Olen helsinkiläinen biologi ja lintulaskija. Kaksitoistavuotiaana eli vuoden 1977 maaliskuun 25. päivänä tein ensimmäisen retkeni Viikkiin ja Vanhankaupunginlahdelle, joista olin lukenut isoveljeni vanhoista havaintovihkoista. Palasin kotiin savisin saappain ja innostuneena ensimmäisistä omista kiuruista. Ajatella, että kaupungin keskellä viihtyi kiuruja, puhumattakaan lajeista, joita en ollut tavannut kuin lintukirjojen kuvissa. Ne oli nähtävä kaikki: töyhtöhyypät ja silkkiuikut, millaisia ne olisivat elävinä, oikeasti. Puhumattakaan lapasorsista.
Tuon kevään jälkeen olen kiertänyt Viikin peltoja ja metsiä sekä Vanhankaupunginlahden kosteikkoa, vuoden ympäri. Miksi? On ollut tapahtumia, jotka ovat toistuneet: linnut ovat saapuneet, pesineet ja poistuneet, mutta kertaakaan ei ole tullut mieleen, että tämän olin jo nähnyt, sillä jokin on aina ollut toisin kuin edellisellä käynnillä. Palattuani Viikistä olen halunnut mennä sinne uudestaan.
Melko pian, pari vuotta ensimmäisen Viikin retkeni jälkeen, aloin piirtää lintuja. Ehkä innostuin Lars Jonssonin, ruotsalaisen lintumaalarin, kirjoista, joissa hän esitti linnut sellaisina kuin ne maastossa näyttivät. Halusin ainakin yhtä hyväksi – eikö tavoite ollut ymmärrettävä teini-ikäiseltä? No, siinäkin on ollut riittävästi tekemistä, että maastossa luonnostelemistani yksilöistä on tullut lajien näköisiä.
Jokainen lintuja tarkkaillut tietää, miten yksilön ulkomuoto muuttuu linnun liikehtiessä, tai millainen vaikutus esimerkiksi valaistuksella linnun olemukseen on. Koska epäonnistuminen ei ole koskaan kivaa, on piirrosten viereen syntynyt uusia piirroksia. Sitä paitsi: piirtämisen aikana on joutunut jollakin omituisella tavalla osaksi lintua. Se on ollut kokemus, joka on vetänyt puoleensa. Nämä tekijät ovat pitäneet minua kynän ja luonnoskirjan kanssa liikkeessä.
Piirtämisen ohessa olen kirjoittanut muistiin asioita, joita olen Viikissä kohdannut: tapahtumia, tilanteita, ajatuksia – omia ja toisten. Näitä muistiinpanoja olen käyttänyt mm. fiktiivisen henkilön, Jaakko Kivilehdon, päiväkirjan pohjana. Kivilehdon mietteisiin voi tutustua Näköjään lintu – sivulla.
Vuodesta 2004 olen osallistunut tai ollut yksin laskijana vastuussa Vanhankaupunginlahden linnustoseurannasta, jota Suomen ympäristökeskus koordinoi yhdessä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen kanssa. Rämpimisen tuloksena olen oppinut lisää Viikin – Vanhankaupunginlahden linnuista. Linnustonseurannan viime vuosien tuloksia esittelen Raportit – sivulla.
Piirroksia- ja Piirroksia 2 – sivua täydennän useimmin.