päin Vanhankaupunginlahtea vastakuoriutuneet poikaset ovat lähteneet vesille vai kenties molemmista − menestyminen vaihdellee varmaankin eri puolilla lahtea. Joka tapauksessa tämän vuoden laskennoissa näkyi kaksi kahdeksan poikasen poikuetta, jotka olivat ehtineet lähes nuoruuspukuun: 28.6 tulvaniityllä ja 8.7 Kyläsaaressa.
Sinisorsapoikueita lienee liikkunut Vanhankaupunginlahdella enemmän kuin mitä onnistuin havaitsemaan, sillä poikueita uiskentelee ruoikon reuna-alueiden lisäksi sen sokkeloissa, mistä niitä on vaikea havaita. Siitä huolimatta – vaikka poikueista jäisi puolet piiloon, olisi poikuemäärä aloitettuihin pesintöihin nähden pieni. Jos suuri osa sinisorsapoikueista menehtyy ensimmäisinä kuoriutumisen jälkeisinä vuorokausina, niin pesintöjä tuhoutunee paljon myös haudontavaiheessa.
Yhtenä merkittävänä syynä pesinnän epäonnistumiseen haudontavaiheessa on ihmisten aiheuttama tahaton häirintä. Rantametsiin poluilta poikkeavat ulkoilijat sekä vapaana tai pitkän taluttimen päässä juoksevat koirat pelottavat hautovan naaraan pesältä, jolloin aina tarkan variksen ei tarvitse kuin poimia munat suuhunsa, ja munia kadonnee myös minkkien, supikoirien ja kettujen toimesta). Pieniä poikasia syövät sekä varikset että isot lokkilinnut. Yleisön valistus sekä hyvin hoidettu, mutta harva polkuverkosto taitavat olla parhaita keinoja haudonta-aikaisen häirinnän vähentämiseksi.
Syksyllä 2014 Purolahden hoitoniityllä tehdyn koneellisen niiton sekä sitä vapaaehtoisvoimin täydentäneen viikattein ja raivaussahoin tehdyn niiton tuloksena alueelle muodostui lätäkköinen, sorsapoikueiden oleskelulle edullinen alue. Erityisesti hoitoniityn pohjoisen puoleiselta osalta, tulvaniityltä, poikueita oli helppo laskea kuin lapsia lasten altaasta. Sinisorsan sekä muiden puolisukeltajasorsien poikasia näkyi hoitoniityllä 1.6 – 10.7 seuraavasti: sinisorsalla 1.6 – 22.6 kahdeksassa poikueessa 62 (3, 6, 7, 8, 8, 9, 10 ja 11), tavilla kolmessa poikueessa 13 (8, 4 ja 1 pull), lapasorsalla kahdessa poikueessa 15 (9 ja 6 pull) ja haapanalla yhdessä poikueessa 6 poikasta. Mainittakoon, että kolmessa 18.6 – 8.7 tehdyssä poikuelaskennassa sinisorsan poikasia näkyi koko Vanhankaupunginlahden alueella 144 (33a), mihin nähden tulvaniityn poikasmäärä ja poikuekoko on suuri, siitä huolimatta, että kuolema lienee verottanut myös tulvaniityn poikueita kesä – heinäkuun vaihteeseen eli poikuelaskentojen ajankohtaan mennessä. Lapasorsapoikueita ei näkynyt muualla kuin tulvaniityllä ja tavipoikueistakin kolme neljästä lahdella havaituista juuri hoitoniityllä (v. 2014 laskennoissa löytyi lahdelta vain yksi tavipoikue, eikä yhtään lapasorsapoikuetta).
Hoitoniitty keräsi sorsapoikueita ja lisäsi siten poikueiden havaittavuutta, mikä voi tietenkin olla syynä siihen, että sinisorsan pesintä vaikuttaisi menneen tänä vuonna hieman paremmin kuin parina edeltävänä vuonna. Ruokailumahdollisuuden lisäksi niitty oli myös ympäristönä turvallinen poikueille, sillä viitisentoista läheisyydessä pesivää töyhtöhyyppää ajoi satunnaiset varikset välittömästi pois.
Haapanapoikueita näkyi tulvaniityn lisäksi Kyläsaaressa 28.6 alkaen (2 pull), ja Pornaistenniemen etulampareella 30.6 alkaen (3 ja 8 pull). Yhteensä haapanan poikasia näkyi 19 neljässä poikueessa. Harmaasorsapoikueita näkyi kaksi, molemmat Pornaistenniemen etulampareella (28.6 – 8.7 8 pull ja 30.6 alkaen 1 pull).
Telkkien poikastuotto oli vielä sinisorsaa huonompi: 38 aloitettua pesintää tuotti vain neljä varttunutta poikuetta (v. 2013 10 ja v. 2014 3). Ennen poikuelaskentoja 21. – 28.5 näin Vanhankaupunginlahdella 56 untuvikkoa viidessä poikueessa (mm. 12 pull, 14 pull ja 16 pull), kun poikuelaskennoissa 18.6 – 8.7 eri-ikäisiä poikasia näkyi ainoastaan 22 kahdeksassa poikueessa (v. 2013 10 ja v. 2014 4 poikuetta), joten poikasia häviää paljon varsinkin ensimmäisinä elinpäivinä. Kaikki isoiksi varttuneet poikaset viihtyivät joko lampareissa (Pornaistenniemen etulampare 2, Keinumäen lampare 1) tai Viikin vanhan puhdistamon altaalla (1 + 4).
Telkkäpoikueet näyttävät siis hupenevan pian vesille päästyään. Ainakin varisten olen nähnyt nappaavan pieniä telkänpoikia suoraan vedestä eikä voi unohtaa, että lahdella oleili vesilintujen poikasten kuoriutumisaikaan parisenkymmentä merilokkia ja lahdella esiintyy myös haukia.
Silkkiuikkujen poikuemäärä oli tavanomainen: 44 paria tuotti 12 eri poikueeksi tulkittua poikuetta (sekä v. 2013 että v. 2014 13 poikuetta), mutta varttuneita poikueita näkyi ainoastaan yksi ja siinäkin poikasia vain yksi (v. 2013 6 varttunutta poikuetta ja niissä 10 poikasta ja v. 2014 3 varttunutta poikuetta ja niissä 5 poikasta).
Vähäinen poikuelaskennoissa havaittujen isojen poikasten määrä johtui siitä, että enemmistö silkkiuikuista menetti ensimmäisen munapesänsä 13.5 vedennousussa ja kovassa aallokossa. Ja ikään kuin tämä ei olisi riittänyt, huuhtoi uusi vedennousu kesäkuun alkupäivinä ison osan uusintapesistä veteen. Uusintapesyeistä ei siis ehtinyt kehittyä isoja poikasia heinäkuun laskentaan (8.7) mennessä. Laskentojen jälkeen näkyi varttuneita poikasia jonkin verran, esim. 14.8 6 isoa poikasta neljässä poikueessa.
Osan silkkiuikkupareista on havaittu kuljettavan poikasensa ulommas merelle, pois Vanhankaupunginlahdelta, poikasten ollessa vielä melko pieniä – tästä syystä todellinen poikueiden ja varttuneiden poikueiden määrä voi olla hieman havaittua suurempi.
Nokikanan pesintä sujui huonommin kuin kahtena edellisenä vuonna. Poikueita näkyi vähän ja ne olivat pieniä. Havaitsin eri poikueita 11 (pareja 38 eli poikueita/pareja = 0,29) eli kolmasosa pareista sai poikueen vesille, kun taas v. 2014 havaitsin poikueita 31 eli peräti neljä viidestä sai poikueen vesille (pareja 39 eli poikueita/pareja = 0,79). Huonona nokikanavuonna v. 2013 vesillä näkyi ainoastaan 9 poikuetta, mutta pareja olikin vain 21 (poikueita/pareja = 0,49).
Eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikoko oli 1,4 (v. 2013 2,6 ja v. 2014 2,5). Vedenpinnan nousu yhdessä voimakkaan aallokon kanssa 13. toukokuuta ja kesäkuun alussa tuhosi ilmeisesti ison osan nokikanan pesistä lahdella. Ensimmäisen tuhon jälkeen munittujen uusintapesyeiden poikasia näkyi lahdella juhannuksen jälkeen, kun taas vuosina, jolloin vedenpinnan vaihtelu on ollut vähäistä, poikueita on näkynyt jo toukokuun viimeisinä päivinä. Pornaistenniemen lampareilla poikueet ilmestyivätkin heti kesäkuun alussa, sillä siellä ei vesi myllertänyt.
Nokikanapoikueet olivat järjestään pieniä, enimmäkseen yhden tai kahden poikasen suuruisia, myös Pornaistenniemen lampareilla. Uusintapesyeisiin ei ehkä munittu yhtä paljon kuin ensimmäisiin, mutta miksi Pornaistenniemen poikueissa oli tänä vuonna niin vähän poikasia (4 x 1 ja 2 x 2 poikasta), kun tavallisesti lampareilla on näkynyt kolme tai neljä poikasta poikueessa (eivätkä lampareiden emot joutuneet tänäkään vuonna munimaan uusintapesyeitä)?
Varttuneita nokikanapoikueita näin 6 (v. 2014 14 ja v. 2013 2), ja kuten pienistä poikueista seuraa, näiden poikueiden keskikoko oli vain 1,2, kun taas v. 2014 2,4 (v. 2013 isojen poikasten poikueiden keskikoko oli 3,5, tosin poikueita oli vain 2).
Toisin kuin silkkiuikulla isojen poikasten poikueita ei näkynyt enempää poikuelaskentojen jälkeen.
Yleensä nokikana onnistuu pesinnässään Vanhankaupunginlahden vesilintulajeista parhaiten. Sekä haudonta- että poikasvaiheen tappiot ovat useimmiten pieniä. Pesäkummut ovat avoveden äärellä ja turvassa ainakin ulkoilijoiden aiheuttamilta tahattomilta häiriöiltä, mutta vedennousu yhdessä voimakkaan aallokon kanssa näyttää pystyvän tuhoamaan munapesyeitä.
Kuusi kyhmyjoutsenparia tuotti kolme poikuetta: 7, 4 ja 2. Kolme pesintää jäi haudontavaiheessa kesken, kaikki 13.5 vedennousun jälkeen. Viimeinen poikueista kuoriutui vasta heinäkuun ensimmäisellä viikolla (2 pientä poikasta 14.7 Saunalahdella), mikä viittaa uusintapesyeeseen. Aiemmista vuosista poiketen kyhmyjoutsenpoikueita ei viimeistä poikuetta lukuun ottamatta näkynyt enää myöhemmin kesällä Vanhankaupunginlahdella. Ehkä syynä oli laulujoutsenpari, joka huhti – toukokuussa ajoi Purolahdelle ja Hakalanniemen edustan lahdelle eksyneet kyhmyjoutsenet aggressiivisesti pois. Toinen tämän parin laulujoutsenista tappoi varmuudella yhden, mutta mahdollisesti kaksi kyhmyjoutsenta keväällä.
Viime vuonna ensimmäistä kertaa Vanhakaupunginlahdella pesinyt, Klobbenin kannaksen länsireunaan pesänsä tuolloin rakentanut laulujoutsenpari pesi tänä vuonna Pornaistenniemen takalampareella, ilmeisesti kyhmyjoutsenen vanhalla pesäkummulla. Haudonta alkoi vappuna ja vielä 28.5 emo makasi tiiviisti pesässä. Ensimmäinen havainto poikueesta tehtiin 30.5 Pornaistenniemen etulampareella: 2ad 3pull (Mauri Karonen), mutta jo 2. kesäkuuta oli poikueesta enää yksi jäljellä. Poikanen ui Lammassaaren hoitoniityn edustalla emojensa seurassa vielä seuraavana päivänä, mutta 4. kesäkuuta alkaen lahdella tehtiin havaintoja vain pariskunnasta ilman poikasta.
Viime vuonna pari sai neljä poikasta. Haudonta alkoi tuolloin myöhemmin, toukokuun puolivälissä. Ensimmäinen havainto poikueesta tehtiin 17.6 ja viimeinen 23.6 (jolloin jäljellä 3 pull), mutta sen jälkeen vain emot.
Poikasten menehtymisen syy jää arvailujen varaan. Viime vuonna varisten nähtiin häiritsevän laulujoutsenen untuvikkoja Lammassaaren hoitoniityllä, ilman että yksin poikuettaan johdattanut emo pystyi estämään variksia.
Entä, jos merilokkien lisääntynyt läsnäolo olisikin laulujoutsenten poikasten katoamisen taustalla? Viimeisen kahden vuoden touko- kesäkuun kiertolaskennoissa merilokkeja on näkynyt yhä enemmän Vanhankaupunginlahdella. Esimerkiksi tämän vuoden vilkkaimpaan vesilintujen poikasten kuoriutumisaikaan tehdyissä laskennoissa merilokkeja oleskeli pääasiassa Lammassaaren hoitoniityn, Kyläsaaren ja Arabianrannan välisellä alueella enimmillään 18 ja v. 2014 17 etupäässä esiaikuista yksilöä, kun taas v. 2013 korkeintaan 7. Vastaavasti v. 2008 – 2010 laskennoissa merilokkeja näkyi enimmillään 6 – 8 yksilöä. Laulujoutsenen poikasen, saati paljon runsaampana esiintyvän valkoposkihanhen poikasen, nappaaminen käynee kookkaalta lokilta helposti. Mutta onko tästä VKL:lla havaintoja? Olisiko niin, että sisävesien lintuna laulujoutsen ei ole sopeutunut merilokkiin?
Kanadanhanhi pesi viime vuonna Vanhankaupunginlahdella ensimmäistä kertaa ja heti kahden parin voimin. Tänä vuonna parimäärä tuplaantui (Klobben 2 paria, Kokkoluoto 1 pari ja Lemmenlehto 1 pari). Kaikki saivat poikueensa vesille. Kokkoluodon poikue kuoriutui ensimmäisenä (14.5 6 vastakuoriutunutta poikasta) ja seuraava poikue näkyi 18.5, jolloin Purolahdella ui emojensa seurassa 3 pientä poikasta. 21.5 hautovia lintuja ei enää näkynyt, mutta sen sijaan kolme poikuetta: 4, 4 ja 2 pull – ehkä joku poikueista oli kokenut menetyksiä? Enimmillään poikasia näkyi 10. kesäkuuta, jolloin Lammassaaren hoitoniityllä ruokaili kahdeksan aikuisen kaitsemana 20 untuvikkoa – näistä osa saattoi olla Vanhankaupunginlahdelle muualta uineita.
Merihanhi pesi tänä vuonna ensimmäistä kertaa Vanhankaupunginlahdella, kahden parin voimin. Pesät sijaitsivat todennäköisesti Klobbenilla. Haudonta-aikana odotteli usein Klobbenin rantavesissä (sekä Hakalanniemen edustan lahdella että Purolahdella) yksinäinen merihanhi puolisoaan ruokailemaan. Ensimmäinen poikue, jossa 4 pull, näkyi 12.5 Purolahdella ja toinen, jossa 5 pull, uiskenteli 25.5 myöskin Purolahdella. Emot tuntuivat suosivan juuri Purolahtea ja siitä varsinkin Viikinojan suun osaa Purolahden hoitoniitystä poikasten ensimmäisinä elinviikkoina. Kerran näin merihanhiemojen kuljettavan poikueensa Lammassaaren hoitoniitylle ja Lemmenlehtoon. Kesäkuun puolella merihanhiperheet liikkuivat useimmiten yhdessä, ja monesti niitä näki ruokailemassa esim. Saunalahdella saakka. Molempien poikueiden poikaset selvisivät kokonaisuudessaan läpi poikasvaiheen aina nuoruuspukuun asti.
Kahlaajien pesinnästä
Lammassaaren hoitoniityllä pesintää yrittäneen kahden töyhtöhyyppäparin pesintä todennäköisesti epäonnistui, mahdollisesti alueella partioineen satapäisen varisparven tai niityllä useasti nähdyn ketun toimesta, ainakaan yhtään poikueeseen viittaavaa havaintoa en tehnyt.
Purolahden hoitoniittyjen töyhtöhyypät joutuivat kaikki munimaan uusintapesyeet 13.5 vedennousun jälkeen. Tästä eteenpäin levittäytyi vesi useaan otteeseen niitylle, minkä seurauksena hautomisyrityksiä alkoi ja loppui monta kertaa kesäkuun 4. päivään asti, jolloin viimeinen haudontayrityksistä alkoi.
Ensimmäiset pienet töyhtöhyypän poikaset näkyivät Purolahden hoitoniityllä (tulvaniityllä) 23.5. Huomioon ottaen hieman alle kuukauden pituisen haudonta-ajan tämän pesyeen haudonta oli alkanut vajaata viikkoa ennen vappua. Kaikkein ensimmäiset poikaset näkyivät kuitenkin pelloilla: 12.5 navetan edustan laitumilla 4 pull ja 14.5 Gardenian pellolla 1 pull.
Havainnoin Purolahden hoitoniitylle ilmaantuvia, eri ikävaiheessa olevia poikueita toukokuun lopulta heinäkuun puoleenväliin. Tuona aikana hoitoniityllä saattoi yhtäaikaisesti ruokailla sekä vastakuoriutuneita että lähes lentokykyisiä töyhtöhyypän poikasia. Seuraamalla eri ikävaiheessa olevien poikasten esiintymistä pyrin estämään saman poikasen kahteen kertaan laskemisen. Kaikkiaan Purolahden hoitoniityn etelä- ja pohjoisosassa näkyi 35 eri poikasta. Gardenian pelloilla näkyi 10 ja navetan edustan pelloilla 7 poikasta, eli Viikin hyypät tuottivat vähintään 52 poikasta.
Suurin osa tulvaniitylle tulleista poikasista lienee syntyjään tulvaniityn viereiseltä pellolta. Purolahden etelä- ja pohjoisosan koneellinen niitto ja jyrsintä syksyllä 2014 näyttää luoneen töyhtöhyypän poikasille erinomaisen kasvuympäristön.
Haudonta alkoi sekä laitumilla että kynnöspelloilla lähes samaan aikaan (14.4 hautoi laitumella yksi ja 15.4 kolme töyhtöhyyppää, kun taas kynnöksillä näkyivät ensimmäiset kolme hautojaa 16.4)
Suuri osa tulvaniityn viereiselle kynnöspellolle munituista pesyeistä tuhoutui haudonnan loppumetreillä toukokuun 14. – 15. päivänä toukotöiden yhteydessä (tällöin ensimmäisiä poikasia näkyi jo mm. laitumella). Useimmat hyypät munivat uuden pesyeen samalle pellolle, mutta muutama siirtyi Gardenian ja Kotiniityn pelloille.
Ruoikon levittäytyminen Lammassaaren hoitoniityn länsiosassa on vähentänyt töyhtöhyypälle soveliasta pesimäympäristöä. Yksin karja ei riitä estämään niityn länsiosan ruoikoitumista. Pesiviä pareja on selvästi vähemmän, kun tilannetta verrataan niityn viimeisintä koneellista niittoa (v. 2007) välittömästi seuranneeseen vuoteen (v. 2008 6 paria, mutta jo v. 2009 vain 3). Tämän jälkeen niityllä on yrittänyt pesintää 1 – 3 paria. Parimäärien vähentyessä töyhtöhyypät pystyvät huonommin puolustautumaan pesänryöstäjiä (mm. kettua ja varista) vastaan, kun joukkovoima puuttuu. Tämän voiman puuttuminen saattaa vaikuttaa myös muiden niityllä pesivien lintujen pesinnän onnistumiseen (mm. punajalkaviklo, pikkutylli, kirviset, keltavästäräkit). Pelottomasti hyökkäilevien pesivien töyhtöhyyppien yhteispuolustusta niityllä voisikin verrata naurulokkikolonian vastaavaan vetisemmässä ympäristössä, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa.
Pikkutyllin parimäärän kasvu johtuu osittain Fastholman lumenkaatopaikalle asettuneesta kolmesta parista. Koska talvi oli vähäluminen, oli lumenkaatopaikka jo varhain keväällä sovelias pikkutyllin pesintään. Toisaalta myös Purolahden hoitoniityn niiton vuoksi asettui niitylle pesimään aiempaa enemmän pikkutyllejä, 3 paria (v. 2013 1 ja v. 2014 2). Purolahdella viihtyi suuri joukko pesimättömiä pikkutyllejä läpi pesimäkauden: esim. 26.5 8 (6k2n), 28.5 11, 6.6 19 ja 12.6 16. Vaikutti siltä, että iso osa näistä oli koiraita. Poikasia tai nuoria näkyi seuraavasti: Fastholma 28.6 alkaen 5 (2 poikuetta), Purolahti 8.7 1 juv, Kyläsaari 13.7 3 pull.
Tylli yritti pitkästä aikaa pesintää Vanhankaupunginlahdella. Pari asettui Purolahden hoitoniityn eteläosaan 1. huhtikuuta ja soidinteli sekä hallitsi reviiriään aina 13.5 vedennousuun saakka, jonka jälkeen pesintään viittaavat havainnot loppuivat. Edellisen kerran tylli pesi Arabianrannassa ennen alueen rakentamista.
Muista kahlaajalajeista havaitsin poikasia punajalkaviklolla (4 vastakuoriutunutta poikasta 6.6 tulvaniityllä), taivaanvuohella (2 pientä poikasta 18.6 tulvaniityllä) meriharakalla (1 iso poikanen 18.6 Arabianrannassa sekä 2 nuorta emon seurassa 4.8 Kyläsaaressa) sekä rantasipillä (3 nuorta emon seurassa 4.8 Kyläsaaressa).
Sen lisäksi, että Purolahden hoitoniityllä pesi aiempia vuosia lukuisammin kahlaajia, se houkutteli myös muuttomatkalla olevia kahlaajia lepäilemään joukoittain (havaintoja yli kahdestakymmenestä lajista) ja tarjosi yleisölle ihmeteltävää läpi kevään ja kesän (Taulukko 2).
Hoitoniityn varpuslinnuista
Hoitoniityillä pesi varpuslintuja vähemmän kuin kahtena edellisenä vuonna: 63 paria 15:ä lajista, joista varsinaisia avomaan varpuslintuja (niittykirvinen, keltavästäräkki, västäräkki, kiuru) oli 28 paria. Vuonna 2013 pareja oli kaikkiaan 89 ja lajeja 17 (avomaan pareja 22), kun taas v. 2014 pareja oli 99 ja lajeja 20 (avomaan pareja 37). Kokonaisparimäärän pudotuksesta suurin osa selittyy Purolahden hoitoniityn niitolla, minkä jälkeen ruoikkolajeille (ruokokerttunen ja pajusirkku) oli tarjolla vähemmän pesimäympäristöä.
Niittykirvinen näyttää säilyttävän asemansa, jollei jopa runsastuvan hoitoniityillä, mutta keltavästäräkin alamäelle ei näy loppua – edes Purolahden niitto ei tuonut uusia pareja kosteikkoalueelle (peltoalueilla keltavästäräkkejä pesi sen sijaan samassa määrin kuin kahtena edellisenä vuonna, 6 paria (v. 2013 ja v. 2014 5). Keltavästäräkkejä pesi hoitoniityillä v. 2004 29, v. 2008 ja 2009 18 ja v. 2010 8 paria, joten suunta on selkeästi vähenevä. Vastaavina vuosina niittykirvisen parimäärä on vaihdellut 12 – 16 välillä.
Vaikka ruoikko on vähitellen vallannut entisiä asemiaan Lammassaaren hoitoniityn länsiosassa, se ei liene suurin syy keltavästäräkkien parimäärän laskuun, pikemmin suuri kuolleisuus muuttomatkalla, erityisesti Afrikan talvehtimisalueilla.
Ruoikon levittäytyminen Lammassaaren hoitoniityn länsiosassa uhkaa kuitenkin vähentää avomaan linnuille soveliasta pesimäympäristöä. Myös Lemmenlehdon (= Ruohokarin) tervalepikko levittäytyy tuhansin, monin paikoin jo puoleentoista metriin yltävin taimin niitylle. Puutuneet lepän taimet eivät kelpaa karjalle. Koneellinen niitto hoitoniityn länsiosassa ja raivaussahan käyttö tervalepän leviämisen torjunnassa vähintään joka toinen vuosi olisi suositeltavaa.
Rantakanoista
Luhtakanan reviirimäärä oli suurin sitten v. 1996, jolloin Vanhankaupunginlahdella todettiin 25 reviiriä.
Vuoden 1996 poikkeuksellisen suuri parimäärä saattoi johtua puhdistettujen jätevesien valumisesta lahdelle loppusyksyllä ja talvella. Kylmän talven jälkeisenä keväänä Vanhankaupunginlahden sula-alueet olivat ainoa merkittävä sulan veden alue etelärannikolla, mikä saattoi houkutella muutolla olevia luhtakanoja jäämään tuolloin lahdelle.
Entä mikä sai luhtakanat asettumaan Vanhankaupunginlahdelle niin runsaina keväällä 2015? Pornaistenniemen, Säynäslahden ja Keinumäen välinen ruoikkoalue oli pitkälle toukokuun puoliväliin aiempiin vuosiin verrattuna poikkeuksellisen vetinen. Ruoikossa kävellessä saapas ei normaaliin tapaan uponnut mutaan, vaan tuntuma jalan alla oli kova: alla oli jäätä. Vähälumisena talvena ruoikon pohja todennäköisesti jäätyi syvälle eivätkä sulamisvedet päässeet keväällä painumaan normaaliin tapaan sen läpi. Pystyssä säilynyt ruoikko esti myös tehokkaasti roudan sulamista ja veden haihtumista taivaalle. Ehkä luhtakanat kuin myös tavallista runsaammin esiintyneet luhtahuitit jättäytyivät vetisyyden vuoksi Vanhankaupunginlahdelle?
Liejukanalla oli huhtikuun puolivälistä alkaen reviiri Pornaistenniemen etulampareella. Vaikeasti havaittavan lajin nuorista yksilöistä tehtiin heinäkuun lopun ja elokuun lopun välisenä aikana havaintoja eri puolilla lahtea (Pornaistenniemen etulampare, Viikin vanha puhdistamo, Hakalanniemi). Osa nuorista yksilöistä voi olla muualta saapuneita, mutta on myös mahdollista, että jotkin niistä ovat syntyneet lahdella.
Uhanalaiset ja harvalukuiset seuranta-alueella pesivät lajit (lintudirektiivin liitteen I (D), v. 2010 uhanalaisluettelon (EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä) sekä aiemman v. 2000 uhanalaisluettelon lajit (uhanalaisuusluokitus merkitty sulkuihin)). Vuoden 2013 ja 2014 parien/reviirien määrä ilmoitettu suluissa.
Laji pareja/reviirejä
laulujoutsen D 1 (0, 1)
heinätavi VU 3 (1, 3)
tukkasotka VU 1 (3, 2)
tukkakoskelo NT 2 (1, 1)
isokoskelo NT 3 (2, 3)
ruisrääkkä D 1 (1, 1)
kaulushaikara D 1 (1, 3)
luhtahuitti NT/D 10 (1, 2)
liejukana VU 1 (0, 1)
tylli NT 1 (0, 0)
punajalkaviklo NT 4 (2, 3 )
rantasipi NT 9 (7, 10)
niittykirvinen NT 22 (10, 19) niityt (pesii myös pelloilla)
keltavästäräkki VU 4 (6, 11) niityt (pelloilla 6 (5, 5))
sitruunavästäräkki VU 1 (3, 2)
sirittäjä NT n. 20 (10, 20)
tiltaltti (VU) 2 (0, 1)
punavarpunen NT n. 20 (20, 20)
käenpiika NT 2 (3, 2)
pikkutikka (VU) 7 (6, 6)
ruokosirkkalintu VU 1 (1, 0)
rastaskerttunen VU 6 (8, 9)
käki (NT) 2 (1, 1)
pensastasku (NT) 1 (2, 3)
kivitasku VU 6 (5, 8)
viiksitimali NT 5 (0, 2)
pikkulepinkäinen D 2 (2, 2)
kottarainen (NT) 26 (30, 31 (pöntöt, E. Haapanen))
varpunen (NT) pesii, arvio parimäärästä 10 – 20 (10 – 20, 10 – 20)
Uhanalaiset/harvalukuiset lajit, jotka havaittiin pesimäaikaan sopivassa pesimäympäristössä, mutta pesintä ei todennäköinen:
ristisorsa VU, jouhisorsa VU, punasotka VU, haahka NT, pikku-uikku VU, ruskosuohaukka D, kurki D, kapustarinta D, lapinsirri VU, liro D, suokukko EN, pikkulokki D, huuhkaja NT/D, palokärki D, harmaapäätikka D, valkoselkätikka EN/D, törmäpääsky VU, virtavästäräkki VU, mustaleppälintu NT, pikkusieppo D, kuhankeittäjä NT, pussitiainen VU, nokkavarpunen (NT)
Uhanalaiset/harvalukuiset lajit, jotka ruokailivat pesimäaikaan säännöllisesti alueella:
valkoposkihanhi D, sääksi NT/D, merikotka VU, naurulokki NT, selkälokki VU, räyskä NT/D, kalatiira D, lapintiira D
Kattavampaa tietoa Vanhankaupunginlahden linnustonseurannasta löytyy Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisusta (20/2013): Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustonseuranta 2012. Vuosien 2000 – 2012 yhteenveto. Mikkola-Roos Markku; Rusanen Pekka; Lehikoinen Aleksi; Haapanen Eero; Pynnönen Petro; Sarvanne Hannu. Yleisempää Viikki – tietoutta saa kirjasta: Mikkola – Roos M. & Yrjölä R. toim. 2000: Viikki – Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa, Tammi.
Poimintoja Helsingin Vanhankaupunginlahden v. 2014 pesimälinnuston
seurantalaskennan tuloksista
Hannu Sarvanne
Tein kuluneena keväänä ja kesänä pesimälinnuston laskentoja Vanhankaupunginlahdella Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen toimeksiannosta ja Suomen ympäristökeskuksen ohjeistuksella. Vanhakaupunginlahden linnuston tilaa on seurattu vuosittain samoin menetelmin v. 1986 alkaen.
Laskennat käsittivät:
- Koko kosteikkoalueen kattavat kiertolaskennat (vesilinnut, kahlaajat ja lokkilinnut) (5 kertaa) sekä samalla reitillä tehdyt vesilintujen poikuelaskennat (3 kertaa)
- Hoitoniittyjen (Lammassaari ja Purolahti) kartoituslaskennat (5 kertaa)
- Yölaulajalaskennat (3 kertaa)
- Pikkutikkojen pesien etsintä
- Uhanalaisten ja harvalukuisten lajien havainnointi laskentojen ohessa ja laskentojen ulkopuolisina päivinä.
Tuloksissa on edustettuna vain osa lahden pesimälajeista, koska seurantalaskennoissa ei selvitetä kaikkien pesimäympäristöjen parimääriä (esim. suuri osa metsälajeista ja osa ruoikkolajeista puuttuvat. Koko Natura 2000 – alueen kattavat pesimälinnuston kartoitukset on tehty Suomen ympäristökeskuksen toimesta viimeksi v. 2004, 2007 ja 2012).
Saarilta ja niitä ympäröiviltä reunametsä- ja täyttömaa-alueilta huomioin vain uhanalaiset ja harvalukuiset pesimälajit. Harvalukuisia pesimälajeja sekä yölaulajia etsin myös kosteikkoaluetta laajemmalta alueelta, joka rajautui Viikintien, Herttoniemen metsäselänteen, Itäväylän, Hermannin rantatien ja Hämeentien väliin.
Pöntöissä pesivää lajistoa sekä harmaahaikarayhdyskuntaa seurasi Eero Haapanen.
Vuoden 2014 parimäärät/reviirit (suluissa v. 2013)
Vesilinnut
laulujoutsen 1 (0)
kyhmyjoutsen 7 (6)
kanadanhanhi 2 (0)
sinisorsa 123 (61)
harmaasorsa 2 (1)
lapasorsa 8 (7)
haapana 16 (12)
tavi 14 (7)
heinätavi 3 (1)
tukkasotka 2 (3)
telkkä 37 (34)
isokoskelo 3 (2)
tukkakoskelo 1 (1)
silkkiuikku 46 (45)
nokikana 39 (21)
Vesilintulajeja pesi 15 (kun rantakanoihin kuuluva nokikana lasketaan mukaan), mikä on eniten v. 1986 alkaneissa seurantalaskennoissa. Laulujoutsen (1 pari) ja kanadanhanhi (2 paria) olivat uusia pesimälajeja seuranta-alueella. Kahtena edellisenä vuonna pesineen, mutta pitkään lajistosta puuttuneen punasotkan pesintä ei tänä vuonna varmistunut.
Parimäärä, 305, on suurin sitten v. 1992. Vuosina 2010 – 2013 parimäärä on vaihdellut 183 – 233 välillä (suurin osa vesilinnuston kokonaisparimäärän vaihtelusta selittyy sinisorsan runsauden vaihtelulla). Vain yhden lajin parimäärä väheni (tukkasotka).
Leuto talvi ja aikainen kevät lienevät suurin syy sinisorsan parimäärän kaksinkertaistumiseen verrattuna vuoteen 2013. Selvää kasvua on kuitenkin havaittavissa myös vuosiin 2010 – 2012 nähden (jolloin sinisorsien parimäärät 62 – 84).
Tavi runsastui muutaman vuoden takaiselle tasolle (v. 2012 – v. 2013 7 paria, kun taas v. 2009 – v. 2011 12 – 18 paria).
Nokikanoja pesi lukuisammin kuin yhtenäkään seurantalaskentavuonna. Parimäärä kasvoi ilahduttavasti v. 2013 notkahduksen jälkeen ja laji oli myös selvästi runsaampi kuin edellisinä hyvinä vuosina v. 2011 ja v. 2012 (33 ja 34 paria). Keski-Euroopan ankara lopputalvi v. 2013 lienee syynä pesivien parien vähäisyyteen tuona keväänä.
Kuten viime vuosina, pesi huomattava osa silkkiuikuista v. 2014 kahdella ruokosaarekkella Kivinokan pohjoisrannalla (34 paria). Kolonioista suurempi (27 paria) sijaitsee suojelualueen ulkopuolella.
Kahlaajat
meriharakka 2 (0)
pikkutylli 4 (3)
töyhtöhyyppä 23 (15)
rantasipi 10 (7)
punajalkaviklo 3 (2)
lehtokurppa 2 (1)
taivaanvuohi 8 (5)
Töyhtöhyypistä 5 paria pesi hoitoniityillä, loput 18 pelloilla. Ruoikon levittäytyminen hoitoniityillä on vähentänyt töyhtöhyypälle, mutta myös pikkutyllille ja punajalkaviklolle soveliaita pesimäympäristöjä. Esimerkiksi töyhtöhyyppiä pesii n. puolet vähemmän verrattuna v. 2007 tehtyä koneellista niittoa välittömästi seuranneisiin vuosiin (v. 2008 10 paria, v. 2009 7 paria).
Petolinnut
kanahaukka 1 (1)
nuolihaukka 1 (1)
sarvipöllö 1 (1)
lehtopöllö 1 (0)
Kanahaukka sai kolme, sarvipöllö kolme ja lehtopöllö viisi poikasta lentoon
Hoitoniittyjen avomaan varpuslinnut
keltavästäräkki 11 (6). Pareista v. 2014 Lammassaari 9, Purolahti 2.
sitruunavästäräkki 2 (3)
niittykirvinen 19 (10). Pareista v. 2014 Lammassaari 15, Purolahti 4
Keltavästäräkkejä pesii hoitoniityillä selvästi vähemmän kuin v. 2007 toteutettua ruoikon niittoa välittömästi seuranneina vuosina: esimerkiksi Purolahdella v. 2008 8 ja v. 2009 11 paria. Vastaavasti ruoikkolajit (ruokokerttunen ja pajusirkku) ovat runsastuneet hoitoniityillä huomattavasti.
Rantakanat ja yölaulajat
ruisrääkkä 1 (1)
kaulushaikara 3 (1)
luhtakana 5 (4)
luhtahuitti 2 (1)
pikkuhuitti 1 (0)
liejukana 1 (0)
satakieli 56 (69)
viitasirkkalintu 3 (0)
luhtakerttunen 13 (10)
viitakerttunen 30 (30)
rastaskerttunen 9 (8)
Ruisrääkällä oli reviiri Keinumäellä, pikkuhuitilla Pornaistenniemessä (edellisen kerran pikkuhuitilla oli reviiri Vanhankaupunginlahdella v. 2004). Luhtakanareviireistä neljä sijoittui Pornaistenniemen – Säynäslahden – Keinumäen alueelle, yksi Purolahdelle. Luhtahuitit asettuivat Pornaistenniemeen ja Purolahdelle, liejukana Pornaistenniemeen.
Viitakerttunen esiintyi jo toisena vuonna peräkkäin tavanomaista runsaampana (kaikkiaan viitakerttusia lauloi 36 paikalla, mutta kaikki eivät muodostaneet pysyvää reviiriä). Eniten rastaskerttusia lauloi Saunalahdella, jossa viisi reviiriä.
Lokkilinnut
Yhdenkään lokkilintulajin pesintä ei varmistunut seuranta-alueella. Todennäköisesti selkälokkeja pesii 1 – 2 paria Kyläsaaren ja Arabianrannan alueella sekä muutamia kalalokkipareja. Laskenta-alueen välittömässä läheisyydessä noin kymmenen lapintiiran kolonia (Eero Haapanen).
Muita huomionarvoisia lajeja
harmaahaikara 26 (22)
uuttukyyhky 33 (33) (aloitettujen pesintöjen määrä kevään 1. tarkistuksessa)
käki 1 (1)
pikkutikka 6 (6)
käenpiika 2 (3)
kivitasku 8 (5)
pensastasku 3 (2)
tiltaltti 1 (0)
viiksitimali 2 (0)
pikkulepinkäinen 1 (1)
kottarainen 31 (30)
peltosirkku 1 (1)
Harmaahaikarat pesivät onnistuneesti Klobbenilla. 18. kesäkuuta näkyi Isoja poikasia 60 (60/26 = 2,3 poikasta/pari). Todellisuudessa poikasten määrä lienee hieman suurempi, sillä osa pesistä jäi lehvästön taa piiloon. Vuonna 2013 Eero Haapanen laski 69 isoa poikasta/22 asuttua pesää (3,1 poikasta/pari).
Viiksitimaleita pesi vähintään kaksi paria Pornaistenniemen ja Keinumäen välisessä ruoikossa (koska kattavia ruoikkolaskentoja ei tehty, parimäärä saattoi olla suurempi).
Peltosirkulla oli jo toisena vuonna peräkkäin reviiri Etu-Viikin pelloilla.
Vesilintujen pesinnän onnistumisesta
Sinisorsan pesintä sujui, kuten aiempina vuosina, heikosti. Eri poikueiksi tulkittuja poikueita havaitsin poikuelaskennoissa (18.6 – 8.7) 15 (v. 2013 10)). Varttuneita poikueita (n. neljän viikon ikään ehtineitä) näin vain 7 (v. 2013 6). Parimäärään (123) suhteutettuna siis alle joka kymmenes pari sai kasvatettua poikueen turvalliseen ikään.
Suurin osa sinisorsien pesinnöistä tuhoutuu haudontavaiheessa tai ensimmäisinä vuorokausina kuoriutumisen jälkeen. Yhtenä merkittävänä syynä pesinnän epäonnistumiseen on ulkoilupoluilta rantametsiin poikkeavien ihmisten aiheuttama tahaton häirintä. Kun sinisorsanaaras säikähtää pois pesältään, ovat varikset nopeasti paikalla (munia kadonnee myös minkkien, supikoirien ja kettujen suihin). Pieniä poikasia syövät sekä varikset että isot lokkilinnut.
Telkkien poikastuotto oli vielä sinisorsaa huonompi: 37 pesivää paria tuotti vain kolme varttunutta poikuetta (v. 2013 10). Poikuelaskennoissa näin vesillä vain 4 poikuetta (v. 2013 10). Myöskään pitemmällä aikavälillä, 21.5 – 8.7, en havainnut kuin 7 eri poikuetta (VKL:n ensimmäinen poikue nähtiin 11.5 (7 pientä poikasta puhdistamon altaassa (E.Haapanen)). Kaikki isoiksi varttuneet poikueet viihtyivät Viikin vanhan puhdistamon altaalla.
Telkkäpoikueet näyttävät häviävän pian pesästä hyppäämisen jälkeen. Mihin? Ainakin varisten olen nähnyt nappaavan pieniä telkänpoikia suoraan vedestä.
Silkkiuikkujen poikuemäärä oli tavanomainen: 13 eri poikueeksi tulkittua poikuetta (myös v. 2013 13), mutta varttuneiden poikueiden määrä vähäinen: 5 (v. 2013 6).
Vähäinen isojen poikasten määrä saattoi johtua siitä, että aloitin poikuelaskennat varhaisen kevään vuoksi n. viikkoa aiemmin kuin tavallisesti – toisin kuin esim. sinisorsilla ja telkillä, ensimmäiset silkkiuikkupoikueet näkyivät kuitenkin tavalliseen tapaan touko-kesäkuun vaihteessa, eivät normaalia aiemmin, kuten aikainen kevät olisi antanut olettaa (poikueet eivät siis olleet ehtineet varttuneeseen ikään viimeiseen laskentaan mennessä). Toisaalta osa silkkiuikkuemoista kuljettaa poikueensa pois lahdelta poikasten ollessa vielä melko pieniä (ravintokilpailun vuoksi?) – tästä syystä todellinen poikueiden ja varttuneiden poikueiden määrä saattoi olla havaittua suurempi.
Merivedenpinnan korkeuden vaihtelu oli koko haudonta-ajan vähäistä, eikä myrskyjä esiintynyt, joten munia ei näistä syistä huuhtoutunut veteen.
Sen lisäksi, että nokikanan parimäärä kasvoi, myös pesintä onnistui hyvin. Havaitsin eri poikueita 31 (kun parimäärä 39), kun taas v. 2013 ainoastaan 9 poikuetta (tällöin 21 paria). Varttuneita poikueita näkyi 14 (v. 2013 2).
Kuten silkkiuikulla, varttuneiden poikueiden osuus olisi luultavasti ollut suurempi, jos viimeinen laskenta olisi ollut viikkoa myöhemmin (poikaset eivät ehtineet kasvaa isoiksi ennen viimeistä laskentaa). Nokikanapoikueita kuoriutui hyvin pitkällä aikavälillä: ensimmäiset vasta kuoriutuneet poikaset näin 27.5, mutta suurimman osan kesäkuun toisella viikolla, ja toisaalta myöhäisimmät kesä- heinäkuun vaihteessa (osa ehkä uusintapesyeitä).
Nokikana näyttää onnistuvan pesinnässään Vanhankaupunginlahden vesilintulajeista parhaiten. Sekä haudonta- että poikasvaiheen tappiot ovat pieniä. Pesäkummut ovat avoveden äärellä turvassa häiriöiltä, joita kuivemmalla maalla pesivät vesilinnut kohtaavat. Kummut ovat myös sen verran korkeita, että vedenpinnan nousu harvoin tuhoaa munapesyeitä. Koska upos- ja kelluslehtinen kasvillisuus on lisääntynyt erityisesti Saunalahdella, Ryönälahdella ja Purolahdella sekä Hakalanniemen edustan lahdella, on sekä eläin- että kasviperäistä ravintoa aiempaa enemmän tarjolla poikasten kasvaessa.
Seitsemän kyhmyjoutsenparia tuotti ainakin neljä poikuetta: 4,4,5 ja 6 poikasta. Kuuden poikasen poikueessa oli yksi valkoinen ns. puolalaista värimuotoa oleva poikanen (v. 2013 kuuden poikasen poikueessa kolme valkoista). Kaksi kyhmyjoutsenen pesää oli hyvin lähekkäin, vain n. 40 m etäisyydellä toisistaan Saunalahden länsireunan ruokosaarekkeella.
Laulujoutsenpari sai vesille neljä poikasta (haudonta alkoi n. 10.5 ja ensimmäinen havainto poikueesta 17.6). Tuntemattomasta syystä poikue kuitenkin menehtyi (23. 6 poikasia jäljellä kolme, mutta seuraavana päivänä vain emot). Emot toivat poikasensa Lammassaaren hoitoniitylle, jossa varisten havaittiin häirinneen niitä. Kylmä ja sateinen sää kuoriutumista seuranneina päivinä saattoivat myös heikentää poikasia. Laulujoutsenet saattoivat olla samoja kuin kevään 2013 Hakalanniemen edustan lahdella reviiriä puolustanut kihlapari. Kokemattomuudella saattoi olla osuutensa pesinnän epäonnistumisessa.
Kokkoluodon itäisessä poukamassa hautonut kanadanhanhi jätti pesinnän kesken, mutta Klobbenilla pesinyt pari sai poikaset vesille (Toinen emoista, ilmeisesti naaras, oli siipirikko (ehkä Purolahdella maaliskuussa voimalinjaan lentänyt lintu)).
Myös seuraavilla vesilinnuilla näin poikueita: haapana (4 poikuetta), harmaasorsa (2 poikuetta), tavi (1 poikue), tukkasotka (1 poikue)).
Kattavampaa tietoa Vanhankaupunginlahden linnustonseurannasta löytyy Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisusta (20/2013): Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustonseuranta 2012. Vuosien 2000 – 2012 yhteenveto. Mikkola-Roos Markku; Rusanen Pekka; Lehikoinen Aleksi; Haapanen Eero; Pynnönen Petro; Sarvanne Hannu.
Poimintoja Helsingin Vanhankaupunginlahden v. 2015 pesimälinnuston
seurantalaskennan tuloksista
Hannu Sarvanne
Tein kuluneena keväänä ja kesänä pesimälinnuston laskentoja Vanhankaupunginlahdella Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen toimeksiannosta ja Suomen ympäristökeskuksen ohjeistuksella. Vanhakaupunginlahden linnuston tilaa on seurattu vuosittain samoin menetelmin v. 1986 alkaen.
Laskennat käsittivät:
- Koko kosteikkoalueen kattavat kiertolaskennat (vesilinnut, kahlaajat ja lokkilinnut) (5 kertaa) sekä samalla reitillä tehdyt vesilintujen poikuelaskennat (3 kertaa)
- Hoitoniittyjen (Lammassaari ja Purolahti) kartoituslaskennat (5 kertaa)
- Yölaulajalaskennat (3 kertaa)
- Pikkutikkojen pesien etsintä
- Uhanalaisten ja harvalukuisten lajien havainnointi laskentojen ohessa ja laskentojen ulkopuolisina päivinä.
Seurasin lepäilijämäärien kehittymistä tekemällä varsinaisten kiertolaskentojen ulkopuolisia kiertolaskentoja maaliskuulta alkaen (Taulukko 1), jotta sain ajoitettua vesilintulaskennat eri lajien parimäärien selvittämisen kannalta parhaaseen mahdolliseen ajankohtaan, eivätkä muuttomatkalla lepäilevät yksilöt kasvattaneet pesiviksi tulkittavien yksilöiden määrää.
Vesilintulaskentojen ohella seurasin myös lepäilevien kahlaajien määriä, erityisesti Purolahden, mutta
myös Lammassaaren hoitoniityllä (Taulukko 2).
Joidenkin lajien parimäärien varmistaminen vaati varsinaisten laskentojen ulkopuolella tehtyä retkeilyä (esim. yölaulajat).
Pöntöissä pesivän lajiston (erityisesti, telkkä, uuttukyyhky ja kottarainen) selvitti Eero Haapanen, joka auttoi myös harmaahaikarayhdyskunnan seurannassa.
Tuloksissa on edustettuna vain osa lahden pesimälajeista, koska seurantalaskennoissa ei selvitetä kaikkien pesimäympäristöjen parimääriä (esim. suuri osa metsälajeista ja osa ruoikkolajeista puuttuvat. Koko Natura 2000 – alueen kattavat pesimälinnuston kartoitukset on tehty Suomen ympäristökeskuksen toimesta viimeksi v. 2004, 2007 ja 2012.
Saarilta ja niitä ympäröiviltä reunametsä- ja täyttömaa-alueilta huomioin vain uhanalaiset ja harvalukuiset pesimälajit. Harvalukuisia pesimälajeja sekä yölaulajia etsin myös kosteikkoaluetta laajemmalta alueelta, joka rajautui Viikintien, Herttoniemen metsäselänteen, Itäväylän, Hermannin rantatien ja Hämeentien väliin.
Säätila
Touko- ja kesäkuu olivat keskimääräistä viileämpiä (Hki Kaisaniemi, toukokuun keskilämpötila 9,3 °C/1981 – 2010 10,2 °C, kesäkuu 13,3 °C/14,6 °C) ja lämpimät etelävirtaukset jäivät puuttumaan. Sademäärä oli toukokuussa normaalin rajoissa, mutta kesäkuussa satoi hieman normaalia enemmän (Hki Kaisaniemi kesäkuu 89 mm/ 1981 – 2010 57 mm). Merivesi pysytteli lähes yhtäjaksoisesti n. 10 – 20 cm teoreettista keskiveden korkeutta korkeammalla huhtikuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Sangen tuuliset säät yhdessä vedenpinnan nousun kanssa (n. 40 cm normaalitasosta 13. toukokuuta ja kesäkuun vaihteessa) tuhosivat etenkin silkkiuikun ja nokikanan, mutta myös joidenkin hoitoniityllä pesivien kahlaajien pesiä.
Koska kevät oli varhainen (lahti vapaa jäistä 21.3) ja eteni ilman takatalvia, tein ensimmäisen kiertolaskennan poikkeuksellisen aikaisin. Varhaisen kevään vuoksi monet vesilintupoikueet kuoriutuivat viikkoa tai kahta normaalia aiemmin, joten aloitin myös poikuelaskennat n. viikkoa aiemmin kuin ”normaalikeväinä”.
Vuoden 2015 parimäärät/reviirit (suluissa v. 2013 ja v. 2014)
Vesilinnut
Sinisorsa 110 (61, 123), haapana 17 (12, 16), tavi 18 (7, 14), lapasorsa 5 (7, 8), harmaasorsa 3 (1, 2), heinätavi 3 (1, 3), isokoskelo 3 (2, 3), tukkakoskelo, 2 (1, 1), telkkä 38 (34, 37), tukkasotka 1 (3, 2), silkkiuikku 44 (45, 46), laulujoutsen 1 (0, 1), kyhmyjoutsen 6 (6, 7), kanadanhanhi 4 (0, 2), merihanhi 2 (0, 0), nokikana 38 (21, 39).
Vesilintulajeja pesi 16 (kun rantakanoihin kuuluva nokikana lasketaan mukaan), mikä on eniten v. 1986 alkaneissa seurantalaskennoissa (v. 2014 15). Merihanhi pesi ensimmäistä kertaa Vanhankaupunginlahdella ja heti kahden parin voimalla. Laulujoutsen (1 pari) ja kanadanhanhi (4 paria) pesivät ensimmäisen kerran viime vuonna. Vuosina 2012 ja 2013 pesineen, mutta pitkään lajistosta puuttuneen punasotkan pesintä ei tänä vuonna varmistunut, mutta pesintä oli mahdollinen.
Kolmen lajin parimäärä väheni v. 2014 verrattuna (lapasorsa, tukkasotka, kyhmyjoutsen). Myös vesilintujen kokonaisparimäärä (295) väheni hieman viime vuodesta (305), jolloin pareja oli eniten sitten v. 1992. Vuosina 2010 – 2013 parimäärä vaihteli 183 – 233 välillä (suurin osa vesilinnuston kokonaisparimäärän vaihtelusta selittyy sinisorsan runsauden vaihtelulla).
Sinisorsien parimäärissä on havaittavissa selvää kasvua vuosiin 2010 – 2013 nähden (jolloin sinisorsien parimäärät 61 – 84).
Tavin runsastuminen jatkui ja parimäärä näyttää palanneen muutaman vuoden takaiselle tasolle (v. 2012 – v. 2013 7 paria, kun taas v. 2009 – v. 2011 12 – 18 paria).
Lapasorsan hienoinen väheneminen voi johtua laskenta-ajankohdan sateisista ja tuulisista sääoloista, jolloin lapasorsia oli vähän näkyvillä. Laskennan jälkeisten päivien lapasorsamäärät viittaavat parimäärän pysyneen ennallaan, mutta on myös mahdollista, että lahdelle oli jo saapunut vieraita koiraita alueen ulkopuolelta.
Telkkäpareja oli 38, kun parimääräksi tulkitaan aloitettujen pesintöjen määrä (pönttöön munittu). Telkkänaarailla on kuitenkin tapana munia useampaan pönttöön, vaikka naaraat eivät itse aikoisikaan hautoa niitä (loispesintää) – tällaiset pesät jäävät usein vaille varsinaista emoa, mutta osaa näistäkin pesistä voidaan hautoa. Tänä vuonna haudonta ei alkanut kymmenessä pöntössä, joten minimimäärä pareja olisi 28.
Nokikana oli lähes yhtä lukuisa kuin edellisenä vuonna, jolloin niitä pesi enemmän kuin yhtenäkään seurantalaskentavuonna. Parimäärä on kasvanut ilahduttavasti v. 2013 notkahduksen jälkeen ja laji oli myös runsaampi kuin edellisinä hyvinä vuosina v. 2011 ja v. 2012 (33 ja 34 paria).
Toisin kuin v. 2013 ja v. 2014 silkkiuikuille ei ollut tarjolla ylivuotisten ruokojen peittämiä ruokosaarekkeita pesäpaikoiksi Kivinokan pohjoisrannalla ja Saunalahden edustalla (v. 2014 pesi kahdella saarekkeella 34 paria). Aallokko oli huuhtonut ruokokatteen ennen pesimäkauden alkua pois, joten silkkiuikut joutuivat rakentamaan pesänsä vähemmän tukeville alustoille ja katteen puuttuessa lähemmäs vedenpintaa. Silkkiuikkuja pesi kuitenkin Kivinokan – Saunalahden alueella edelliseen vuoteen verrattuna lähes yhtä paljon, kuten koko lahdella.
Kahlaajat
Punajalkaviklo 4 (2, 3): Purolahti eteläosa 1 pari, Purolahti pohjoisosa(tulvaniitty)/Etu-Viikin pellot 2 paria sekä Lammassaaren hoitoniitty 1 pari. Pikkutylli 8 (3, 4): Purolahti eteläosa 1, Purolahti pohjoisosa(tulvaniitty) 2, Lammassaaren hoitoniitty 1, Kyläsaari 1, Fastholman lumenkaatopaikka 3. Tylli 1 (0, 0): Purolahti eteläosa. Töyhtöhyyppä 27 (15, 23): Hoitoniityillä yhteensä 7 paria (v. 2013 2 ja v. 2014 5): Lammassaaren hoitoniitty 2, Purolahti eteläosa 2, Purolahti pohjoisosa (tulvaniitty) 3. Lisäksi Etu-Viikin pelloilla 20 paria (v. 2013 13 ja v. 2014 18): navetan edustan pellot 15 paria (8, 11) Kotiniitty 2 paria (5, 6), Gardenian pelto 3 (0, 1). Rantasipi 9 (7, 10): Kivinokan länsikärki, Kivinokan pohjoisranta, Fastholma, Mölylä/Purolahti, Hakalanniemen eteläranta, Klobben, Lammassaari, Pornaistenniemi/Verkatehtaanpuisto, Kyläsaari. Lehtokurppa 2 (1, 2), reviirit: Saunalahti – Fastholma − Mölylä sekä Pornaistenniemi – Lammassaari ( − Hakalanniemi?). Meriharakka 2 (0, 2 ): Kyläsaari, Arabianranta. Taivaanvuohi 9 (5, 8): Lammassaaren hoitoniitty 2, Pornaistenniemi – Lammassaari 3, Säynäslahti 1, Purolahti 2, Ryönälahti 1 pari.
Lokkilinnut
Seuranta-alueelta ei löytynyt lokkilintujen pesiä. Yksi kalalokki viihtyi hautoma-asennossa Lammassaaren hoitoniityn vesirajassa korkealla heinätuppaalla 27. – 28.5. Alueen reunoilla pesinee jokunen pari selkälokkeja (Kyläsaari, Arabianranta, Viikin vanha puhdistamo (?)) sekä kalalokkeja joitain pareja (Arabianranta). Kaksi juuri pesästä lähtenyttä kalalokkia kerjäsi 25.6 ruokaa Arabianrannassa ja 25 nuorta 8.7 samalla paikalla.
Leposaaren SW-puolen luodolla, seuranta-alueen välittömässä läheisyydessä, on pieni lapintiirakolonia. Eero Haapanen kävi luodolla 13.6, jolloin paikalla oli 17 lapintiiraa, mutta vain 3 munapesää (v. 2014 luodolla 10 hautovaa (Eero Haapanen)). Koko kevään korkealla pysytellyt vesi lienee huuhtonut munia useampaan otteeseen matalalta luodolta veteen.
Vanhankaupunginlahdella ruokailee runsaasti kalatiiroja sekä naurulokkeja, joista suuri osa pesinee Kulosaaren/Mustikkamaan/Korkeasaaren ympäristön luodoilla.
Hoitoniittyjen varpuslinnut
Niittykirvinen 22 (10, 19): Lammassaari 15 (7, 15), Purolahti 7 (3, 4). Västäräkki 1 (1, 2) : Lammassaari 1 (1). Keltavästäräkki 4 (6, 11): Lammassaari 2 (5, 9), Purolahti 2 (1, 2). Sitruunavästäräkki 0 (3, 2) – kuitenkin yksi pari pesi Pornaistenniemen ja Lammassaaren välisen pitkospuupolun Pornaistenniemen päässä, katselulavan ja rannan välisessä ruoikossa. Kiuru 1 (2, 3): Purolahti (tulvaniitty). Pensastasku 1 (2, 2): Purolahti (tulvaniitty). Pikkulepinkäinen 1 (1, 1): Purolahti (tulvaniitty). Ruokokerttunen 8 (30, 22): Lammassaari 1 (8, 4), Purolahti 7 (22, 18). Pajusirkku 10 (19, 17): Lammassaari 3 (4, 5), Purolahti 7 (15, 12). Punavarpunen 2 (3, 4): Purolahti 2 (3, 3). Pensaskerttu 3 (2, 2): Purolahti (tulvaniitty). Pajulintu 2 (1, 3): Purolahti (tulvaniitty). Kottarainen 3 (2, 1): Lammassaari 2 (2, 1), Purolahti 1 (0, 0). Sinitiainen 1 (1, 2): Purolahti 1 (0, 1). Talitiainen 1 (2, 2): Lammassaari (1, 1). Peippo 3 (3, 2): Lammassaari 1 (2, 2), Purolahti 2 (1, 0).
Rantakanat ja yölaulajat
Luhtakana 24 (4, 5): Säynäslahti – Pornaistenniemen ja Keinumäen lampareet 19 reviiriä, Lammassaaren pitkosten varsi 2, Purolahti 2, Saunalahti 1. Luhtahuitti 10 (1, 2): Säynäslahti − Pornaistenniemen ja Keinumäen lampareet 7, Purolahti 3. Ruisrääkkä 1 (1, 1): Lammassaaren pitkosten Lammassaaren pään ruoikko. Kaulushaikara 1 (1, 3): Pornaistenniemen lampareet. Rastaskerttunen 6 (8, 9): Saunalahti 3, Purolahti 1, Pornaistenniemen lampareet 2. Viitakerttunen 17 (30, 30): tasaisesti seuranta-alueen puoliavoimissa pensaikoissa. Luhtakerttunen 12 (10, 13): erityisesti Pornaistenniemen ja Lammassaaren välisen ruoikon pajukoissa (5 laulavaa). Ruokosirkkalintu 1 (1, 0): Pornaistenniemen takalampare. Satakieli 48 (69, 56): tiheimmillään Pornaistenniemessä, jossa 9 reviiriä ja Kivinokan etelärannalla, jossa 10 reviiriä.
Petolinnut
Kanahaukka pesi ja sai yhden poikasen, joka rengastettiin 29.6 (Tapio Solonen). Lehtopöllö pesi tuntemattomassa paikassa lahden itärannalla: huhtikuun puolestavälistä alkaen tavattiin Fastholmassa viisi poikasta. Sarvipöllö pesi Lammassaaressa sekä Pornaistenniemessä. Pornaistenniemen pari sai ainakin kolme poikasta. Lammassaaren pesässä näkyi 7.7 kaksi poikasta (Eero Haapanen).
Nuolihaukan pesintää ei tänä vuonna todettu Vanhankaupunginlahden alueella. Aikuisia lintuja näkyi läpi kesän lahdella.
Muita huomionarvoisia lajeja
Uuttukyyhky
27 aloitettua pesintää uutuissa toukokuun 1. tarkastuskierroksessa (Eero Haapanen) (sekä v. 2013 että v. 2014 33).
Alueen 118 pönttöä tarkastettiin kauden aikana kolme, osa neljä kertaa pesinnän seuraamiseksi. Kyyhkyjen käytössä oli 50 pönttöä (Kuusiluoto 15 käytössä olevaa pönttöä, Lammassaari 6, Klobben 4, Pornaistenniemi 8, Hakala 3, Viikin peltosaarekkeet 10, Mölylä 1, Fastholma 2, Kivinokka 1. Aloitettuja pesintöjä oli 82. Onnistuneita pesintöjä oli 51, joista poikasia lähti 89. Kuusiluoto tuotti kolmasosan poikasista, 31 lentopoikasta. Kahdessa pöntössä pesittiin kolme onnistunutta pesintää.
Elokuussa mahdollisesti näätä tyhjensi Kuusiluodossa 10 pesää. Elo – syyskuussa emolintuja joutui saaliiksi Kuusiluodon pöntöissä 2, sekä yksi Lammassaaressa ja yksi Pornaistenniemessä. Sitä ennen tai muualla ei petojen aiheuttamia pesätappioita varmistettu. Toukokuussa oli kolme tuntemattomasta syystä kuollutta kyyhkyä pesissä. Kyyhkyt olivat melko keskittyneitä määrätyille paikoille. Tyhjiksi jääneet pöntöt keskittyivät metsäalueille, etenkin Mölylään ja Kivinokkaan.
Harmaahaikara
Klobbenin koloniassa n. 35 asuttua pesää (v. 2013 22 ja v. 2014 26) (Eero Haapanen). Asuttujen pesien tarkkaa määrää ei pysty enää pesimäaikaan näkemään Mölylän kalliolta tai muulta tähystyspaikalta, sillä lehvästö peittää osan pesistä jo varhain. Lisäksi uudet pesät peittävät vanhoja pesiä taakseen. Eero Haapanen kävi Klobbenilla 6.9 ja laski puissa 36 risupesää ja kaksi pudonnutta. Jos haluaisi varmuudella selvittää montako pesää on asuttu, pitäisi saaressa käydä kesäkuun alussa, mutta häiriö pesinnälle olisi silloin suuri – poikasia saattaisi esim. hädissään pudota pesistä.
Kun katsoin koloniaa Mölylän kalliolta pienten poikasten aikaan, näkyi kaikissa näkyvissä olevissa 27 pesässä joko emo ja/tai poikasia (tosin parissa pesässä näkyi vuoden ikäinen haikara asettelemassa oksia – harmaahaikarat pesivät ensimmäisen kerran yleensä vasta toisena vuonna (3 kv), mutta poikkeuksia on). Oletus on, että lähes kaikissa valmiissa pesissä pesittiin tai oli ainakin pesintäyritys.
Suurimmat määrät poikasia näin 22.6 (63 pesäpoikasta ja 3 juuri pesästä lähtenyttä nuorta = 66) sekä 28.6 (53 pesäpoikasta ja 20 juuri pesästä lähtenyttä nuorta = 73). Isot poikaset jättävät pesän ja siirtyvät läheisille oksille seisoskelemaan ja leyhyttelemään siipiään, joten myös näkymättömissä olleiden pesien poikasista ainakin osa tulee nähdyiksi. Minimiarvio poikastuotosta olisi 73/35 = 2,1 paria kohden. Todellisuudessa tuotanto lienee hieman suurempi, sillä ainakin muutamia nuoria oli 28.6 jo ehtinyt Klobbenilta esim. Saunalahdelle ja Lammassaaren hoitoniityn rantaan.
Vuonna 2013 poikastuotto oli 3,1 (69/22) ja v. 2014 2,3 (60/26). Poikasmäärä näyttäisi vähenevän, mutta poikasia on myös vaikeampi laskea kolonian kasvaessa.
Ensimmäiset poikaset näkyivät Klobbenin koloniassa 12. toukokuuta, jolloin yhdessä pesässä kaksi vasta kuoriutunutta. Haudonta-ajan ja poikasten iän huomioon ottaen haudonta oli alkanut huhtikuun puolivälissä. 28. toukokuuta poikasia näkyi jo 22. Poikasmäärä vaihteli pesissä yhdestä viiteen. 10. kesäkuuta pesissä näkyi 3 x 1, 6 x 2, 3 x 3 ja 7 x 4 poikasta. Suurin osa poikasista oli lähtenyt pesistä 8. heinäkuuta − jäljellä oli enää 18 poikasta, mutta vielä 14. heinäkuuta kolmessa pesässä oli 7 (3 + 3 + 1) aivan keskenkasvuista poikasta, joita emot kävivät ruokkimassa. Viimeiset 3 poikasta seisoivat kolmessa pesässä 6. elokuuta.
Kurki
Kurki yritti suurella todennäköisyydellä pesintää Lammassaaren hoitoniityllä. Pari oleskeli 12.4 lähtien aina heinäkuun alkuun tiiviisti hoitoniityn länsiosassa, Pornaistenniemen takalampareeseen rajoittuneella lätäkköisellä, n. 2 – 3 ha: n suuruisella alueella. Huhtikuussa ja vielä toukokuun alussa näkyi pelloilla kaksi kurkea, mutta olivatko ne hoitoniityn lintuja, ei ole varmaa (ainakin 22.5 oleskeli lahdella myös toinen kurkipari). Toukokuun edetessä hoitoniityn muissa osissa kuin länsireunan lätäkköalueella näkyi vain yksi kurki. Toukokuun lopulta, ruokojen saatua pituutta, kurkia oli vaikea havaita kasvillisuuden seasta, mutta silloin tällöin saattoi näkyä ruokailevan linnun pää, jollei koristeellisia höyheniä. Pari soidinteli ja kuulutti reviiriään aktiivisesti, varsinkin pesintäkauden alkuvaiheessa, mutta tanssi niityllä vielä touko- kesäkuun vaihteessa. Tällöin näkyi, että toinen kurjista sulki siipisulkiaan voimakkaasti: käsisulat olivat hyvin lyhyet eikä lentäminen olisi ollut mahdollista. Tämän yksilön selkä oli myös selvästi ruskeampi kuin puolisollaan, mikä antoi olettaa, että se oli sukinut selän puoleisiin höyheniinsä liejuista, ruosteenväristä vettä, niin kuin pesivät kurjet tekevät piiloutuakseen hautoma-aikana. 24.6 käsisulat olivat kasvaneet tällä yksilöllä lähes täyteen mittaansa, mutta lento ei näyttänyt vielä onnistuvan. 25.6 jälkeen en havainnut kurkia enää lahdella. Jos kurjet yrittivät pesintää, poikasia ei vielä tänä vuonna lähtenyt maailmalle.
Vesilintujen pesinnän onnistuminen
Sinisorsan pesintä sujui viimeisimpiin vuosiin nähden hieman paremmin, mutta edelleen heikosti. Havaitsin poikuelaskennoissa eri poikueiksi tulkittuja kaikenikäisiä poikueita 21 (v. 2013 10 ja v. 2014 15). Parimäärään suhteutettuna noin viidesosa pareista (19 %) sai tänä vuonna poikueen vesille (poikueita 21/pareja 110 = 0,19, kun täydellinen onnistuminen olisi 1,0). Vastaavasti v. 2013 10/61 = 0,16 ja v. 2014 15/123 = 0,12.
Varttuneita poikueita (n. neljän viikon ikään ehtineitä) näin 11 (v. 2013 6 ja v. 2014 7). Joka kymmenes pari sai siis poikueensa turvalliseen ikään (11/110 = 0,10), kun taas v. 2013 hieman tätä enemmän (8/61 = 0,13), mutta v. 2014 vain 6 % (7/123 = 0,06). Näin ollen puolet pienien poikasten poikueista menehtyi tänä vuonna ennen neljättä viikkoa.
Eri poikueiksi tulkittujen kaikkien poikueiden keskikoko oli 4,6, kun taas v. 2014 poikasia oli keskimäärin 5,2 ja v. 2013 vain 3,5. Isoja, pienten poikasten poikueita näkyy hieman ennen juhannusta alkavissa poikuelaskennoissa aina kovin vähän. Tämä antaisi olettaa, että sinisorsan poikasten hävikki on suurin pian kuoriutumisen jälkeen, luultavimmin ensimmäisenä kuoriutumisen jälkeisenä viikkona. Poikuehavainnoissa korostuvatkin varttuneet poikueet. Varttuneiden poikueiden keskikoko olikin lähellä kaikkien eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikokoa, eli 5,0 (v. 2014 4,9 ja 2013 3,7)
Aina löytyy kuitenkin emoja, jotka onnistuvat varjelemaan poikueensa lähes kokonaisuudessaan untuvikoista nuoruuteen. Johtuneeko emojen kokeneisuudesta vai siitä, missä päin Vanhankaupunginlahtea vastakuoriutuneet poikaset ovat lähteneet vesille vai kenties molemmista − menestyminen vaihdellee varmaankin eri puolilla lahtea. Joka tapauksessa tämän vuoden laskennoissa näkyi kaksi kahdeksan poikasen poikuetta, jotka olivat ehtineet lähes nuoruuspukuun: 28.6 tulvaniityllä ja 8.7 Kyläsaaressa.
Sinisorsapoikueita lienee liikkunut Vanhankaupunginlahdella enemmän kuin mitä onnistuin havaitsemaan, sillä poikueita uiskentelee ruoikon reuna-alueiden lisäksi sen sokkeloissa, mistä niitä on vaikea havaita. Siitä huolimatta – vaikka poikueista jäisi puolet piiloon, olisi poikuemäärä aloitettuihin pesintöihin nähden pieni. Jos suuri osa sinisorsapoikueista menehtyy ensimmäisinä kuoriutumisen jälkeisinä vuorokausina, niin pesintöjä tuhoutunee paljon myös haudontavaiheessa.
Yhtenä merkittävänä syynä pesinnän epäonnistumiseen haudontavaiheessa on ihmisten aiheuttama tahaton häirintä. Rantametsiin poluilta poikkeavat ulkoilijat sekä vapaana tai pitkän taluttimen päässä juoksevat koirat pelottavat hautovan naaraan pesältä, jolloin aina tarkan variksen ei tarvitse kuin poimia munat suuhunsa, ja munia kadonnee myös minkkien, supikoirien ja kettujen toimesta). Pieniä poikasia syövät sekä varikset että isot lokkilinnut. Yleisön valistus sekä hyvin hoidettu, mutta harva polkuverkosto taitavat olla parhaita keinoja haudonta-aikaisen häirinnän vähentämiseksi.
Syksyllä 2014 Purolahden hoitoniityllä tehdyn koneellisen niiton sekä sitä vapaaehtoisvoimin täydentäneen viikattein ja raivaussahoin tehdyn niiton tuloksena alueelle muodostui lätäkköinen, sorsapoikueiden oleskelulle edullinen alue. Erityisesti hoitoniityn pohjoisen puoleiselta osalta, tulvaniityltä, poikueita oli helppo laskea kuin lapsia lasten altaasta. Sinisorsan sekä muiden puolisukeltajasorsien poikasia näkyi hoitoniityllä 1.6 – 10.7 seuraavasti: sinisorsalla 1.6 – 22.6 kahdeksassa poikueessa 62 (3, 6, 7, 8, 8, 9, 10 ja 11), tavilla kolmessa poikueessa 13 (8, 4 ja 1 pull), lapasorsalla kahdessa poikueessa 15 (9 ja 6 pull) ja haapanalla yhdessä poikueessa 6 poikasta. Mainittakoon, että kolmessa 18.6 – 8.7 tehdyssä poikuelaskennassa sinisorsan poikasia näkyi koko Vanhankaupunginlahden alueella 144 (33a), mihin nähden tulvaniityn poikasmäärä ja poikuekoko on suuri, siitä huolimatta, että kuolema lienee verottanut myös tulvaniityn poikueita kesä – heinäkuun vaihteeseen eli poikuelaskentojen ajankohtaan mennessä. Lapasorsapoikueita ei näkynyt muualla kuin tulvaniityllä ja tavipoikueistakin kolme neljästä lahdella havaituista juuri hoitoniityllä (v. 2014 laskennoissa löytyi lahdelta vain yksi tavipoikue, eikä yhtään lapasorsapoikuetta).
Hoitoniitty keräsi sorsapoikueita ja lisäsi siten poikueiden havaittavuutta, mikä voi tietenkin olla syynä siihen, että sinisorsan pesintä vaikuttaisi menneen tänä vuonna hieman paremmin kuin parina edeltävänä vuonna. Ruokailumahdollisuuden lisäksi niitty oli myös ympäristönä turvallinen poikueille, sillä viitisentoista läheisyydessä pesivää töyhtöhyyppää ajoi satunnaiset varikset välittömästi pois.
Haapanapoikueita näkyi tulvaniityn lisäksi Kyläsaaressa 28.6 alkaen (2 pull), ja Pornaistenniemen etulampareella 30.6 alkaen (3 ja 8 pull). Yhteensä haapanan poikasia näkyi 19 neljässä poikueessa. Harmaasorsapoikueita näkyi kaksi, molemmat Pornaistenniemen etulampareella (28.6 – 8.7 8 pull ja 30.6 alkaen 1 pull).
Telkkien poikastuotto oli vielä sinisorsaa huonompi: 38 aloitettua pesintää tuotti vain neljä varttunutta poikuetta (v. 2013 10 ja v. 2014 3). Ennen poikuelaskentoja 21. – 28.5 näin Vanhankaupunginlahdella 56 untuvikkoa viidessä poikueessa (mm. 12 pull, 14 pull ja 16 pull), kun poikuelaskennoissa 18.6 – 8.7 eri-ikäisiä poikasia näkyi ainoastaan 22 kahdeksassa poikueessa (v. 2013 10 ja v. 2014 4 poikuetta), joten poikasia häviää paljon varsinkin ensimmäisinä elinpäivinä. Kaikki isoiksi varttuneet poikaset viihtyivät joko lampareissa (Pornaistenniemen etulampare 2, Keinumäen lampare 1) tai Viikin vanhan puhdistamon altaalla (1 + 4).
Telkkäpoikueet näyttävät siis hupenevan pian vesille päästyään. Ainakin varisten olen nähnyt nappaavan pieniä telkänpoikia suoraan vedestä eikä voi unohtaa, että lahdella oleili vesilintujen poikasten kuoriutumisaikaan parisenkymmentä merilokkia ja lahdella esiintyy myös haukia.
Silkkiuikkujen poikuemäärä oli tavanomainen: 44 paria tuotti 12 eri poikueeksi tulkittua poikuetta (sekä v. 2013 että v. 2014 13 poikuetta), mutta varttuneita poikueita näkyi ainoastaan yksi ja siinäkin poikasia vain yksi (v. 2013 6 varttunutta poikuetta ja niissä 10 poikasta ja v. 2014 3 varttunutta poikuetta ja niissä 5 poikasta).
Vähäinen poikuelaskennoissa havaittujen isojen poikasten määrä johtui siitä, että enemmistö silkkiuikuista menetti ensimmäisen munapesänsä 13.5 vedennousussa ja kovassa aallokossa. Ja ikään kuin tämä ei olisi riittänyt, huuhtoi uusi vedennousu kesäkuun alkupäivinä ison osan uusintapesistä veteen. Uusintapesyeistä ei siis ehtinyt kehittyä isoja poikasia heinäkuun laskentaan (8.7) mennessä. Laskentojen jälkeen näkyi varttuneita poikasia jonkin verran, esim. 14.8 6 isoa poikasta neljässä poikueessa.
Osan silkkiuikkupareista on havaittu kuljettavan poikasensa ulommas merelle, pois Vanhankaupunginlahdelta, poikasten ollessa vielä melko pieniä – tästä syystä todellinen poikueiden ja varttuneiden poikueiden määrä voi olla hieman havaittua suurempi.
Nokikanan pesintä sujui huonommin kuin kahtena edellisenä vuonna. Poikueita näkyi vähän ja ne olivat pieniä. Havaitsin eri poikueita 11 (pareja 38 eli poikueita/pareja = 0,29) eli kolmasosa pareista sai poikueen vesille, kun taas v. 2014 havaitsin poikueita 31 eli peräti neljä viidestä sai poikueen vesille (pareja 39 eli poikueita/pareja = 0,79). Huonona nokikanavuonna v. 2013 vesillä näkyi ainoastaan 9 poikuetta, mutta pareja olikin vain 21 (poikueita/pareja = 0,49).
Eri poikueiksi tulkittujen poikueiden keskikoko oli 1,4 (v. 2013 2,6 ja v. 2014 2,5). Vedenpinnan nousu yhdessä voimakkaan aallokon kanssa 13. toukokuuta ja kesäkuun alussa tuhosi ilmeisesti ison osan nokikanan pesistä lahdella. Ensimmäisen tuhon jälkeen munittujen uusintapesyeiden poikasia näkyi lahdella juhannuksen jälkeen, kun taas vuosina, jolloin vedenpinnan vaihtelu on ollut vähäistä, poikueita on näkynyt jo toukokuun viimeisinä päivinä. Pornaistenniemen lampareilla poikueet ilmestyivätkin heti kesäkuun alussa, sillä siellä ei vesi myllertänyt.
Nokikanapoikueet olivat järjestään pieniä, enimmäkseen yhden tai kahden poikasen suuruisia, myös Pornaistenniemen lampareilla. Uusintapesyeisiin ei ehkä munittu yhtä paljon kuin ensimmäisiin, mutta miksi Pornaistenniemen poikueissa oli tänä vuonna niin vähän poikasia (4 x 1 ja 2 x 2 poikasta), kun tavallisesti lampareilla on näkynyt kolme tai neljä poikasta poikueessa (eivätkä lampareiden emot joutuneet tänäkään vuonna munimaan uusintapesyeitä)?
Varttuneita nokikanapoikueita näin 6 (v. 2014 14 ja v. 2013 2), ja kuten pienistä poikueista seuraa, näiden poikueiden keskikoko oli vain 1,2, kun taas v. 2014 2,4 (v. 2013 isojen poikasten poikueiden keskikoko oli 3,5, tosin poikueita oli vain 2).
Toisin kuin silkkiuikulla isojen poikasten poikueita ei näkynyt enempää poikuelaskentojen jälkeen.
Yleensä nokikana onnistuu pesinnässään Vanhankaupunginlahden vesilintulajeista parhaiten. Sekä haudonta- että poikasvaiheen tappiot ovat useimmiten pieniä. Pesäkummut ovat avoveden äärellä ja turvassa ainakin ulkoilijoiden aiheuttamilta tahattomilta häiriöiltä, mutta vedennousu yhdessä voimakkaan aallokon kanssa näyttää pystyvän tuhoamaan munapesyeitä.
Kuusi kyhmyjoutsenparia tuotti kolme poikuetta: 7, 4 ja 2. Kolme pesintää jäi haudontavaiheessa kesken, kaikki 13.5 vedennousun jälkeen. Viimeinen poikueista kuoriutui vasta heinäkuun ensimmäisellä viikolla (2 pientä poikasta 14.7 Saunalahdella), mikä viittaa uusintapesyeeseen. Aiemmista vuosista poiketen kyhmyjoutsenpoikueita ei viimeistä poikuetta lukuun ottamatta näkynyt enää myöhemmin kesällä Vanhankaupunginlahdella. Ehkä syynä oli laulujoutsenpari, joka huhti – toukokuussa ajoi Purolahdelle ja Hakalanniemen edustan lahdelle eksyneet kyhmyjoutsenet aggressiivisesti pois. Toinen tämän parin laulujoutsenista tappoi varmuudella yhden, mutta mahdollisesti kaksi kyhmyjoutsenta keväällä.
Viime vuonna ensimmäistä kertaa Vanhakaupunginlahdella pesinyt, Klobbenin kannaksen länsireunaan pesänsä tuolloin rakentanut laulujoutsenpari pesi tänä vuonna Pornaistenniemen takalampareella, ilmeisesti kyhmyjoutsenen vanhalla pesäkummulla. Haudonta alkoi vappuna ja vielä 28.5 emo makasi tiiviisti pesässä. Ensimmäinen havainto poikueesta tehtiin 30.5 Pornaistenniemen etulampareella: 2ad 3pull (Mauri Karonen), mutta jo 2. kesäkuuta oli poikueesta enää yksi jäljellä. Poikanen ui Lammassaaren hoitoniityn edustalla emojensa seurassa vielä seuraavana päivänä, mutta 4. kesäkuuta alkaen lahdella tehtiin havaintoja vain pariskunnasta ilman poikasta.
Viime vuonna pari sai neljä poikasta. Haudonta alkoi tuolloin myöhemmin, toukokuun puolivälissä. Ensimmäinen havainto poikueesta tehtiin 17.6 ja viimeinen 23.6 (jolloin jäljellä 3 pull), mutta sen jälkeen vain emot.
Poikasten menehtymisen syy jää arvailujen varaan. Viime vuonna varisten nähtiin häiritsevän laulujoutsenen untuvikkoja Lammassaaren hoitoniityllä, ilman että yksin poikuettaan johdattanut emo pystyi estämään variksia.
Entä, jos merilokkien lisääntynyt läsnäolo olisikin laulujoutsenten poikasten katoamisen taustalla? Viimeisen kahden vuoden touko- kesäkuun kiertolaskennoissa merilokkeja on näkynyt yhä enemmän Vanhankaupunginlahdella. Esimerkiksi tämän vuoden vilkkaimpaan vesilintujen poikasten kuoriutumisaikaan tehdyissä laskennoissa merilokkeja oleskeli pääasiassa Lammassaaren hoitoniityn, Kyläsaaren ja Arabianrannan välisellä alueella enimmillään 18 ja v. 2014 17 etupäässä esiaikuista yksilöä, kun taas v. 2013 korkeintaan 7. Vastaavasti v. 2008 – 2010 laskennoissa merilokkeja näkyi enimmillään 6 – 8 yksilöä. Laulujoutsenen poikasen, saati paljon runsaampana esiintyvän valkoposkihanhen poikasen, nappaaminen käynee kookkaalta lokilta helposti. Mutta onko tästä VKL:lla havaintoja? Olisiko niin, että sisävesien lintuna laulujoutsen ei ole sopeutunut merilokkiin?
Kanadanhanhi pesi viime vuonna Vanhankaupunginlahdella ensimmäistä kertaa ja heti kahden parin voimin. Tänä vuonna parimäärä tuplaantui (Klobben 2 paria, Kokkoluoto 1 pari ja Lemmenlehto 1 pari). Kaikki saivat poikueensa vesille. Kokkoluodon poikue kuoriutui ensimmäisenä (14.5 6 vastakuoriutunutta poikasta) ja seuraava poikue näkyi 18.5, jolloin Purolahdella ui emojensa seurassa 3 pientä poikasta. 21.5 hautovia lintuja ei enää näkynyt, mutta sen sijaan kolme poikuetta: 4, 4 ja 2 pull – ehkä joku poikueista oli kokenut menetyksiä? Enimmillään poikasia näkyi 10. kesäkuuta, jolloin Lammassaaren hoitoniityllä ruokaili kahdeksan aikuisen kaitsemana 20 untuvikkoa – näistä osa saattoi olla Vanhankaupunginlahdelle muualta uineita.
Merihanhi pesi tänä vuonna ensimmäistä kertaa Vanhankaupunginlahdella, kahden parin voimin. Pesät sijaitsivat todennäköisesti Klobbenilla. Haudonta-aikana odotteli usein Klobbenin rantavesissä (sekä Hakalanniemen edustan lahdella että Purolahdella) yksinäinen merihanhi puolisoaan ruokailemaan. Ensimmäinen poikue, jossa 4 pull, näkyi 12.5 Purolahdella ja toinen, jossa 5 pull, uiskenteli 25.5 myöskin Purolahdella. Emot tuntuivat suosivan juuri Purolahtea ja siitä varsinkin Viikinojan suun osaa Purolahden hoitoniitystä poikasten ensimmäisinä elinviikkoina. Kerran näin merihanhiemojen kuljettavan poikueensa Lammassaaren hoitoniitylle ja Lemmenlehtoon. Kesäkuun puolella merihanhiperheet liikkuivat useimmiten yhdessä, ja monesti niitä näki ruokailemassa esim. Saunalahdella saakka. Molempien poikueiden poikaset selvisivät kokonaisuudessaan läpi poikasvaiheen aina nuoruuspukuun asti.
Kahlaajien pesinnästä
Lammassaaren hoitoniityllä pesintää yrittäneen kahden töyhtöhyyppäparin pesintä todennäköisesti epäonnistui, mahdollisesti alueella partioineen satapäisen varisparven tai niityllä useasti nähdyn ketun toimesta, ainakaan yhtään poikueeseen viittaavaa havaintoa en tehnyt.
Purolahden hoitoniittyjen töyhtöhyypät joutuivat kaikki munimaan uusintapesyeet 13.5 vedennousun jälkeen. Tästä eteenpäin levittäytyi vesi useaan otteeseen niitylle, minkä seurauksena hautomisyrityksiä alkoi ja loppui monta kertaa kesäkuun 4. päivään asti, jolloin viimeinen haudontayrityksistä alkoi.
Ensimmäiset pienet töyhtöhyypän poikaset näkyivät Purolahden hoitoniityllä (tulvaniityllä) 23.5. Huomioon ottaen hieman alle kuukauden pituisen haudonta-ajan tämän pesyeen haudonta oli alkanut vajaata viikkoa ennen vappua. Kaikkein ensimmäiset poikaset näkyivät kuitenkin pelloilla: 12.5 navetan edustan laitumilla 4 pull ja 14.5 Gardenian pellolla 1 pull.
Havainnoin Purolahden hoitoniitylle ilmaantuvia, eri ikävaiheessa olevia poikueita toukokuun lopulta heinäkuun puoleenväliin. Tuona aikana hoitoniityllä saattoi yhtäaikaisesti ruokailla sekä vastakuoriutuneita että lähes lentokykyisiä töyhtöhyypän poikasia. Seuraamalla eri ikävaiheessa olevien poikasten esiintymistä pyrin estämään saman poikasen kahteen kertaan laskemisen. Kaikkiaan Purolahden hoitoniityn etelä- ja pohjoisosassa näkyi 35 eri poikasta. Gardenian pelloilla näkyi 10 ja navetan edustan pelloilla 7 poikasta, eli Viikin hyypät tuottivat vähintään 52 poikasta.
Suurin osa tulvaniitylle tulleista poikasista lienee syntyjään tulvaniityn viereiseltä pellolta. Purolahden etelä- ja pohjoisosan koneellinen niitto ja jyrsintä syksyllä 2014 näyttää luoneen töyhtöhyypän poikasille erinomaisen kasvuympäristön.
Haudonta alkoi sekä laitumilla että kynnöspelloilla lähes samaan aikaan (14.4 hautoi laitumella yksi ja 15.4 kolme töyhtöhyyppää, kun taas kynnöksillä näkyivät ensimmäiset kolme hautojaa 16.4)
Suuri osa tulvaniityn viereiselle kynnöspellolle munituista pesyeistä tuhoutui haudonnan loppumetreillä toukokuun 14. – 15. päivänä toukotöiden yhteydessä (tällöin ensimmäisiä poikasia näkyi jo mm. laitumella). Useimmat hyypät munivat uuden pesyeen samalle pellolle, mutta muutama siirtyi Gardenian ja Kotiniityn pelloille.
Ruoikon levittäytyminen Lammassaaren hoitoniityn länsiosassa on vähentänyt töyhtöhyypälle soveliasta pesimäympäristöä. Yksin karja ei riitä estämään niityn länsiosan ruoikoitumista. Pesiviä pareja on selvästi vähemmän, kun tilannetta verrataan niityn viimeisintä koneellista niittoa (v. 2007) välittömästi seuranneeseen vuoteen (v. 2008 6 paria, mutta jo v. 2009 vain 3). Tämän jälkeen niityllä on yrittänyt pesintää 1 – 3 paria. Parimäärien vähentyessä töyhtöhyypät pystyvät huonommin puolustautumaan pesänryöstäjiä (mm. kettua ja varista) vastaan, kun joukkovoima puuttuu. Tämän voiman puuttuminen saattaa vaikuttaa myös muiden niityllä pesivien lintujen pesinnän onnistumiseen (mm. punajalkaviklo, pikkutylli, kirviset, keltavästäräkit). Pelottomasti hyökkäilevien pesivien töyhtöhyyppien yhteispuolustusta niityllä voisikin verrata naurulokkikolonian vastaavaan vetisemmässä ympäristössä, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa.
Pikkutyllin parimäärän kasvu johtuu osittain Fastholman lumenkaatopaikalle asettuneesta kolmesta parista. Koska talvi oli vähäluminen, oli lumenkaatopaikka jo varhain keväällä sovelias pikkutyllin pesintään. Toisaalta myös Purolahden hoitoniityn niiton vuoksi asettui niitylle pesimään aiempaa enemmän pikkutyllejä, 3 paria (v. 2013 1 ja v. 2014 2). Purolahdella viihtyi suuri joukko pesimättömiä pikkutyllejä läpi pesimäkauden: esim. 26.5 8 (6k2n), 28.5 11, 6.6 19 ja 12.6 16. Vaikutti siltä, että iso osa näistä oli koiraita. Poikasia tai nuoria näkyi seuraavasti: Fastholma 28.6 alkaen 5 (2 poikuetta), Purolahti 8.7 1 juv, Kyläsaari 13.7 3 pull.
Tylli yritti pitkästä aikaa pesintää Vanhankaupunginlahdella. Pari asettui Purolahden hoitoniityn eteläosaan 1. huhtikuuta ja soidinteli sekä hallitsi reviiriään aina 13.5 vedennousuun saakka, jonka jälkeen pesintään viittaavat havainnot loppuivat. Edellisen kerran tylli pesi Arabianrannassa ennen alueen rakentamista.
Muista kahlaajalajeista havaitsin poikasia punajalkaviklolla (4 vastakuoriutunutta poikasta 6.6 tulvaniityllä), taivaanvuohella (2 pientä poikasta 18.6 tulvaniityllä) meriharakalla (1 iso poikanen 18.6 Arabianrannassa sekä 2 nuorta emon seurassa 4.8 Kyläsaaressa) sekä rantasipillä (3 nuorta emon seurassa 4.8 Kyläsaaressa).
Sen lisäksi, että Purolahden hoitoniityllä pesi aiempia vuosia lukuisammin kahlaajia, se houkutteli myös muuttomatkalla olevia kahlaajia lepäilemään joukoittain (havaintoja yli kahdestakymmenestä lajista) ja tarjosi yleisölle ihmeteltävää läpi kevään ja kesän (Taulukko 2).
Hoitoniityn varpuslinnuista
Hoitoniityillä pesi varpuslintuja vähemmän kuin kahtena edellisenä vuonna: 63 paria 15:ä lajista, joista varsinaisia avomaan varpuslintuja (niittykirvinen, keltavästäräkki, västäräkki, kiuru) oli 28 paria. Vuonna 2013 pareja oli kaikkiaan 89 ja lajeja 17 (avomaan pareja 22), kun taas v. 2014 pareja oli 99 ja lajeja 20 (avomaan pareja 37). Kokonaisparimäärän pudotuksesta suurin osa selittyy Purolahden hoitoniityn niitolla, minkä jälkeen ruoikkolajeille (ruokokerttunen ja pajusirkku) oli tarjolla vähemmän pesimäympäristöä.
Niittykirvinen näyttää säilyttävän asemansa, jollei jopa runsastuvan hoitoniityillä, mutta keltavästäräkin alamäelle ei näy loppua – edes Purolahden niitto ei tuonut uusia pareja kosteikkoalueelle (peltoalueilla keltavästäräkkejä pesi sen sijaan samassa määrin kuin kahtena edellisenä vuonna, 6 paria (v. 2013 ja v. 2014 5). Keltavästäräkkejä pesi hoitoniityillä v. 2004 29, v. 2008 ja 2009 18 ja v. 2010 8 paria, joten suunta on selkeästi vähenevä. Vastaavina vuosina niittykirvisen parimäärä on vaihdellut 12 – 16 välillä.
Vaikka ruoikko on vähitellen vallannut entisiä asemiaan Lammassaaren hoitoniityn länsiosassa, se ei liene suurin syy keltavästäräkkien parimäärän laskuun, pikemmin suuri kuolleisuus muuttomatkalla, erityisesti Afrikan talvehtimisalueilla.
Ruoikon levittäytyminen Lammassaaren hoitoniityn länsiosassa uhkaa kuitenkin vähentää avomaan linnuille soveliasta pesimäympäristöä. Myös Lemmenlehdon (= Ruohokarin) tervalepikko levittäytyy tuhansin, monin paikoin jo puoleentoista metriin yltävin taimin niitylle. Puutuneet lepän taimet eivät kelpaa karjalle. Koneellinen niitto hoitoniityn länsiosassa ja raivaussahan käyttö tervalepän leviämisen torjunnassa vähintään joka toinen vuosi olisi suositeltavaa.
Rantakanoista
Luhtakanan reviirimäärä oli suurin sitten v. 1996, jolloin Vanhankaupunginlahdella todettiin 25 reviiriä.
Vuoden 1996 poikkeuksellisen suuri parimäärä saattoi johtua puhdistettujen jätevesien valumisesta lahdelle loppusyksyllä ja talvella. Kylmän talven jälkeisenä keväänä Vanhankaupunginlahden sula-alueet olivat ainoa merkittävä sulan veden alue etelärannikolla, mikä saattoi houkutella muutolla olevia luhtakanoja jäämään tuolloin lahdelle.
Entä mikä sai luhtakanat asettumaan Vanhankaupunginlahdelle niin runsaina keväällä 2015? Pornaistenniemen, Säynäslahden ja Keinumäen välinen ruoikkoalue oli pitkälle toukokuun puoliväliin aiempiin vuosiin verrattuna poikkeuksellisen vetinen. Ruoikossa kävellessä saapas ei normaaliin tapaan uponnut mutaan, vaan tuntuma jalan alla oli kova: alla oli jäätä. Vähälumisena talvena ruoikon pohja todennäköisesti jäätyi syvälle eivätkä sulamisvedet päässeet keväällä painumaan normaaliin tapaan sen läpi. Pystyssä säilynyt ruoikko esti myös tehokkaasti roudan sulamista ja veden haihtumista taivaalle. Ehkä luhtakanat kuin myös tavallista runsaammin esiintyneet luhtahuitit jättäytyivät vetisyyden vuoksi Vanhankaupunginlahdelle?
Liejukanalla oli huhtikuun puolivälistä alkaen reviiri Pornaistenniemen etulampareella. Vaikeasti havaittavan lajin nuorista yksilöistä tehtiin heinäkuun lopun ja elokuun lopun välisenä aikana havaintoja eri puolilla lahtea (Pornaistenniemen etulampare, Viikin vanha puhdistamo, Hakalanniemi). Osa nuorista yksilöistä voi olla muualta saapuneita, mutta on myös mahdollista, että jotkin niistä ovat syntyneet lahdella.
Uhanalaiset ja harvalukuiset seuranta-alueella pesivät lajit (lintudirektiivin liitteen I (D), v. 2010 uhanalaisluettelon (EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä) sekä aiemman v. 2000 uhanalaisluettelon lajit (uhanalaisuusluokitus merkitty sulkuihin)). Vuoden 2013 ja 2014 parien/reviirien määrä ilmoitettu suluissa.
Laji pareja/reviirejä
laulujoutsen D 1 (0, 1)
heinätavi VU 3 (1, 3)
tukkasotka VU 1 (3, 2)
tukkakoskelo NT 2 (1, 1)
isokoskelo NT 3 (2, 3)
ruisrääkkä D 1 (1, 1)
kaulushaikara D 1 (1, 3)
luhtahuitti NT/D 10 (1, 2)
liejukana VU 1 (0, 1)
tylli NT 1 (0, 0)
punajalkaviklo NT 4 (2, 3 )
rantasipi NT 9 (7, 10)
niittykirvinen NT 22 (10, 19) niityt (pesii myös pelloilla)
keltavästäräkki VU 4 (6, 11) niityt (pelloilla 6 (5, 5))
sitruunavästäräkki VU 1 (3, 2)
sirittäjä NT n. 20 (10, 20)
tiltaltti (VU) 2 (0, 1)
punavarpunen NT n. 20 (20, 20)
käenpiika NT 2 (3, 2)
pikkutikka (VU) 7 (6, 6)
ruokosirkkalintu VU 1 (1, 0)
rastaskerttunen VU 6 (8, 9)
käki (NT) 2 (1, 1)
pensastasku (NT) 1 (2, 3)
kivitasku VU 6 (5, 8)
viiksitimali NT 5 (0, 2)
pikkulepinkäinen D 2 (2, 2)
kottarainen (NT) 26 (30, 31 (pöntöt, E. Haapanen))
varpunen (NT) pesii, arvio parimäärästä 10 – 20 (10 – 20, 10 – 20)
Uhanalaiset/harvalukuiset lajit, jotka havaittiin pesimäaikaan sopivassa pesimäympäristössä, mutta pesintä ei todennäköinen:
ristisorsa VU, jouhisorsa VU, punasotka VU, haahka NT, pikku-uikku VU, ruskosuohaukka D, kurki D, kapustarinta D, lapinsirri VU, liro D, suokukko EN, pikkulokki D, huuhkaja NT/D, palokärki D, harmaapäätikka D, valkoselkätikka EN/D, törmäpääsky VU, virtavästäräkki VU, mustaleppälintu NT, pikkusieppo D, kuhankeittäjä NT, pussitiainen VU, nokkavarpunen (NT)
Uhanalaiset/harvalukuiset lajit, jotka ruokailivat pesimäaikaan säännöllisesti alueella:
valkoposkihanhi D, sääksi NT/D, merikotka VU, naurulokki NT, selkälokki VU, räyskä NT/D, kalatiira D, lapintiira D
Kattavampaa tietoa Vanhankaupunginlahden linnustonseurannasta löytyy Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisusta (20/2013): Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustonseuranta 2012. Vuosien 2000 – 2012 yhteenveto. Mikkola-Roos Markku; Rusanen Pekka; Lehikoinen Aleksi; Haapanen Eero; Pynnönen Petro; Sarvanne Hannu. Yleisempää Viikki – tietoutta saa kirjasta: Mikkola – Roos M. & Yrjölä R. toim. 2000: Viikki – Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa, Tammi.